sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Uusi lääke silmän suonikalvoston melanoomaan

Uusi lääke silmän suonikalvoston melanoomaan

Toisessa blogissani (silmämelanooma: tietoa ja omia kokemuksia) on nyt artikkeli, jossa esittelen erästä uutta lääkehoitoa levinneeseen suonikalvoston melanoomaan (uvean melanooma). Tebentafuspi on tämä uusi lääkeaine, myyntinimeltään Kimmtrak.


https://silmamelanooman-blogi.blogspot.com/2022/10/silman-suonikalvoston-melanooma-uusi.html

Sosiaalisen median haitoista

Sosiaalisen median haitoista 

On nykyään jo ihan tutkittua tietoa siitä, että sosiaalinen media (some) aiheuttaa haittoja ihmisille, nuorille varsinkin. Ne haitat liittyvät pitkälti ihmisten psyykkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen, mutta myös muihin seikkoihin.

Mitä enemmän etenkin nuoret käyttävät sosiaalista mediaa (mm. Instagram, TikTok, Facebook jne.) sitä enemmän he kokevat yksinäisyyttä, eristyneisyyttä ja ulossulkemista. Unohtamatta tyttöjen kohtaamia paineita ulkonäköään kohtaan. On todettu, että iso osa tytöistä muokkaa ja korjailee valokuviaan (selfieitä) ennen kuin he julkaisevat ne esim. Instagramissa. Sosiaalisessa mediassa saatu palaute voi olla julmaa ja toisaalta välinpitämätöntä. Jos ihmisen itsetunto on heikko, hän hakee hyväksyntää ja ihailua itselleen laskemalla postauksiensa saamia tykkäyksiä ja seuraajiensa määrää ja millaisia kommentteja hän saa valokuvistaan. Ellei niitä ilmaannu hän voi masentua ja kokee, ettei hänestä välitetä, eikä hän ole kiinnostava muiden mielestä.

Sitä paitsi ei se edes ole mitään aitoa, todellista kommunikointia eikä kohtaamista, että julkaistaan somessa teksti tai kuva ja sitten siihen tulee (jopa ihan ventovieraita, joita se postaaja ei ole koskaan tavannut edes) somen käyttäjiä ”tykkäämään”, saman tien somessa surffailuaan jatkaen muualle. Mitä ihmeen sosiaalisuutta ja kohdatuksi tulemista tuollainen edes on? Todella outo ja vahingollinen nettikulttuuri. Ei ihme, että yksinäisyys säilyy ja lisääntyy vain.

Sosiaalinen media myös tyhmistää monia käyttäjiään. Ja kaikenlaisten sekopäisten salaliittohörhöjen ja muiden äärimmäisyysihmisten kummalliset, jopa harhaiset ajatukset leviävät maailmanlaajuisesti tavoittaen pahimmillaan tuhansia ja miljoonia sosiaalisen median käyttäjiä. Vihan lietsontakin ja maalittaminen eri ihmisiä ja ihmisryhmiä kohtaan on iso ongelma somessa, kuten kaikenlaisen disinformaation / valheiden leviäminen.

Huomionarvoinen sosiaalisen median haitta on sekin, että esim. Facebookin algoritmit valitsevat käyttäjille, millaisia postauksia ja sisältöjä he saavat uutisvirtaansa. Jos joku on tykännyt vaikka jostain äärioikeistolaisesta tai äärivasemmistolaisesta julkaisusta ja niiden tekijöistä, hän saa uutisvirtaansa entistä enemmän samanlaista materiaalia, ja toisenlainen aineisto jää taka-alalle. Siten sosiaalinen media lisää yhteiskunnassa polarisaatiota, vastakkainasettelujen kärjistymistä ja voimistumista, ennakkoluuloja ja jopa vihaa eri tavalla ajattelevia kohtaan. 

Somen käyttäjät eristyvät omiin, algoritmien ohjailemiin kupliinsa, joissa he ovat tekemisissä pelkästään samanmielisten ihmisten kanssa ja lukevat vain sen kuplan mukaista sisältöä. Kriittiset ja vastakkaiset näkökohdat ja ajatukset eivät pääse helpolla esiin ja heidän uutisvirtaansa.

Tuollainen on demokratiallekin haitallista ja tällaistahan näkee jo globaalisti, etenkin USA:ssa, joka on voimakkaasti polarisoitunut ja jossa osapuolet vihaavat sekä demonisoivat toisiaan eivätkä halua taipua yleensä kompromisseihin. Eivätkä anna arvoa toisen osapuolen argumenteille.

Ennen internetiä, tietokoneita ja älylaitteita nuorten välinen kiusaaminen sentään rajoittui fyysisiin kohtaamisiin ja kun kiusattu nuori pääsi koulusta kotiin hän sai olla vapaa ja rauhassa kiusaajistaan. Toisin on nykyään netin, tietokoneiden ja älylaitteiden sekä somen aikakaudella: kiusaajien uhrit eivät saa rauhaa missään koskaan, heitä voidaan piinata periaatteessa 24/7 netin kautta ja heistä voidaan videoida nöyryyttäviä otoksia, jotka kiusaajat julkaisevat nettiin ja uhriparka joutuu valtavan ihmisjoukon katsomisen kohteeksi. Kiusaaminenkin on digitalisoitu ja sometettu.

lauantai 20. elokuuta 2022

Raamattuko on totuus?

Raamattuko on totuus?

Minua ihmetyttää se ihmisryhmä, joka hirttää itsensä kiinni jonkun pyhänä pitämänsä muinaisen yhden kirjan varaan toitottaen pitkin lääniä ja nettiä, että "Raamattu on totuus". Tai nykyään myös, että Koraani on totuus. Miksi pitää elämä, ajattelu ja identiteetti rakentaa jonkun yhden vanhan kirjan varaan ja kiivailla sitten sen omaksumansa tietyn kirjan väitetyn "erehtymättömän totuuden" puolesta, koittaen tunkea sen oman kirjansa sisällön kaikkien muiden ihmisten mieliin? 

Ja sitten vielä ryhdytään mielensäpahoittajiksi, kun jotkut eivät suostu uskomaan siihen "totuuden kirjaan", ja jopa esittävät rationaalista, tieteellistä kritiikkiä sitä kirjaa kohtaan mm. esitellen siinä olevia virheitä ja ristiriitoja. Eli koskeeko sananvapaus ja uskonnonvapaus vain noita uskovaisia pyhän kirjan palvojia? Eikö muka ole uskontokritiikillä olemassaolon oikeutta - ja tarvetta?

Kannattaisi lukea kirjallisuutta laajemmalti ja lähdekriittisesti. Ja mitä se edes tarkoittaa tuo hokema, että "Raamattu / Koraani on totuus"? Missä asioissa ja missä mielessä joku kirja on se "totuus"? Monesti ilmeisesti kuitenkin tuo ihmisryhmä tarkoittaa, että Raamattu / Koraani on joka kohdassa ja joka asiassa "totuus" ilman mitään virheitä, koskee se teksti kirjassa sitten hengellisyyttä, historiaa, luontoa tai vaikka taivaankappaleita.

Toisaalta vaatisi melkoista mestarillisuutta, että kirjoittaa kirjan, jossa onnistuu esittämään virheellisesti jokaisen väitteen, eikä yksikään tieto esim. historiasta ko. kirjassa olisi totta (nyt en siis puhu kirjoista, jotka on nimenomaan tehtykin fiktioksi).

Sen sijaan, että huudetaan Raamatun (tai Koraanin) olevan "totuus" (merkityksessä, että kirja on sitä täydellisesti, joka sanassa ja virheettömästi sekä ikuisesti), olisi parempi selvittää, että missä mielessä ja missä kohdissa kyseinen pyhä kirja sisältää totuutta. Ja missä kohdissa kirjan tekijät ovat erehtyneet väitteissään (ainakin jos ko. teksti tulkitaan kirjaimellisesti, maailmaa koskevana tosiasiaväitteenä). Lyhyesti sanottuna Raamattukin, kuten Koraani, sisältää jonkin verran totuutta mutta myös erehdyksiä ja virheitä sekä sepitettyjä tarinointeja - ja vanhentunutta dataa maailmasta, mitä onkin tosi paljon.

perjantai 19. elokuuta 2022

Miksi kuulun kirkkoon?

Miksi kuulun kirkkoon?

Jotkut saattavat ihmetellä, että miksi minä kuulun edelleen ev-lut. kirkkoon. Siihen tietysti on erilaisia syitä ja näkökohtia. Sitä paitsi jokainen voi vapaasti antaa kirkolle ja kaikelle sille, mitä kirkko edustaa oman, henkilökohtaisen tulkintansa ja merkityksensä (ja se voi vaihdella eri elämänvaiheissa). 

Tosin viime kuukausina minäkin olen alkanut miettimään ja harkitsemaan kirkosta eroamista - enkä sitten todellakaan liity mihinkään uskonlahkoon tms. poppooseen enää ollenkaan. Kirkossa on paljon sellaista, mikä ärsyttää ja minkä koen vastenmieliseksi ja mitä en muutenkaan kannata. Aika pitkälti alan olla siinä pisteessä, että tärkein syy kuulua kirkkoon on, että saisin hautaukseni (tuhkauttamalla) hoidettua mahdollisimman sujuvasti.

Kirkon voi nähdä esim. väljänä arvoyhteisönä ja merkittävänä sosiaalieettisenä, yhteisöllisenä toimijana ja osana suomalaista kulttuuriperimää (ns. kulttuurikristillisyys), eivätkä erilaiset satoja vuosia vanhat dogmit ja uskomukset sinänsä tarvitse olla kovinkaan kiinnostavia ja olennaisia henkilölle. Tuollainen näkemys kirkosta on kuitenkin hyvin typistävä ja kapea, eikä se vastaa kirkon tunnustuskirjoja ja perinteistä itseymmärrystä kirkollisissa piireissä. Se on modernia yksityisajattelua, kun ollaan vieraannuttu kirkon teologiasta, johon ei enää uskota.

Sitä paitsi kun kirkossa jumalanpalveluksessa lausutaan vaikka uskontunnustus niin jokainen kuulija muodostaa siitä mielessään oman subjektiivisen tulkintansa oman ymmärryksensä ja tietojensa perusteella, eikä kaksi vierekkäin istuvaa ihmistä välttämättä edes ymmärrä ja tulkitse sitä uskontunnustusta samalla tavalla, varsinkaan joka yksityiskohdassa.

Muutenkin kirkon jäsenkunnassa on todella monenkirjavaa ja moniäänistä porukkaa varsin paljon toisistaan poikkeavin teologisin ja moraalisin näkemyksin. Miten paljon yhteistä on esimerkiksi modernilla liberaalilla citykörtillä (tai jollain ei-kristillisiä tarotkortteja käyttävällä papilla) ja jollakin vanhoillislestadiolaisella tai viidesläisellä ultrakonservatiivilla? 

