sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Sunnuntain pyhyys Raamatussa

Sunnuntain pyhyys Raamatussa

Useat kristityt ajattelevat, että sunnuntai on pyhäpäivä, lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä. Lisäksi monet valittelevat sitä, kun kaupat ovat auki sunnuntaisinkin ja ihmiset sinä päivänä käyvät ostoksilla, eivätkä lepää tai mene kirkkoon. Eli ajatus on, että sunnuntailla on jokin pyhyys ja jumalallinen asema kristillisenä jumalanpalvelus- ja lepopäivänä. Mutta kun tuollaisille uskomuksille ja näkemyksille ei ole Raamatussa minkäänlaista tukea – ei suorina Jumalan käskyinä, ei Jeesuksen eikä hänen apostoliensa opetuksina eikä käytännön esimerkkinä.

Monesko päivä viikossa sunnuntai on?

Ensinnäkin sunnuntai on raamatullisessa viikossa siis viikon ensimmäinen päivä, vaikka suomalaisessa kalenterissa sunnuntai onkin pitkään ollut seitsemäs päivä. Todellisuudessa Raamatun viikossa sapatti eli lauantai on se seitsemäs päivä ja niin oli myös Uuden testamentin kirjoituksissa. Uusi testamenttikaan ei siten sisällä Kristuksen ja apostolien käskyä mennä kirkkoon sunnuntaina tai levätä juuri sunnuntaisin. 

Sunnuntaista monet kristityt käyttävät nimitystä ”Herran päivä”, mutta ei Uudessa testamentissa ole viikon ensimmäisellä päivälle eli sunnuntaille sellaista nimeä. Joskus väitetään, että Ilmestyskirjan alussa mainittu ”Herran päivä” (Ilm.1:10) olisi sunnuntai ja että Patmoksen profeetta sai ilmestyksensä siten sunnuntaina. Mutta tuo on varsin epävarma tulkinta, toki mahdollinen silti.

Kristus ja apostolit menivät jumalanpalvelukseen sapattina eli lauantaina. Missään kohtaa Uutta testamenttia ei Jumala siirrä sapatin asemaa (eli viikon seitsemännen päivän pyhyyttä ja lepopäivävelvoitetta) sunnuntaille.

Kristillinen vapaus päivien, ruokien ja juomien suhteen

Mutta ihan yhtäläisesti on todettava, että ei Uusi testamentti velvoita etenkään ei-juutalaisia kristittyjä viettämään sapattia – eikä mitään muutakaan tiettyä päivää lepäämiseen ja jumalanpalveluksiin osallistumiseen. Juutalaiskristityt kyllä jatkoivat sapatin ja ylipäätään monen muunkin vanhatestamentillisen tavan ja käskyn noudattamista myös Jeesukseen uskovina.

Mitä siis tulee uskonnollisten päivien viettämiseen – sekä ruokaan ja juomaan – niin noissa asioissa Uuden testamentin teologia antaa vapauden. Mitään pakkoa eikä velvoitetta ei ole Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen syntyneessä kristillisessä kirkossa noissa asioissa ja tavoissa. Kukaan ei saa Uuden testamentin mukaan tuomita kristittyjä ruokiin ja juomiin ja sapattiin tai muihin uskonnollisiin juhlapäiviin liittyvien asioiden tähden – ei vaatia noita päiviä tai jotain ruokasääntöjä noudattamaan eikä toisaalta kieltää noudattamasta. Apostolinen kristillinen usko ei ole päiviin eikä aikoihin eikä tiettyyn ruokavalioon sidottu, vaan Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä – ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Luepa Kol.2, Room. 14 ja Gal.4 sekä 2 Kor.3 luvut.

Ei pakollisia velvoittavia päiviä Uudessa liitossa

Uutta liittoa varten ei Jeesus säätänyt yhtäkään tiettyä pakollista päivää noudatettavaksi eikä luonut mitään Vanhan liiton kaltaista juhlapäiväkalenteria – ei pakollista lepopäivää eikä kirkossa käymisen päivääkään. Joten kristityillä ei ole mitään uusitestamentillista perustaa paheksua niitä, jotka menevät kauppaan sunnuntaisin tai tekevät silloin työtä eivätkä lepää juuri se päivä. 

Kristillinen raamatullinen usko ei keskity aikoihin, päiviin, ruokiin eikä juomiin, vaan uskovien tulee saada elää kristillisessä vapaudessa ja ihan oman harkintansa mukaan ottaa jotain päiviä huomioon, jos jotkut niin tahtovat ja he saavat syödä sekä juoda mitä haluavat. Eivätkä uskovaiset saa tuomita toisiaan noissa asioissa – vielä vähemmän he saavat tuomita ketään seurakuntaan kuulumatonta ihmistä. Kaikki uskonnolliset juhla- ja pyhäpäivät kuten sapatti, samoin kuin ruokiin liittyvät käskyt ja kiellot ovat Uuden liiton aikana vain tulevan pelastuksen ja täyttymyksen varjoa, mutta todellisuus ja täyttymys on Kristuksessa, uskossa häneen. Ja kaikki Jumalan laki täyttyy lähimmäisen rakastamisessa, auttamisessa ja palvelemisessa.

Koko tämä etenkin tietyissä tunnustuskunnissa käytetty kirkollisten pyhäpäivien ja juhlien kalenteri (joulu, helluntai jne.) sekä nimenomaan sunnuntaille annettu asema pyhä- ja lepopäivänä on vain Uuden testamentin kirjoituksiin perustumatonta kirkollista perimätietoa ja inhimillisiä käskyjä – ei Jumalan tahto eikä vaatimus. Toki on järkevää ja terveellistäkin pitää joka viikko yksi lepopäivä, eikä paahtaa töissä joka päivä.

Mutta todettakoon, että melko varhain kristillisen kirkon historiassa uskovaiset alkoivat pitää sunnuntaita Jeesuksen ylösnousemisen päivänä ja he kokoontuivat silloin jumalanpalveluksiin – silti se on vain kristillinen, inhimillinen perinne ja tapa eikä Jumalan / Kristuksen asettama käsky. Sunnuntaita ei siis ole Raamatussa asetettu ”kristilliseksi sapatiksi”, kuten jotkut uskovat. Sunnuntai eli viikon ensimmäinen päivä mainitaan ylipäätään vain muutaman harvan kerran Uudessa testamentissa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.