Kaiken lisäksi luterilaista kirkkoa voidaan pitää jopa Suomen suurimpana ateistien yhdistyksenä, sillä ihan kirkon omien tutkimuksienkin mukaan monet kirkon jäsenet ovat käytännössä ateisteja. He eivät usko Raamatun Jumalaan / Jumalaan siten kuin kirkko opettaa, eikä mihinkään muuhunkaan teistiseen jumaluuteen (saattavat uskoa jonkinlaiseen epämääräiseen "korkeampaan voimaan"). Myös helvettiin uskominen on peräti vähäistä, vaikka perinteisesti oppi piinahelvetistä on ollut hyvin keskeinen ja tärkeä uskonkappale - ja vallankäytön keino ihmisten alistamiseksi. Harvat pitävät kirkkoa myöskään pyhänä, vaan mm. luonto ja moni muu maallinen asia on suomalaisten enemmistölle pyhää.

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Jeesus ja Julius Caesar

Jeesus ja Julius Caesar

Kristityt apologit kuten Douglas Geivett (In Defense of Miracles, 1997) ovat väittäneet Jeesuksen "ylösnousemusta koskevien todisteiden" täyttävän "korkeimmat historian tutkimuksen standardit" ja että Jeesuksen ylösnousemus on antiikin maailmassa "hyvin todistettu tapahtuma" jos sitä "tarkastellaan historiantutkimuksen omilla kriteereillä". Apologit puhuvat pontevasti "hyvin perustelluista tosiasioista", "varmuudesta" ja "historiantutkimuksen kriteereistä". Kristitty James Holding väittää jopa, että Jeesuksen ylösnousemuksesta on ”enemmän todisteita kuin siitä, että Julius Caesar ylitti Rubiconin”. Tarkastelleenpa sen tähden erinomaisena esimerkkitapauksena antiikin historiasta Julius Caesarin tekemää Rubicon-joen ylitystä ja siihen liittyvää historiallista todistusaineistoa. Entä miltä Caesariin liittyvien lähteiden pitäisi näyttää, jos ne olisivat samantasoisia kuin Jeesukseen liittyvä evankeliumiperinne?

Heti aluksi voidaan sanoa, että kristittyjen apologien väitteet ovat selvästi harhaanjohtavia ja niihin sisältyy monia virheitä eikä Caesarin Rubiconin ylityksen (ja sitä seuraavien Caesarin tekojen) ja Jeesuksen viimeisten päivien kuvauksien välillä ole mitään yhteistä. Ne eivät ole samalla tasolla historiallisesti ollenkaan, mitä luotettavuuteen, johdonmukaisuuteen, lähteiden väliseen ristiriidattomuuteen ja vakuuttavuuteen tulee.

Julius Caesarista on runsaasti tietoa monissa lähteissä

Ensinnäkin Gaius Julius Caesar (100 - 44 eaa.) on eräs maailman tunnetuimpia hallitsijoita ja sotapäälliköitä. Caesarin historiallisuus ei ole millään tavalla epäilyksenalainen eikä siihen ole perusteltua suhtautua agnostisesti. Caesarin elämästä, teoista, ulkonäöstä ja terveydestäkin (epilepsiasta) sekä Caesarin ajan Roomasta on olemassa paljon tietoa monissa eri kirjallisissa lähteissä ja hänestä on tehty veistoksia. Ensimmäisenä roomalaisena Caesarin kuva lyötiin jo hänen eläessään Rooman rahoihin. Caesar oli kirjailija eli hän on itse kirjoittanut teoistaan. Häntä arvostettiin suuresti proosakirjoittajana ja eräänä taitavimmista puhujista (Caesar kirjoitti kielitieteellisiäkin teoksia). Itse Cicero arvosti Caesarin kirjallista lahjakkuutta. Caesarin kirjoittamista teoksista mainittakoon Anticato, Commentarii de bello Gallico, Commentarii de bello civile, jotka ovat varmasti Caesarin tekemiä (suuri osa hänen kirjallisesta tuotannostaan on kadonnut).

Päinvastoin kuin Julius Caesar,

    1. Jeesus ei ole kirjoittanut itse mitään.

    2. Jeesuksesta ei ole kuvia missään muodossa

    3. Jeesuksesta ei ole mitään aineellisia todisteita, kuten rahoja

    4. Jeesukseen liittyvien tekstien historiallisuudessa on paljon kyseenalaista, epätodennäköistä ja epäuskottavaa, vaikka niissä voi olla jokin historiallinen ydin

    5. Evankeliumeissa on selviä historiallisia ja maantieteellisiä virheitä sekä paljon ristiriitoja

    6. Evankeliumeissa väitetään Jeesuksen tehneen hyvin paljon sellaista, mikä on vastoin havaintoja ja kokemuksia siitä, millainen maailma on ja mitkä asiat ovat mahdollisia (Caesar ei tehnyt mitään, mikä olisi ihmiselle mahdotonta ja luonnon tunnettujen säännönmukaisuuksien vastaista)

    7. Jeesuksen vastustajat tai puolueettomat tarkkailijat eivät todista Jeesuksen tehneen niitä asioita, joita evankeliumeissa kerrotaan.

Rubiconin ylitys on ainoa historiallinen vaihtoehto

Teoksessa De bello civili ilmenee selkeästi, että Caesar marssi joukkoineen Rubiconin ylitse – hän oli Ravennassa, mikä on 20 km Rubiconin pohjoispuolella Italian rannikolla. Sitten De bello civili-teoksessa (kirjoittajina Caesar itse, yksi hänen kenraaleistaan ja läheisiä ystäviään) sanotaan Caesarin saapuneen Ariminumiin joukkoineen. Ariminum sijaitsee kymmenen kilometriä etelään Rubiconista Italian rannikolla – ei ole mahdollista mennä Ravennasta Ariminumiin ylittämättä Rubiconia. Näitä kahta Italian kaupunkia yhdisti Via Flaminia-tie, joka meni Rubiconin poikki. On siten täysin selvä tosiasia, että Caesar on ylittänyt Rubiconin. Toinen vaihtoehtoinen tie Via Aemilia on kauempana ja sen käyttäminen ei olisi ollut Caesarille järkevää - mutta sekin tie menee Rubiconin ylitse eli joka tapauksessa Caesarin täytyi mennä joukkoineen sen virran poikki vallatakseen Rooman.

Kun tätä Caesar Rubiconilla tapausta verrataan Jeesuksen ylösnousemukseen haudastaan, ovat erot selvät: Caesarin marssi Ravennasta Ariminumiin meni Rubiconin poikki ja tämä on ainoa selitys. Mitään muita mahdollisuuksia ei ole. Sen sijaan Jeesuksen ylösnousemus kuolleista on päätelty vain eräistä vihjeistä - hautaus, tyhjä hauta, joukko ilmestymiskokemuksia, joista on mainintoja eräissä kristillisissä teksteissä - ja näihin kaikkiin liittyy asioita, joiden perusteella ne voidaan asiallisesti kyseenalaistaa ja koko tapaus voidaan selittää eri tavoilla. Jopa Jeesuksen saama hautaus kalliohaudassa voidaan kyseenalaistaa, sillä rikollisia oli tapana heittää nimettömiin joukkohautoihin, joten oletus Jeesuksen ruumiin päätymisestä joukkohautaan (Matti Myllykoski) on historiallisesti mahdollista, tilanteeseen sopivaa, vaikka siitä ei ole kirjallisissa lähteistä nimenomaista mainintaa.

Keskenään sopusoinnussa olevia kirjallisia todisteita Rubiconin ylityksestä

Cicero todistaa täysin sopusoinnussa Caesarin itsensä kanssa, että Caesar joukkoineen ylitti Rubiconin. Kirjeessään Tirolle (Kirje 311, päivätty 27. tammikuuta vuonna 49 eaa.) Cicero sanoo Caesarin valloittaneen Ariminumin, Pisaurumin, Anconan ja Arretiumin. Tämä tarkoittaa Caesarin vallanneen Italian ja edenneen rannikolla kohti Roomaa ottaen haltuunsa kaikki kaupungit matkansa varrella. Ainoa tapa tehdä se oli ylittää Rubicon. Näin ollen Cicero vahvistaa kirjallisesti juuri samana vuotena Caesarin ylittäneen Rubiconin - itse asiassa samassa kuussa! Eikä siis joskus 15 tai 30 vuoden jälkeen. Ciceron muissa kirjeissä samoilta ajoilta ilmenee Ciceron tienneen Caesarin suunnitelmista valloittaa Italia.

Vastakohtana Caesarin Italian valloitukselle ja siihen erottamattomasti liittyvälle Rubiconin ylitykselle, Jeesuksen elämästä ja viimeisistä päivistä on muutama keskenään ristiriitainen kirjallinen lähde, jotka nimettömät tekijät ovat tehneet noin 35–60 vuotta jälkeenpäin (lisäksi Paavalin kirjeissä noin 15 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen on mainintoja Kristuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta). Mitään tietoa ei siis ole samalta vuodelta, saati samalta kuukaudelta, jolloin Jeesus kuoli (olettaen tietysti, että Jeesus-kertomuksien takana ylipäätään oli yksi tietty historiallinen henkilö). Markuksen evankeliumin taustalla on hypoteettinen Q-lähde (saksan quelle = lähde), jossa on kokoelma Jeesuksen puheita, mutta Q-lähteestä puuttuu koko pääsiäiskertomus.

Jos Jeesuksen elämästä, kuolemasta ylösnousemuksesta olisi samanlaista todistusaineistoa, niin silloin analogian mukaisesti meillä pitäisi olla

 1. Jeesuksen vastustajien kuten Kaifaan tai roomalaisten viranomaisten kuten Pilatuksen tekemiä kirjeitä juuri noilta päiviltä - saman kuukauden sisällä ja jopa vain muutama päivä tapahtumien jälkeen - Jeesuksen kohtalosta (ja kirjeet olisi vieläpä radiohiiliajoitettu 1. vuosisadalle jaa.). Niin sanottuja ”Pilatuksen kirjeitä” kyllä on olemassa – mutta ne ovat kristittyjen paljon myöhemmin sepittämiä hurskaita väärennöksiä, joilla ei luonnollisesti ole mitään historiallista arvoa eikä todistusvoimaa. Ne ovat esimerkki kristillisestä ”hurskaasta epärehellisyydestä" oman hataran uskon pönkittämiseksi

 2. Noissa kirjeissä olisi kerrottu, mitä juutalaiset ja roomalaiset johtajat tekivät, näkivät, kuulivat ja tutkivat

 3. Vaikka kirjeissä ei edes olisi sanaa "ylösnousemus" mainittu, ei sillä olisi merkitystä, vaan yksityiskohtaiset kuvaukset 

4. Jeesuksen kuolleista nousemisesta ja ilmestymisistä olisivat asiallisesti tarkoittaneet nimenomaan ylösnousemusta.

Siinä olisi merkittävää luotettavaa historiallista todistusaineistoa, joka tekisi teorian Jeesuksen ylösnousemuksesta uskottavammaksi kun taas Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden epäileminen olisi vaikeammin perusteltua.

Täydentäviä fyysisiä todisteita Caesarin marssista Rubiconin poikki ja Rooman valloituksesta

On olemassa myös fyysisiä todisteita, jotka antavat lisätukea sille, että Caesar oli vuonna 49 eaa. ylittänyt Rubiconin ja vallannut Rooman. Vuodelta 47 eaa. on Antiokian hallinnon kolikoita (Caeasar oli juuri vapauttanut Antiokian Pompeiuksen vallasta) ja noissa kolikoissa lukee: "Vuonna kaksi Caesarin aikakautta". Cicero (joka oli Caesarin vastustaja) oli kirjeissään siis todistanut Caesarin vallanneen Rooman valtakunnan vuonna 49 eaa. eli kaksi vuotta ennen kuin nämä kolikot oli tehty. Antiokialaiset kolikot ovat fyysinen lisätodiste, joka on sopusoinnussa kirjallisten lähteiden kanssa siitä, mitä Caesar oli tehnyt. Lisäksi on olemassa Caesarin itsensä lyöttämiä kolikoita, joissa hän juhlistaa voittoaan Roomasta, Italian valtausta ja siirtokuntien perustamista sodan veteraaneille.

Analogiana näille kolikoille, meillä olisi Jeesuksen tapauksessa oltava kolikoita, jotka olisi lyöty Jerusalemissa tai Damaskoksessa noin vuonna 32 jaa. ja niissä pitäisi lukea: "Toisena vuonna Jeesuksen Kristuksen aikakautta". Tällaiset kolikot antaisivat lisätukea ylösnousemusteorialle ja vaikeuttaisivat sen epäilemistä. Mutta sellaisia kolikoita ei ole. Ei ole olemassa myöskään mitään fyysisiä todisteita tai kuvauksia Jeesuksen elämän merkkitapauksista ja viimeisistä päivistä.

Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen ”tosiasiat” – mitkä ”tosiasiat” oikeastaan?

Caesariin liittyvän runsaan ja selkeän historiallisen kirjallisen ja fyysisen todistusaineiston ja tosiasioiden jälkeen voi Jeesuksen tapauksessa vain kysyä, että mitkä ihmeen historialliset ”tosiasiat” evankeliumien pääsiäis-kertomuksiin liittyen?

Kuten sanottu, ei edes Jeesuksen hautaaminen kalliohautaan – ja loogisesti sen jälkeinen ”tyhjän haudan” löytö – ole vastaansanomaton ”tosiasia”, vaan sen perusteella, mitä historiallisista lähteistä tiedetään ristiinnaulittujen rikollisten kohtaloista roomalaisten käsissä, on yleisen käytännön kanssa linjassa oleva asiallinen mahdollisuus, että Jeesuksen ruumis heitettiin tuntemattomaan joukkohautaan56. Joskus roomalaiset jättivät ruumiit mätänemään ristille.

Mutta ei kalliohautaan hautaus ole sinänsä epätodennäköistä historiallisesti, sillä juutalaisien rabbiinisten lähteiden mukaan myös rikolliset tuli haudata kunniallisesti. Juutalainen historioitsija Flavius Josefos elämäkerrassaan kertoo tapauksesta, jossa ristiinnaulituille ihmisille tehtiin säälistä laupeudentyö ja heitä kohdeltiin kunnioittavasti. Kolme ristiinnaulittua miestä pelastettiin ristiltä ja yksi ristiinnaulituista jäi eloon ja parantui kun taas kaksi ristiinnaulituista kuoli lääkärien hoidosta huolimatta (lähde: The Life Of Flavius Josephus. Kirkkoisät arvostivat Flavius Josefosta historioitsijana, mutta 1900-luvulla historiantutkimuksessa on tuotu esiin Josefoksen kirjalliset puutteet, historialliset virheet ja epäitsenäisyys. Josefus on merkittävä lähde 100 eaa. – 100 jaa. ajan juutalaisuuden tutkimisessa. Todettakoon vielä, että Flavius Josefos ei ole silminnäkijätodistaja Jeesuksen elämän ja kohtalon lähteenä, vaan hän kirjoitti toisen käden tietoihin nojautuen kuten roomalaiset historioitsijat, jotka ovat niukasti viitanneet Jeesukseen ja kristittyjen uskoon).

Näin ollen oli soveliasta ja mahdollista pelastaa ristiinnaulittuja juutalaisia ja erityisen kiinnostavaa on se tieto, että ristiinnaulittu ihminen voitiin hoitaa terveeksi ja näin hän jäi eloon. Kaikki ristiinnaulitut eivät siis kuolleetkaan ja tästä meillä on Flavius Josefuksen aikalaistodistus (Tituksen ajalta). Palaan tähän merkittävään asiaan myöhemmin vielä. Juutalaisiin kirjoituksiin vedoten voidaan puolustaa käsitystä Jeesuksen saamasta kunniallisesta hautauksesta ja rikkaiden juutalaismiesten hänen hautaamisekseen tekemästä hyvästä työstä. Eikä siinä kyllin, vaan voidaan kyseenalaistaa, kuoliko Jeesus ollenkaan ristillä, vai ainoastaan luultiinko – ja uskoteltiinko – hänen kuolleen.

"Historiallinen tosiasia" voi siis olla erilaisin perustein ja todennäköisyysarvioin kumpi tahansa: Jeesuksen ruumiin heittäminen joukkohautaan tai kunniallinen hautaaminen kalliohautaan. Jeesuksen kuolemisen nopeus (muutamassa tunnissa!) on myös asiallisin perustein kiistetty ristiinnaulitsemisiin liittyvän yleisen kokemustiedon perusteella: ristillä kuolemiseen meni yleensä useita päiviä. Jeesus saattoi lisäksi olla kuollut tai hänet voitiin - Josefuksen antaman historiallisen esimerkkitapauksen mukaisesti - hoitaa terveeksi ristiltä pois ottamisen jälkeen, jolloin tietenkään mitään kuolleista ylösnousemusta ei tarvitse edes olettaa, koska hän ei kuollutkaan ristillä (toki joskus myöhemmin hän kuoli). Kukaan ei voi sataprosenttisen varmasti tietää, mikä se oikea ”tosiasia” on. Jerusalemissa ja Galileassa ei ollut siihen aikaan nykyajan kristittyjä apologeettoja eikä skeptikoitakaan. Voidaan esittää vain todennäköisyyksiä, varmoja ja kyseenalaistamattomia tosiasioita ei ole juurikaan.

Jos Julius Caesarin Rubiconin ylitys ja Italian valtaus olisi kuvattu evankeliumien tavalla

Miltä Caesarin marssi Rubiconin ylitse ja Italian valloitus näyttäisivät antiikin lähteissä jos asioista kerrottaisiin Uuden testamentin evankeliumien ”luotettavan historian” esikuvan mukaisesti? Katsotaanpa.

    1. Ensimmäiset epämääräiset maininnat Caesarin menemisestä Rubiconin ylitse ja Rooman valloituksesta olisivat 15 vuoden jälkeen tehdyissä kirjoituksissa ja yksityiskohtaisempia kirjoituksia alkaisi ilmestyä tuntemattomien kirjoittajien laatimina 30–60 vuoden kuluttua tapahtumista.

    2. Nämä nimettömät kirjoitukset laitettaisiin vielä 50–80 vuotta niiden ilmaantumisen jälkeen menneisyyden merkkimiesten kuten Caesarin kenraalien nimiin antamaan teksteille arvovaltaisuutta.

    3. Toisten kirjoittajien mukaan Caesar marssi Via Flaminian kautta ja toiset lähteet väittäisivät Caesarin kulkeneen Via Aemiliaa pitkin Rubiconin ylitse

    4. Jokin kirjallinen lähde väittäisi Caesarin menneen etelästä pohjoiseen Ravennaan eikä suinkaan pohjoisesta, Ravennasta, etelään Rubiconin ylitse.

    5. Tiedot Caesarin mukana olleen armeijan miesmäärästä olisivat keskenään ristiriidassa eri lähteissä (miesmäärä vähenisi myöhäisemmissä lähteissä). Joidenkin kirjoittajien mukaan Caesarilla ei ollut armeijaa mukanaan ollenkaan Rubiconilla.

    6. Caesarin valtaamat kaupungit Italiassa olisi kerrottu ristiriitaisesti, samoin kaupunkien valtaamisjärjestys.

    7. Noissa Caesarin Rooman valloituksesta kertovisa kirjoituksissa olisi selkeitä historiallisia ja maantieteellisiä kömmähdyksiä ja virheitä.

    8. Caesarin päävastustaja olisi joissain lähteissä nimeltään Pompeius ja toisten lähteiden mukaan Caesarin arkkivihollinen olikin Cicero.

    9. Mitään fyysisiä todisteita ei olisi ollenkaan Caesarin kulkemisesta Rubiconin poikki eikä myöskään siitä, että hän valtasi Rooman.

    10. Mitkään ulkopuoliset Caesariin vihamielisesti tai neutraalisti suhtautuvat lähteet eivät tietäisi mitään siitä, että Caesar ylitti Rubiconin, valtasi Rooman ja kukisti Pompeiuksen. Olisi vain joitain Caesarin voittoihin uskovien roomalaisten levittämiä tarinoita, joita jotkut historioitsijat toistaisivat joskus 50–100 vuoden kuluttua tai vielä myöhemmin kun tarinat olisivat levinneet laajalti Rooman valtakunnan alueella.

    11. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä värikkäimmiksi, mielikuvituksellisimmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi kertomukset Caesarin sotaretkestä Rubiconilta Roomaan kävisivät: lopulta Caesarin väitettäisiin vallanneen viikossa yhdellä kohortilla (ei 800 miestä enempää) koko Italian ja kukistaneen satoja hampaisiin asti aseistettuja legioonia (4000 – 6000 sotilasta per legioona).

Yhteenveto Caesarin historian ja Jeesuksen ylösnousemuskertomuksien vertailusta

Caesarin historiallinen olemassaolo, Rubiconin ylitys armeija mukanaan, Rooman valloitus ja Caesarin kohtalo ovat epäilyn ulkopuolella. Kyseessä on luotettava, laajalla todistusaineistolla tuettu historia. Sekä Caesar itse että hänen vihollisensa kertovat samoista asioista keskenään yhteensopivasti ja nämä kirjalliset lähteet ovat samanaikaisia tapahtumien kanssa. Sen sijaan mitkään puolueettomat tai vihamieliset lähteet eivät tiedä mitään Jeesuksen ylösnousemuksesta. On olemassa piirtokirjoituksia kolikoita, jotka on tehty pian sisällissodan jälkeiseen ja on myös mainintoja taisteluista ja tuomioista liittyen Rubiconin ylitykseen ja nämä kaikki antavat todisteita Caesarin marssista Rubiconin poikki kohti Roomaa. Lähes jokainen aikakauden historioitsija - Suetonius, Appia, Cassius Dio, Plutarkhos - kirjoittavat Caesarin Rubiconin ylityksestä ja sen jälkeisistä tapahtumista.

Nämä historioitsijat ovat tunnettuja, arvostettuja ja heidän esityksensä aikansa tapahtumista on osoitettu luotettaviksi (aineellisten todisteiden ja toisten lähteiden avulla vertaamalla). Eikä siinä kyllin vaan nämä arvostetut antiikin ajan historioitsijat lainaavat monia lähteitä, jotka he mainitsevat nimeltä, mikä todistaa heidän laajaa perehtyneisyyttään (sekä Caesarin vihollisten että kannattajien) silminnäkijätodistuksiin ja muuhun aineistoon. Nämä historiankirjoittajat ovat myös harjoittaneet lähteiden kriittistä arviointia.

Ne tapahtumat, mitkä Rooman historiassa tapahtuivat, eivät olisi kerta kaikkiaan olleet edes mahdollisia, ellei Caesar olisi fyysisesti ja kirjaimellisesti marssinut armeijoineen Rubiconin poikki Italiaan. Vaikka Caesar olisi kuvitellut pelkällä uskolla voivansa valloittaa Rooman, ei hän olisi voinut vallata Roomaa eikä kukistaa Pompeiusta todellisuudessa. Mikään muu kuin Caesarin konkreettinen fyysinen marssi Rubiconin poikki ja kirjaimellinen Italian valloitus aina Pompeiuksen kukistamiseen asti ei voi selittää Rooman historiaa - Caesarin nousua Rooman johtajaksi. Pelkkä usko ei olisi riittänyt mihinkään. 

Mutta tilanne on täysin päinvastainen Uuden testamentin evankelistojen tekemän ”historian” osalta kun evankeliumeita Jeesuksesta verrataan Julius Caesariin liittyviin lähteisiin:

    1. UT:n evankelistat ovat nimettömiä eivätkä mitään historioitsijoita, eivät myöskään silminnäkijöitä (esim. vanhimman kanonisen evankeliumin Markuksen koineekreikka ei viittaa millään muotoa korkeaan oppineisuuteen ja Markuksen evankeliumin maantieteelliset ja muut virheet tekevät mahdottomaksi sen, että sen kirjoittaja olisi ollut Jeesuksen lähipiiristä)

    2. he eivät mainitse mitään lähteistään (vaikka ovat yksiselitteisesti kirjallisesti riippuvaisia lähteistä, joiden varassa he ovat kirjoittaneet)

    3. evankeliumit eivät ole silminnäkijätodistuksia, vaan vuosikymmeniä myöhemmin, 2.sukupolven kristittyjen aikaan valmistettuja teologisten näkökohtien määräämiä esityksiä

    4. heidän luotettavuudestaan ja oppineisuudestaan ei ole mitään tietoa, ei mitään kirjallista vertailumateriaalia

    5. ei ole mitään todisteita evankelistojen kriittisyydestä lähteitään kohtaan – päinvastoin evankeliumit ovat uskonnollista julistusta, joka tähtää käännyttämiseen ja käännynnäisten opettamiseen itse kunkin evankelistan edustaman alkukirkon ryhmittymän kannattaman kristinuskon version mukaisesti

    6. ei todisteita Jeesukseen neutraalisti tai vihamielisesti suhtautuvien lähteiden käytöstä

    7. kaikki historioitsijat, jotka edes mainitsevat Jeesuksen ylösnousemuksen ovat kristittyjä ja hekin ovat kirjoittaneet vasta 3. ja 4. vuosisadalta.

Jeesuksen ei tarvinnut nousta kuolleista todellisesti - pelkkä Jeesuksen seuraajien vankka usko Jeesuksen ylösnousemukseen riittää selittämään kristinuskon syntymisen

Jeesuksen ylösnousemuksen ja kristinuskon syntymisen sekä leviämien selitykseksi ei tarvita kirjaimellista fyysistä ylösnousemusta - pelkkä alkukristittyjen usko siihen, että Jeesus oli noussut kuolleista riittää selittämään kaiken. Jos ihminen uskoo kuolleen pelastajansa nousseen kuolleista ja uskovainen on vakuuttunut siitä, että messiaan lupaama taivaallinen autuuden valtakunta on oven edessä, hän on valmis vaikka mihin ponnisteluihin ja uhrauksiin sen uskon voimalla. Varsinkin jos usko sisältää, kuten kristinusko, opin, jonka mukaan messiaan kieltäminen johtaa tuonpuoleiseen rangaistustuomioon.

Näin ollen on hyvin perusteltua sanoa, että Caesarin historiasta on paljon kritiikin kestävää todistusaineistoa ja hänen kohdallaan todella on kyse historiallisista tosiasioista, kun taas Jeesuksen ylösnousemuksesta ei ole luotettavaa historiallista todistusaineistoa ollenkaan. 

On siten erittäin kiistanalaista, mitkä voisivat olla ne ”varmat tosiasiat” koskien Jeesuksen viimeisiä elinpäiviä. Varsinkaan nämä ristiriitaiset kertomukset Jeesuksen viimeisistä elinpäivistä eivät täytä mitään ”korkeimpia historiallisen tutkimuksen standardeja”, kuten olen näyttänyt. On vain alkukristittyjen – ja myöhempien aikojen – kristittyjen usko siihen, että Jeesus nousi kuolleista.

maanantai 1. elokuuta 2022

Silmämelanooman blogiini uutta

Silmämelanooman blogiini uutta

Tiedoksi tässäkin, että todella pitkän tauon jälkeen julkaisin tänään kakkosblogissani eli Silmämelanooman blogissani uuden artikkelin. Otsikolla Katsomuksellisia pohdintoja – silmämelanooma. Tarkastelen siinä kriittisesti varsinkin uskonnollisia seikkoja ja muutenkin valotan tämänhetkistä ajatteluani ja mielenmaisemaani tämän korioideamelanooman (silmän suonikalvon melanooma) kanssa sinnitellessäni.
 
 

lauantai 30. heinäkuuta 2022

Bluetoothin tietoturvasta

Bluetoothin tietoturvasta

Useimmissa tapauksissa Bluetooth on turvallisempi kuin Wi-Fi. Kuten missä tahansa langattomassa järjestelmässä, tahattomat ja ei-toivottavat vastaanottajat voivat kuitenkin nähdä  tietosi. Kyse ei ole vain siitä, että ihmiset huomaavat, mitä musiikkia suoratoistat Bluetooth-kuulokkeihisi. Bluetooth voi paljastaa paljon dataa matkapuhelimesta, kannettavasta tietokoneesta tai pöytätietokoneesta.

Bluetooth-laitteiden on oltava lähellä toisiaan, jotta ne voivat vaihtaa tietoja, yleensä 10 metrin etäisyydellä. Koska lähetyssignaalit ovat erittäin heikkoja, ne eivät yleensä vaikuta muihin samalla taajuudella toimiviin laitteisiin.

Kun yhdistät kaksi Bluetooth-laitetta ensimmäistä kertaa, sitä kutsutaan pariliitoksen muodostamiseksi. Sinun on hyväksyttävä jokainen uusi yhteys, mikä tekee Bluetoothista suhteellisen turvallisen. Kun laitteet muodostavat yhteyden ensimmäisen kerran, pariliitos yleensä muistetaan ja jatkossa yhteydenmuodostus tapahtuu automaattisesti, ainakin kun molemmissa laitteissa on Bluetooth aktivoitu ja ne ovat lähellä toisiaan.

Vaikka Bluetooth-yhteys on suhteellisen heikko, se on silti tehokas. Esimerkiksi kuuntelemasi kappaleet lähetetään välittömästi Spotify-sovelluksesta kuulokkeihisi. On jopa mahdollista yhdistää kahdeksan laitetta yhteen verkkoon. Kuitenkin vain yksi laite, "isäntä", voi lähettää tietoja. Kaikki muut laitteet, esimerkiksi kodin eri paikoissa olevat kaiuttimet, ovat "vastaanottimia".

Mikään langaton tekniikka ei ole 100-prosenttisen turvallinen, eikä Bluetooth ole poikkeus. Joten kuinka turvallinen Bluetooth on? On olemassa kolme yleistä tapaa, joilla taitavat rikolliset voivat vaarantaa Bluetooth-tietoturvasi: bluejacking, bluesnarfing ja bluebugging.

Bluejacking

Tämän tyyppisessä kyberhyökkäyksessä yksi Bluetooth-laite kaappaa toisen ja lähettää roskapostiviestejä kaapatulle laitteelle. Useimmiten se on ärsyttävää, mutta jos vastaanottaja sortuu tällaiseen tietojenkalasteluyritykseen ja napsauttaa jossakin näistä roskapostiviesteistä olevaa linkkiä, voi syntyä suurempia ongelmia.

Bluesnarfing

Bluesnarfing-hyökkäys on samanlainen kuin bluejacking, mutta pahempi. Kun bluejacking lähettää tietoja vain laitteeseesi, bluesnarfing myös kerää paljon tietoja laitteestasi. Tiedot, kuten tekstiviestit, valokuvat, sähköpostit ja jopa tunnistetiedot, jotka laitteesi lähettää Internet-palveluntarjoajalle, voidaan varastaa. Ja sanomattakin on selvää, että seuraukset voivat tuolloin olla todella pahoja.

Bluebugging

Tässä tapauksessa hakkerit muodostavat piilossa Bluetooth-yhteyden puhelimeesi tai kannettavaan tietokoneeseesi. He käyttävät tätä yhteyttä päästäkseen takaoven kautta laitteeseesi. Päästyään sisään he voivat vakoilla toimintaasi, päästä käsiksi arkaluontoisiin tietoihisi ja jopa käyttää laitettasi esiintyäkseen sinuna missä tahansa laitteesi sovelluksissa, mukaan lukien verkkopankkitoiminnassa käyttämäsi sovellukset.

Tällaista hyökkäystä kutsutaan nimellä bluebugging, koska se muistuttaa tapaa, jolla puhelinta saatetaan häiritä. Kun rikollinen saavuttaa puhelimen hallinnan, kyberrikolliset voivat käyttää sitä soittaakseen itselleen ja kuunnellakseen keskusteluja.

Muuta huomioitavaa Bluetoothin tietoturvasta


Saatat ajatella, että hakkerit ovat ainoa uhka Bluetooth-turvallisuuden suhteen. Valitettavasti näin ei ole. Monet sovellukset, mukaan lukien Facebookin, Googlen ja muiden suositut sovellukset, käyttävät laitteesi Bluetooth-toimintoa sijaintisi seuraamiseen.

Kun kytket Bluetoothin pois päältä laitteessasi, se lopettaa lähettämisen, mutta silti tunnistaa lähellä olevat Bluetooth-signaalit. Sovellusten valmistajat käyttävät näitä Bluetooth-signaaleja sijaintisi paikantamiseen. Tämä tarkoittaa, että sovellusten valmistajat voivat seurata sinua kaikkialla, missä menet, ja ylläpitää tietoja päivittäisistä liikkeistäsi (ainakin, jos kannat laitettasi mukanasi).

Bluetooth-toteutuksissa on esiintynyt takavuosina todella vakavia tietoturvahaavoittuvuuksia ja vaikka useimmat näistä haavoittuvuuksista korjattiin ajoissa, se osoittaa, että Bluetooth ei ole täysin turvallinen. On erittäin tärkeää sisällyttää ennakoivia toimenpiteitä online-tietoturvarutiineihisi.

Nämä turvallisuus- ja yksityisyysriskit huomioon ottaen on tärkeää tietää, miten luodaan turvallinen Bluetooth-ympäristö. Tässä on muutamia vinkkejä ei-toivottujen Bluetooth-yllätysten välttämiseksi:

1. Asenna tietoturvakorjaukset ja -päivitykset.
2. Piilota Bluetooth-laitteesi lähistöllä olevilta laitteilta ja käyttäjiltä.
3. Älä jaa arkaluonteisia tietoja Bluetoothin kautta.
4. Ole varovainen kenen kanssa olet yhteydessä Bluetoothilla.
5. Kytke Bluetooth pois päältä, kun et sitä välttämättä tarvitse, etenkin mm. ravintoloissa tai lentokentillä. Käytä Bluetooth-yhteyttä vain turvallisissa ympäristöissä, kuten kotonasi.
6. Älä yhdistä laitteita julkisesti.
7. Pura laitepari tarvittaessa (etenkin siis jos huomaat oudon laitteen paritettuna tai paritus on käytössä johonkin vanhaan laitteeseesi, jota et käytä enää).

Android-älypuhelimessa (Samsungit, joissa Android 12) laitteen piilottaminen tehdään seuraavasti:

1. Kosketa aloitusnäytössä Asetukset > Yhteydet.
2. Kosketa Lisää yhteysasetuksia.
3. Poista käytöstä valinta asetuksesta Läheisten laitteiden haku.

Tämä tekee puhelimestasi näkymättömän muille laitteesi kanssa parittamattomille Bluetooth-laitteille. Kaikki aiemmin laitteessasi olleet paritukset ovat käytettävissä (muissa Android-puhelimissa vastaava asetus voi löytyä kohdasta Bluetooth).

VPN ja antivirussovellukset sekä Bluetoothin tietoturva


VPN ei suojaa laitteitasi hakkerien tekemiltä hyökkäyksiltä Bluetoothin kautta. Samoin eivät antivirussovelluksetkaan estä Bluetoothin välityksellä tapahtuvia hyökkäyksiä. Tosin Bluetoothin kannalta se hyvä puoli antivirussovelluksissa on, että ne voivat estää Bluetoothin kautta tulevia haittaohjelmia asentumasta puhelimeesi. Sinun kannattaa kuitenkin estää Bluetooth-yhteydellä tapahtuvat tuntemattomien sovelluksien asennukset puhelimeesi.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Windows 11:n ylläpito - vaihtoehtoja

Windows 11:n ylläpito - vaihtoehtoja

Windowsin ylläpitoa voi tehdä kahdella eri taktiikalla ja molemmissa on plussat sekä miinukset: 

- käyttää pelkästään Windows 11:n Asetuksista löytyviä työkaluja, 

tai 

- hankkii kolmannen osapuolen virittely- ja ylläpitosovelluksen.

Asetuksiin pitäytyminen pelkästään:

- Hitaampi ja työläämpi metodi

- Ei ole aina helppoa löytää Asetuksista oikeaa työkalua, voi joutua etsimään tietoja erilaisilta ohjesivustoilta

- Pelkät Windowsin omat työkalut eivät aina ole kovinkaan perusteellista jälkeä tekeviä

- Virheitä / haittoja koituu harvemmin, joten ei ole juuri pelkoa, että Windows 11 menee "sekaisin".

Kolmannen osapuolen sovellukset:

- Usein maksullisia

- Riskinä voi olla Windowsiin tulevat häiriöt, esim. rekisteriä siivotessa. Myös voi tapahtua, että Windowsin päivittäminen ei onnistu yli-innokkaan virittely- ja siivoilusovelluksen seurauksena

- Siivousohjelmien tärkein ongelma on, että ne eivät välttämättä pysty erottamaan hyödyllisiä ja hyödyttömiä rekisterimerkintöjä. Niitä ei kannata ajaa Windowsissaan, ellei ole varma siitä, mitä on tekemässä. Sitä paitsi Windowsin rekisterin "siivoilu" on nykyaikaisissa tietokoneissa yleensä ihan turhaa työtä, vaikka ei toki tarpeettomien rekisterimerkintöjen poistosta haittaakaan ole

- Tekevät monesti paljon perusteellisempaa jälkeä kuitenkin esim. turhien tiedostojen poistamisessa

- Abelssoft WashAndGo on hyvä sovellus, ollut 20 vuotta käytettävissä ja monen suosittama, ja tätä sovellusta voi melko turvallisin mielin käyttää (toisin kuin CCleaneria).

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Salasanaton tulevaisuus lähenee

Salasanaton tulevaisuus lähenee

Sadat teknologiayritykset ja palveluntarjoajat ympäri maailmaa ovat työskennelleet FIDO Alliancen (Fast IDentity Online Alliance) ja W3C:n puitteissa luodakseen salasanattomia kirjautumisstandardeja, joita tuetaan jo miljardeissa laitteissa ja kaikissa nykyaikaisissa verkkoselaimissa. Apple, Google ja Microsoft ovat johtaneet näiden ominaisuuksien kehittämistä ja rakentavat nyt tukea omiin alustoihinsa salasanattomalle tunnistautumiselle, sillä salasanat ovat huono ja riskialtis kirjautumistapa.

Näiden yritysten alustat tukevat jo FIDO Alliance -standardeja, jotka mahdollistavat salasanattoman kirjautumisen miljardeissa alan johtavissa laitteissa, mutta aiemmat toteutukset edellyttävät käyttäjien kirjautumista jokaiseen verkkosivustoon tai sovellukseen jokaisella laitteella, ennen kuin he voivat käyttää salasanattomia tunnistautumistapoja. Tämän kevään aikana on julkistettu laajennus näille alustatoteutuksille antamalla käyttäjille kaksi uutta ominaisuutta saumattomampaan ja turvallisempaan salasanattomaan sisäänkirjautumiseen:

1.Tämä uusi todentamistapa sallii käyttäjien automaattisesti käyttää FIDO-sisäänkirjautumistietojaan monilla laitteilla, jopa uusilla, ilman, että heidän tarvitsee rekisteröidä jokaista tiliä uudelleen.

2.Se sallii käyttäjien käyttää FIDO-todennusta mobiililaitteellaan kirjautuakseen sisään sovellukseen tai verkkosivustoon läheisellä laitteella (samassa Wi-Fi- verkossa tai Bluetoothilla) riippumatta heidän käyttämästä käyttöjärjestelmästä tai selaimesta.

3.Tämän standardeihin perustuvan lähestymistavan laajan tuen ansiosta palveluntarjoajat voivat tarjota FIDO-tunnuksia ilman salasanoja vaihtoehtoisena kirjautumis- tai tilin palautusmenetelmänä.

Uusien salasanattomien tunnistautumistapojen odotetaan tulevan saataville Applen, Googlen ja Microsoftin alustoille ensi vuoden aikana

""Yksinkertaisempi, vahvempi todennus" ei ole vain FIDO Alliancen tunnuslause, vaan se on myös ollut ohjaava periaate teknisissä ohjeissamme ja käyttöönotto-ohjeissamme. Yleisyys ja käytettävyys ovat ratkaisevan tärkeitä monitekijäisen todennuksen käyttöönoton mittakaavassa, ja me kiitämme Applea, Googlea ja Microsoftia siitä, että he ovat auttaneet toteuttamaan tämän tavoitteen sitoutumalla tukemaan tätä käyttäjäystävällistä innovaatiota alustoissaan ja tuotteissaan", sanoi Andrew Shikiar, FIDO Alliancen toiminnanjohtaja ja CMO. "Tämä uusi ominaisuus mahdollistaa uuden kitkattomamman FIDO-toteutusten aallon turva-avaimien jatkuvan ja kasvavan käytön rinnalla, mikä antaa palveluntarjoajille täyden valikoiman vaihtoehtoja nykyaikaisen, tietojenkalasteluturvallisen todennuksen käyttöön ottamiseksi."

"Aivan kuten suunnittelemme tuotteemme intuitiivisiksi ja valmiiksi, suunnittelemme ne myös yksityisiksi ja turvallisiksi", sanoi Kurt Knight, Applen alustan tuotemarkkinoinnin johtaja. "Yhteistyö alan kanssa uusien, turvallisempien kirjautumismenetelmien luomiseksi, jotka tarjoavat paremman suojan ja eliminoivat salasanojen haavoittuvuudet, on keskeistä sitoumuksellemme kehittää tuotteita, jotka tarjoavat maksimaalisen turvallisuuden ja läpinäkyvän käyttökokemuksen – kaiken tavoitteena pitää käyttäjien henkilökohtaiset tiedot turvassa."

"Tämä virstanpylväs on osoitus yhteistyöstä, jota tehdään alan eri puolilla suojauksen lisäämiseksi ja vanhentuneiden salasanapohjaisten todennusten poistamiseksi", sanoi Mark Risher, Googlen tuotehallinnan johtaja. "Googlelle se edustaa lähes vuosikymmenen työtä, jonka olemme tehneet yhdessä FIDO:n kanssa osana jatkuvaa innovaatioamme kohti salasanatonta tulevaisuutta. Odotamme innolla FIDO-pohjaisen teknologian saatavuutta Chromessa, ChromeOS:ssä, Androidissa ja muissa alustoissa ja rohkaisemme sovellusten ja verkkosivustojen kehittäjiä ottamaan sen käyttöön, jotta ihmiset ympäri maailmaa voivat siirtyä turvallisesti pois salasanojen aiheuttamasta riskistä ja hässäkästä."

”Täydellinen siirtyminen salasanattomaan maailmaan alkaa siitä, kun kuluttajat tekevät siitä luonnollisen osan elämäänsä. Kaikkien käyttökelpoisten ratkaisujen on oltava turvallisempia, helpompia ja nopeampia kuin nykyään käytetyt salasanat ja vanhat monitekijätodennusmenetelmät”, sanoo Alex Simons, Microsoftin identiteettiohjelmien hallinnasta vastaava johtaja. "Työskentelemällä yhdessä yhteisönä eri alustoilla voimme viimein saavuttaa tämän vision ja edistyä merkittävästi salasanojen poistamisessa. Näemme FIDO-pohjaisilla valtuustiedoilla valoisan tulevaisuuden sekä kuluttaja- että yritysskenaarioissa ja jatkamme tuen rakentamista Microsoftin sovelluksille ja palveluille." 

tiistai 14. kesäkuuta 2022

Taivas vs ikuinen häviäminen

Taivas vs ikuinen häviäminen

Eräissä uskonnoissa tavoitellaan kuoleman jälkeistä pääsyä taivaaseen / paratiisiin. Toisaalta monet ajattelevat, että kuoleman jälkeen ei ole mitään muuta kuin ikuinen häviäminen, tietoisen yksilöllisen olemassaolon totaalinen loppu. Tavoitteena kuitenkin monilla niin uskovilla kuin epäuskoisilla on, että kaikenlainen kärsiminen, ikävät ja negatiiviset muistot ja kaikki ongelmat loppuvat ja häviävät ainaisesti. Näin ollen se häviäminen, olemassaolon loppuminen ikuisesti ja johonkin uskonnoissa oletettuun taivaaseen tai paratiisiin pääseminen ovat tuon tavoitteen kannalta sama asia käytännössä. Molemmissa tapauksissa saavutetaan sama lopputulos eli ei ongelmia, kärsimyksiä eikä negatiivisia muistoja (ikuisessa häviämisessä ei sitten ole minkäänlaisia muistoja tai ajatuksia). 

Joten miksi pelätä sitäkään, että oma yksilöllinen tietoinen olemassaolo loppuu ainaisesti eikä mitään oletettua "kuolematonta sielua" ole. Kuitenkin just kaikki kärsimys ja muu negatiivinen on päättynyt lopullisesti ja ainiaan, eikä tarvitse tietää mitään, mitä pahaa maailmassa tapahtuu. Sehän olisi kuitenkin aikalailla pääasia kuolemassa.

Tämän tavoitteen ja toiveen kannalta oman persoonan ikuistaminen tietoisessa olotilassa johonkin taivaaseen tai paratiisiin, ja kaikenlainen muu uskonnollinen säätäminen kuoleman jälkeen (esim. viimeinen tuomio, ruumiin ylösnousemus yms.) on irrelevanttia. Sellainen on täysin tarpeetonta uskonnollista tauhkaa, jonka totuudellisuudestakaan ei ole mitään todisteita. On vain ihmisten kirjoittamia väitteitä ja kertomuksia kuolemanjälkeisyydestä joissakin pyhinä pidetyissä ja ihmisten kokoamissa vanhoissa kirjoissa.


sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Jumalien ihmisenkaltaisuus

Jumalien ihmisenkaltaisuus

Jumalan / jumalien ihmisenkaltaisuutta kuvaava käsite on antropomorfismi. Uskontoantropologi S. Guthrien mukaan uskonnollinen ajattelu on antropomorfismia: jumalat käsitetään useilta ominaisuuksiltaan ihmisten kaltaisiksi. Tämä antropomorfismi ei ole ainoa uskonnon perusta, mutta uskonto on silti siitä kehittynyt ilmiö, joka on systematisoitu ja symbolisoitu ja joka otetaan vakavasti. Uskoinnoissa ajatellaan, että jumalan persoona ja mieli toimii samalla tavalla kuin ihmisten mieli, ja lisäksi useissa uskonnoissa jumala näyttäytyy jopa fyysisesti ihmismäisenä olentona.

Vaikka jumalilla ei joissakin uskonnoissa olisikaan ihmisruumista, niiden uskotaan silti olevan yhteydessä ihmisten kanssa heidän ymmärtämällään tavalla. Guthrien mielestä on suorastaan mahdotonta ymmärtää jumalia ilman antropomorfismia, koska muuten jumalan idea jäisi käsittämättömäksi. 

Miltei kaikki ihmiset kuvittelevat jumalien muistuttavan heitä itseään. Monissa kulttuureissa ne syövät, juovat, rakastelevat, saavat jälkeläisiä, sairastuvat, vanhenevat ja jopa kuolevat aivan kuten ihmiset. Jumalat kommunikoivat ihmisten kanssa monin eri tavoin kuten salamoin, sateenkaarin, onnettomuuksin tai suoraan puhumalla. Ihmiset vastaavat jumalille omilla viesteillään. Antropomorfismia esiintyy uskonnon lisäksi myös taiteessa ja arkiajattelussa. Uskonto kuitenkin eroaa näistä muista ajattelumuodoista lähinnä siinä, että uskonnossa ihmisenkaltaiset olennot ovat erityisen tärkeitä.

Monoteistisissä uskonnoissa kuten kristinuskossa on koetettu kiertää antropomorfismia kuvaamalla jumalaa ainoastaan sanomalla, mitä jumala ei ole (via negativa / negatiivinen teologia). Tällöin keskustelussa on poissuljettu kaikki jumalan olemusta positiivisesti kuvaavat termit. Tällaista ratkaisua ei ole tutkimuksessa kuitenkaan pidetty kestävänä, eikä via negativa jätä jumalasta mitään jäljelle – ei mitään ominaisuuksia tai adjektiiveja, että millainen se jumala sitten on. Jos sanomme ”Jumala elää” ainoastaan sulkeaksemme pois jotakin vaihtoehtoja, voisimme yhtä hyvin sanoa ”Jumala on kuollut” tai mitä muuta tahansa. 

Jos emme voi liittää jumalaan mitään positiivisia ominaisuuksia, on yhdentekevää, millaista kieltä me jumalasta käytämme vai käytämmekö kieltä ollenkaan. On todettu, että sanoessamme ”Jumala elää” ihmiset tarkoittavat yleensä muutakin kuin vain kieltää sen, että jumala on samanlainen eloton olento kuin kivi. Ihmiset yhdistävät ”elää” - sanaan elinvoimaisuuden ja luovuuden, mikä on juuri sitä antropomorfismia.

Kristillisessä filosofisessa perinteessä on yritetty kautta vuosisatojen ratkaista, mitä jumalasta voidaan sanoa sortumatta antropomorfismiin. Kristillisten filosofien vastaukset eivät ole olleet kuitenkaan tyydyttäviä ja ongelmattomia, ja kysymys jumalan antropomorfisuudesta on säilynyt edelleen. Ja onhan Raamatussakin paljon antropomorfisuutta Jumalasta puhuttaessa.

Jumalat ja ihmiset maailman kulttuureissa

Suurimmassa osassa maailmaa jumalia ja ihmisiä pidetään aika lailla samanlaisina, samalle jatkumolle sijoittuvina. Jumalat voivat olla kateellisia ihmisille, rakastella heidän kanssaan ja sotia heitä vastaan (tai ihmisten puolesta). Jumalaa on pidetty muistona jostakin erityisestä ihmisestä, joka on joskus elänyt.

Lapsien mielissä jumalat sekoittuvat tavallisesti samaan sarjaan kuninkaiden, noitien, supersankarien, mielikuvitusystävien, poliisien yms. asioiden kanssa. Jumalan toiseus ei ole lainkaan selvä asia länsimaissakaan nykypäivänä. Uskontotieteilijä Boyer’n mukaan ihmiset ajattelevat jumalista paljon arkisemmin kuin myöntävät.

Jatkuvuus jumalien ja ihmisten välillä voidaan myös nähdä siinä, että monesti ihmisiin liitetään ominaisuuksia, joiden yleensä ajatellaan kuuluvan jumalille. Maallisen ja uskonnollisen ajattelun kohteissa on samankaltaisuutta: kuuluisat ihmiset ovat usein monen mielestä ”parempia kuin tavallinen kansa” ja ”jumalankaltaisia”. Tällainen on länsimaissa tyypillistä suhtautumista mediahahmoihin ja pop-idoleihin, joita palvotaan samoin kuin esi-isiä toisissa kulttuureissa. 

Antiikin Kreikassa kuolemattomuus erotti jumalat ihmisistä, mutta toisaalta esim. Herakleen kaltaiset sankarit olivat kuollessaan jumalien suosiossa ja saivat myös tulla kutsutuiksi kuolemattomiksi. Monia kuuluisuuksia on aikojen saatossa kutsuttu jumaliksi, kuten Kungfutsea, Shakespearea Josef Stalinia.

Boyer’n mukaan olennaista antropomorfismissa on jumalan fyysisen ilmiasun asemasta ajatus jumalan toiminnan tarkoituksellisuudesta (jumalalla on tahto, suunnitelma, joitain päämääriä jne.). Jumalien ja henkien kaltaisien agenttien uskotaan toimivan ihmismäisesti uskonnollisissa järjestelmissä ympäri maailmaa. Boyer’n mukaan ainoastaan harvoissa kulttuuriympäristöissä ihmiset ja jumalat koetaan fyysisesti samanlaisiksi.

lauantai 28. toukokuuta 2022

Negatiivinen ateismi -kritiikkiä

Negatiivinen ateismi -kritiikkiä

Johtaviin ateismin filosofeihin aikoinaan kuulunut Anthony Flew esitti vuonna 1984 teoksessaan The Presumption of Atheism puolustuksen negatiivisen ateismin määritelmälle. Flew myönsi, että kyseessä on uusi tulkinta ateismille, joka oli siihen asti määritetty positivisella sisällöllä: ateisti on se, joka epäilee Jumalan olemassaoloa.

"Meidän tarvitsee antaa uusi ja ymmärrettävämpi merkitys termille "ateismi". Kun se nykyään selitetään viittaavan henkilöön, joka positiivisesti epäilee, että on olemassa objekti, joka...vastaa legitiimisti käsitettä Jumala, minä kehottaisin nyt ymmärtämään sanan tästedes positiivisen asemasta negatiivisesti... Tässä tulkinnassa ateisti ei ole sellainen, joka positiivisesti väittää, ettei Jumalaa ole, vaan sellainen, joka yksinkertaisesti ei ole teisti" - Anthony Flew: The Presumption of Atheism (1984).

Filosofi Anthony Flew kannatti negatiivisen ateismin määritelmää uutena tulkintana ateismista, mutta myöhemmin filosofi Flew näki argumenttinsa rajallisuuden.

Asiat näyttävät Flewin määritelmän valossa siten varsin yksinkertaisilta, eikö vain? Ateismi on "vain teismin poissaoloa", "teistin pitää todistaa väitteensä, ei ateistin", "ateismi ei väitä, että Jumalaa ei ole". Mutta kun ei se ole niin simppeliä, miltä päältä katsoen voi näyttää. Mikä siis on vikana? Aika paljon itse asiassa. Otetaan ensin Anthony Flew itse. Aikoinaan yli 50 vuotta ateismin evankelistana mainetta saanut filosofi Anthony Flew alkoi harkita uudelleen kantaansa jumalakysymystä kohtaan jo 1980-luvulla, koska ateismin uutta tulkintaa tukevassa kirjassaan Presumption of Atheism hän oli olettanut maailmankaikkeuden olevan ikuinen ja ääretön (hän oli kehittänyt ateistista argumenttiaan ennen alkuräjähdysteoriaa tukevia löytöjä). Flew myönsi epäilleensä ateismiaan kauan ennen kuin hän julkisesti kertoi siitä. Tästä herää heti ensimmäinen kriittinen kysymys: jos ateismi ei ole "mitään muuta kuin teismin poissaoloa", eikä siinä ole mitään väitettä jumaliin liittyen niin miten ateismia edes voisi epäillä, miten voi epäillä tyhjää? Kuinka ylipäätään voi hylätä ateismin, jossa, kuten meille toistuvasti kerrotaan, ei ole mitään väitettä eikä uskomusta, jonka voisi hylätä (ateismi ei toki ole mikään uskonto kuitenkaan)? 

Flewin negatiivinen ateismi - esitettyä kritiikkiä

Negatiivinen ateismi eli näkemys, että ateismi on "vain uskon puutetta/teismin poissaoloa" sai osakseen paljon filosofista kritiikkiä ja se on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

Mutta Flewin ehdottama tulkinta ateismille - missä hän liittyi d'Holbachin ja Bradlaughin aloittamaan perinteeseen - sai jo tuoreeltaan paljon kriittistä palautetta niin ateistisilta, agnostistisilta kuin teistisiltä filosofeilta. Flew itsekin sanoi ateismin tulkinnastaan myöhemmin, että se oli pikemminkin vain toiminnallinen periaate sen osapuolen poimimiseksi, minkä päälle todistustaakka pitäisi laskea. Samaan tyyliin kuin oikeudessa syytettyä pidetään syyttömänä kunnes hänen syyllisyytensä todistetaan (There Is a God: How the World's Most Notorious Atheist Changed His Mind, s.54). 

Englantilainen filosofi Anthony Kenny (hän on agnostikko) piti kiinni siitä, että saattaa olla ennakko-oletus agnostisismin hyväksi, mutta ei positiivisen eikä negatiivisen ateismin. Kennyn mukaan olisi enemmän vaivaa sen näyttämisessä, että sinä tiedät jotakin kuin että et tiedä (tähän sisältyy jopa se väite, että käsite Jumala - engl. "God" - on epäjohdonmukainen). Mutta Kenny sanoi lisäksi, että tuolla perusteella eivät agnostikotkaan pääse koukusta: joku saattaa pystyä oikeuttamaan väitteen, että hän ei tiedä vastausta johonkin kysymykseen, mutta se ei salli niin väittävän henkilön päästä hänen oletuksiensa tutkimisesta vapaaksi.

Myös Flewin kollega, ateistinen filosofi Kai Nielsen, teki kriittisen huomautuksen Flewin argumentille: Flewin pitäisi näyttää, että uskovaisilla ja skeptikoilla on yhteinen rationaalisuuden käsite, jossa olisi vaadittava kriteeri heidän erilaisten väitteidensä asiasisällön ja näkökohtien arvioimiseksi. Nielsen lisäsi, että 

"'on suuri kysymysmerkki [Flewin] ateismin ennakko-oletuksen edessä', jos minä en esitä yleismaailmallisesti hyväksyttävää rationaalisuuden käsitettä" (There Is a God: How the World's Most Notorious Atheist Changed His Mind, s.54-55).

Näin ollen, Flewin argumentti negatiivisen ateismin puolesta on kaikkea muuta kuin itsestään selvä ja ongelmaton, päinvastoin se on kiistanalainen. Erityisesti Flewin negatiivisen ateismin tulkinta edellyttää rationaalisuuden ja sen kriteerien määritystä universaalisti hyväksyttävästi ja konsensusta siitä, että skeptikot ja uskovaiset (teistit) näkevät rationaalisuuden samalla tavalla, että kumpaisenkin osapuolen väitteitä voitaisiin arvostella. Luonnollisesti, jos rationaalisuus ja väitteiden arvioimisen kriteerit määritellään toisistaan poikkeavasti eivätkä kaikki osapuolet jaa samaa merkitystä rationaalisuudelle niin millä perusteella juuri jollain tietyllä rationaalisuuskäsityksellä kuuluisi olla etulyöntiasema? Miksi juuri ateistien tulkinnalla? 

Plantinga: perususkomukset (teismi eräänä perususkomuksena)

Eniten kritiikkiä Flewin ja hänen edeltäjiensä negatiivista ateismia vastaan tuli Amerikasta, varsinkin modaaliloogikko Alvin Plantingalta. Filosofi Plantinga katsoo, että teismi on perususkomus1 aivan kuten usko toisten ihmisten mielien olemassaoloon [sillä perusteella, koska meillä itsellämme on mieli], havaintoihin (näen esim. puun edessäni ja uskon sen todelliseksi) ja muistoihin (usko menneisyyteen). Kaikissa näissä tapauksissa me käytämme käsityskykyämme, vaikka emme voi todistaa kyseessä olevan uskomuksen totuutta [ainakaan sitovasti ja ratkaisevasti niin ettei mitään epäilyn mahdollisuutta olisi]. Samalla tavalla me otamme ajattelumme perustaksi tietyt propositiot (väitelauseet), kuten että maailma on olemassa ja sitten me johdamme näistä perusväitteistä muita propositioita. Uskovaisten katsotaan ottavan Jumalan olemassaolon eräänä tuollaisena perusväitteenä tai -uskomuksena.

Filosofi Alvin Plantingan argumenttia (Plantingan tapauksessa nimenomaan kristillisestä) teismistä perususkomuksena on kritisoitu siten, että aivan samalla perusteella voidaan pitää vaikka voodoota tai minkä tahansa uskonnon uskomuksia perususkomuksina. Perususkomuksien oikeutus ei sitä paitsi ole kiistaton, vaan toiset uskomukset saattavat kumota ne.

McInerny: ihmisten lähes synnynnäinen jumalausko prima facie-argumenttina ateismia vastaan

Tomistinen filosofi Ralph McInerny vastasi Flewin argumenttiin, että ihmiselle on luonnollista uskoa Jumalaan luonnon tapahtumiin liittyvien järjestyksen ja lakien tähden. Niinpä, McInernyn mukaan, käsitys Jumalasta on lähes synnynnäinen, mikä näyttää olevan prima facie-(ensisijainen) argumentti ateismia vastaan. Näiden näkökohtien perusteella Plantinga kiisti väitteen, että teisteillä olisi todistustaakka. McInerny meni vielä pitemmälle katsoen, että todistustaakan täytyy kuuluu ateisteille (There Is a God: How the World's Most Notorious Atheist Changed His Mind, s.55-56).

1980-luvulla julkaisemaansa uudenlaista ateistista ennakko-oletustaan Flew piti sittemmin parhaimmillaan metodologisena lähtökohtana, eikä ontologisena johtopäätöksenä (There Is a God: How the World's Most Notorious Atheist Changed His Mind, s.56). Flew alkoi vanhalla iällä uskoa rationaalisin perustein deistiseen jumaluuteen, mutta ei kuolemanjälkeiseen elämään eikä kristilliseen dogmaan. 

tiistai 17. toukokuuta 2022

Ateismin kritiikki ja huono skeptisyys

Ateismin kritiikki ja huono skeptisyys

Tarkoituksena on blogini eri artikkeleissa aihepiiriin liittyen tarkastella kriittisesti ateismin, dogmaattisen skeptisyyden (pseudoskeptisyys), vapaa-ajattelun yleensä sekä erityisesti militantin "uuden ateismin" (englanniksi ”New Atheism”) filosofis-tieteellisiä ja rationaalisia ongelmakohtia sekä heikkouksia. Samalla tämä on vastapainoa, kolikon toinen puoli, uskontojen kriittiselle analysoinnille. Jokainen ateismin tai metafyysisen materialismin sekä naturalismin tueksi esitetty argumentti ei ole hyvä, kiistaton eikä loppuun asti ajateltu. Aivan samoin kaikki teismiä (jumalauskoa) tukevat argumentit eivät ole kestävällä filosofisella tai muuten tieteellisellä perustalla eivätkä hyviä. En kuitenkaan yritä todistella teistisiä uskomuksia päteviksi, enkä niin muodoin kumota aikaisemmin tuottamaani uskonto- ja raamattukritiikkiä.

Mistä ateismin kritiikissä on kysymys?

Pseudoskeptisyydestä hyvään (= epädogmaattiseen) skeptisyyteen

On hyväksi jos on skeptinen (epäileväinen) uskottavaksi tarjottuja väitteitä tai uskonnollisia oppeja kohtaan. Tieteiden harjoituksessa skeptisyys on välttämätöntä, kun tutkijat vertailevat erilaisia hypoteeseja. Jos jokin hypoteesi ei saa tuekseen todisteita, sitä epäillään virheelliseksi. Kun kohtaamme dogmaattista, kyseenalaistamista kaihtavaa uskoa ja auktoriteetteihin vetoamista (on kysymys uskonnollisesta uskosta tai jostain muusta uskomusjoukosta) on oikein olla skeptinen uskomatta sokeasti. Skeptinen asennoituminen varustaa yksilöt tehokkailla kysymyksillä, argumenteilla ja strategioilla, joiden avulla he voivat tutkia, paljastaa ja kyseenalaistaa erilaiset totuusvaatimukset (toisin sanoen uskomusjoukot, jotka esiintyvät ainoana oikeana, lopullisena ja varmana totuutena).

Mutta on erilaista skeptisyyttä. On mahdollista, että skeptisyys menee liiallisuuksiin ja muuttuu yhtä dogmaattiseksi ja itsekritiikittömäksi kuin ne (vain sisällöltään toisenlaiset) dogmaattiset uskomusjärjestelmät ja auktoriteetit, joita skeptikot (sinänsä oikeutetusti) epäilevät. Tällöin on päädytty oikeastaan vain saman viivan - dogmaattisuuden, kyseenalaistamattomuuden ja kritiikittömyyden - toiseen ääripäähän, josta käytetään nimitystä pseudoskeptisismi. 

Pseudoskeptikko eroaa maltillisesta, epädogmaattisesta skeptikosta siten, että epädogmaattinen epäilijä on avoin ja kiinnostunut tutkimaan vastakkaisia väitteitä, uskomuksia ja teorioita niin ennakkoluulottomasti kuin se vain on psykologisesti mahdollista. Pseudoskeptikko kieltää sen sijaan dogmaattisesti ja vaatii lähes täydellisen tarkkaa todistamista väitteille, joita hän vastustaa, kun ne eivät kuulu hänen kannattamaansa maailmankuvaan tai filosofiaan.

Epädogmaattinen skeptikko on valmis myös epäilemään omia lempioletuksiaan ja lähtökohtiaan. Hän tiedostaa ja myöntää, että hänelläkin on runsaasti irrationaalisia uskomuksia osana maailmankuvaansa ja että hänkään ei ole mikään neutraali, objektiivinen asioiden näkijä ”juuri sellaisina kuin ne ovat”, vaan aivan yhtälailla subjektiivinen ja itsepetokseen taipuvainen kuin ne, joiden uskomuksia hän ei kannata.

Skepsis ry:n silloista puheenjohtaja M. Aunolaa lainatakseni: 

"On hyvä muistaa, ettemme ole erehtymättömiä ja että jokaisen maailmankuvaan liittyy iso joukko irrationaalisia uskomuksia. Osa niistä on välttämättömiä jo ihmisen toimintakyvyn säilyttämisen takia, mutta on hyväksyttävä sekin, ettei skeptikko ole kaikissa asioissa yhtä objektiivinen. Toisaalta jopa skeptismi voi mennä liiallisuuksiin. Toivonkin osapuolilta malttia ja halua keskusteluun." - Skepsis 4/2007 s.21.

Skeptikko, joka ei lukitse mieltään omanlaiseen dogmatismiin (joka voi olla yhtä jäykkää kuin joidenkin uskovaisten opillisuus), tunnustaa, että hän ei pysty olemaan joka asiassa yhtä objektiivinen.  Eikä myöskään puolueeton tarkkailija, vaan hän on taipuvaisempi epäilemään enemmän joitain uskomuksia ja väitteitä kuin toisia. Lisäksi hän on valmiimpi hyväksymään tietynlaiset selitykset, vaikka kaukaa haetutkin ja spekulatiiviset ”se olisi voinut tapahtua tällä tavalla, vaikka kovia todisteita ei olekaan”-tyylisesti, helpommin ja vähemmillä "oikeaksi todistamisen" vaatimuksilla kuin selityksiä, jotka ovat vastoin hänen maailmankatsomustaan. 

Halu uskoa (tai olla uskomatta) ja itsepetokseen sortumisen vaara ei ole mikään kristittyjen tai muihin uskontoihin uskovien monopoli. Se onnistuu ateisteilta ja agnostikoiltakin yhtä hyvin. Kukaan meistä ei voi siltä välttyä.

Hyvä skeptikko epäilee ja arvioi kriittisesti siis myös omaa ajatteluaan, "annettuina" hyväksymiään aksioomia ja ennakko-olettamuksia sekä maailmankuvaansa ja -katsomustaan. Ja ainakin hän yrittää tutkia onko hän vajonnut itsepetokseen ja jos niin millaiseen. Mutta kukaan ei voi samanaikaisesti kyseenalaistaa kaikkia mahdollisia lähtökohtia, vaan ajattelun täytyy nojautua ainakin johonkin lähtökohtaan, mitä ei sillä kerralla epäillä tai kiistetä.

lauantai 14. toukokuuta 2022

Käteinen raha ja varautuminen kyberuhkiin

Käteinen raha ja varautuminen kyberuhkiin

Eri medioissa asiantuntijat Suomen Pankkia myöten ovat tiedottaneet odotettavissa olevista kyberuhkista Venäjän taholta. Kuten tilanteista, joissa venäläiset valtiolliset hakkeriryhmät kaatavat suomalaisten pankkien verkkopalvelut, mukaan lukien pankkikorteilla maksamisen, jolloin pankkiasiointi internetissä sekä korteilla maksaminen, myös siis mobiilimaksaminen, eivät toimi (palvelunestohyökkäys esimerkiksi). Sähkökatkoksia tuollaiset valtiollisten hakkeriryhmät voivat myös toteuttaa internetin välityksellä, sekä kaataa Suomen internetyhteyksiä.

Ote Ilta-Sanomien artikkelista:

”Ainut kotimainen maksuväline Suomessa on käteinen. Maksusovellukset toimivat ulkomaisilla alustoilla, ja esimerkiksi kyberhyökkäykset voivat vaikuttaa niiden toimintaan.”
Ilta-Sanomat 4.3.2022.

Tällaisissa maailmanpoliittisissa tilanteissa nähdäänkin selkeästi mitä vaaroja ja uhkia sisältyy siihen, että raha-asiat ja maksaminen on laajalti siirretty internetin ylitse tapahtuvaksi digitaalisina: verkkopankit, pankkien omat mobiilisovellukset, pankkikortit ja moderni mobiilimaksaminen älypuhelimella tai älykellolla. Kun tapahtuu vihamielisen tai rikollisen toimijan toteuttama kyberhyökkäys noita nettipalveluita vastaan niin eipä maksaminen onnistu digitaalisesti ja pankkiasiointi netissä jää tekemättä. 

Eikä läheskään kaikilla ole mitään useampia pankkeja eikä eri pankkien pankkikortteja, jotta muka jokin kortti toimisi maksettaessa. Eivätkä kaikki edes saa esimerkiksi Visa-korttia useammasta pankista. Ja on ihmisiä, joilla ei ole ensimmäistäkään maksukorttia eikä edes älylaitteita, vaan he asioivat ainoastaan käteisellä rahalla, eri syistä johtuen. Sitä paitsi voivathan ne kyberhyökkäykset kohdistua yhtä aikaa muihinkin suomalaisiin pankkeihin, eikä vain yhteen pankkiin.

Silti etenkin Osuuspankin "asiantuntijat" ehdottelevat näihin ongelmiin ratkaisuna, että on hyvä olla toisen pankin pankkikortteja yms. digiä, mutta ei saisi missään tapauksessa käteistä nostaa eikä käyttää. Olenkin huomannut, että Osuuspankilla on aktiivinen vihakampanja käteistä rahaa vastaan ollut ainakin yli kaksi vuotta ja siinä vihassaan nuo muka "asiantuntijat" unohtavat helpoimman ja ilmeisimmän, kaikille sopivan ratkaisun eli sen käteisen rahan käyttämisen. Kaiken päälle Osuuspankki alkanut tyrkyttää aggressiivisesti mobiilimaksamista entistä enemmän, markkinoimalla Google Pay – mobiilimaksupalvelua. Turha luullakaan, että sellaisen ottaisin käyttöön. Se Google Pay on juurikin sellainen ulkomaalainen maksualusta ja -palvelu, joka toimii miten toimii ja ongelmatilanteissa ei toimi lainkaan.

Sen tähden on erittäin järkevää tehdä niin, kuten monet ovat jo havahtuneetkin tekemään: nostaa pankkiautomaatilta käteistä rahaa ongelmatilanteiden varalle edes muutaman päivän arvioitua käyttötarvetta varten. Uutisten mukaan kolmannes suomalaisista onkin hamstrannut käteistä rahaa tähän mennessä.

Käteinen raha on, kuten yllä olevassa artikkelissa todettiin, ainoa kotimainen maksuväline ja se toimii aina kaupoissa ja muualla, eikä netin kautta operoiva kyberhyökkääjä pääse sen käyttöä maksamisessa estämään. Käteistä rahaa tarvitaan edelleen, jo muun muassa huoltovarmuuden tähden eikä todellakaan ole aika sille, että käteisestä rahasta muka luovuttaisiin ja kaikki raha kaikkialla olisi ainoastaan digitaalisessa muodossa.

Eikä tarvitse kyseessä olla edes mikään poikkeustila eikä kyberhyökkäys, vaan koska tahansa voi tulla normaalioloissakin tilanteita, että esimerkiksi nettiyhteys tai sähköt eivät toimi, joten pankkikorteilla tai mobiililla maksaminen ei onnistu, vaan ainoa toimiva maksutapa on käteinen raha. 

Kaikkina aikoina on järkevää pitää kotona ja lompakossa sopiva summa käteisvaroja. Minullakin on tapahtunut muun muassa taksimatkoilla, että pankkikortilla kyydin maksaminen ei kerta kaikkiaan onnistu, koska taksissa ei saada nettiyhteyttä muodostumaan ja kyydit olen maksanut setelirahalla, tai muuten olisivat jääneet taksimatkat maksamatta.

Tietoturvauhat tavallisinakin aikoina riski älylaitteilla raha-asioissa


Unohtaa ei pidä sitäkään kyberuhkaa, jonka älylaitteisiin kohdistetut haittaohjelmat muodostavat raha-asioille, kun raha-asioita ja maksamista on paljolti alettu tehdä älylaitteiden avulla. Nytkin suomalaisia piinaa Flubot haittaohjelma ja muitakin vaarallisia haittaohjelmia on, jotka etenkin Android-laitteelle päästyään varastavat mm. pankkikorttien tiedot ja kyberrikolliset vievät rahat tililtä. Nuo mobiilipankkisovelluksiin hyökkäävät haittaohjelmat ovat hyvin hienostuneita ja taitavasti tehtyjä ja osaavat kyllä keinoja pankkisovelluksiin ja pankkitietoihin käsiksi pääsemiseksi.

Useat ihmiset noihin haksahtavat ja nettirikolliselle se on hyvää bisnestä, eipä noita haittaohjelmia muuten tehtäisikään. Älylaitteiden tietoturva ei muutenkaan ole kovin kummoista vieläkään eikä jokin ns. virustutka älylaitteessa tarjoa aukotonta suojaa, vaan tärkein tietoturvan tekijä – ja suurin riski myös – on sen laitteen käyttäjä itse. 

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Jumala vai Paholainen vastuussa pahasta?

Jumala vai Paholainen vastuussa pahasta?

Maailmassa tapahtuu paljon monenlaista pahaa ja kärsimystä on joka lähtöön – monesti aivan käsittämättömissä mittasuhteissa, eikä siinä kysytä miten hyvä tai huono joku ihminen on. Kristillisen teismin ja teologian kannalta asiantila on erittäin ongelmallinen. Kyseessä on siis vanha teodikea -ongelma (jos on olemassa kaikkivaltias, kaikkihyvä rakastava Jumala niin miksi maailmassa on niin paljon pahuutta ja kärsimistä?).

On siis seuraavanlaisia teologisia olettamuksia ja uskomuksia:

- on olemassa kaikkivaltias, kaikkitietävä, kaikkihyvä Jumala, joka on armollinen sekä rakastava

- on olemassa myös Paholainen eli persoonallinen paha, niin sanottu langennut enkeliruhtinas, joka riehuu maailmassa, apunaan suuri joukko pahoja enkeleitä eli demoneita.

Joten koska epäilemättä maailmassa esiintyy runsaasti kaikenlaista pahaa ja kärsimistä, onko se Jumalan vai Paholaisen syy, kumpi on vastuussa perimmältään?

Moni uskovainen väittää mielellään, että kaikki hyvä tulee Jumalasta ja pahat asiat Paholaisesta – tai sitten syyllistetään ihmisiä, että ihmiset tekevät väitetyllä vapaalla tahdollaan vääriä asioita ja Jumala ei ole siitä vastuussa. Mutta eivät ihmiset aiheuta luonnonmullistuksia ja luonnossa eläimillä on kärsimistä vaikkei ihmisiä edes olisi. Eikä Raamatun perusteella se tahdonvapauskaan ole itsestäänselvä asia teologisesti – eikä tieteellisestikään.

Mutta jos väitetään, kuten monet uskovaiset tekevät, että ”Jumala / Jeesus rakastaa sinua ja auttaa sinua elämässäsi” niin missäs se Jumala ja Jeesus ovat esimerkiksi tuolla Ukrainassa, kuten Mariupolin kaupungissa? Miten se väitetyn Jumalan ja Jeesuksen väitetty ”rakkaus” ja ”armo” ja ”hyvyys” (saati kaikkihyvyys) ilmenee noin niin kuin käytännössä Mariupolisin ja lukuisien muiden Ukrainan kaupunkien ja kylien kidutetuille, raiskatuille, ryöstetyille ja tapetuille ihmisille? 

Ja jos ne tapetut ukrainalaiset olivat epäuskoisia tai uskoivat Jumalan mielestä väärin niin kidutus ei loppunut edes kuolemassa, vaan ”rakkauden Jumala” kiduttaa vielä tuonpuoleisuudessakin niitä rääkättyjä ihmisiä helvetin tulessa ja piinassa. 

Eikä unohdeta Jemeniä, Somaliaa ja kaikkea muuta pahuutta ja kärsimistä, mitä nykyajassa ja historian aikana on tapahtunut. Monesti jopa uskoviksi itseään kutsuvien toimesta ja Jumalan nimessä ja väitetyllä valtuutuksella. Papit ja uskovaiset raiskaavat lapsia, jopa tappavat, eikä Jumala tee mitään.

Sitten meillä on noita hyväosaisia, hyvätuloisia ja leppoisaa turvallista elämää viettäviä kamariteologeja ja uskonnonfilosofeja, jotka työkseen sepittelevät teorioita ja vastausyrityksiä tähän teodikea-ongelmaan. Kuvittelevatko he oikeasti, että muka tietävät oikean selityksen sille, miksi tämä maailma on tällainen painajaismainen ja helvetillinen paikka monille ihmisille, kärsimistä ja pahuutta täynnä? Luulevatko, että sitä kärsivää rääkättyä ihmistä lohduttaa ja auttaa, jos joku mielestään viisas teologi tulee mestaroimaan hänen kärsimystään ja keksii sille jotain hienoja ”syvällisiä” syitä ja tarkoituksia? Eipä se Jumala ole itse tullut kertomaan, miksi hän loi tällaisen maailman eikä välitä tehdä mitään asiantilan hyväksi.

Moiset teoretisoinnit ja Jumalan parhain päin selittelyt, että uskovainen saisi pitää kiinni väitteestään, että Jumala on hyvä ovat miljoonien kärsivien ihmisten kärsimyksen ja kohtaloiden pilkkaamista ja paskapuhetta.

Eivät mokomat teodikean ”ratkaisut” tyydytä kuin ehkä sitä teologia itseään ja niitä hyväosaisia mukavaa elämää viettäviä ihmisiä, joilla ei itsellään ole mitään kovin suuria ongelmia ja vaivoja.

Jospa ne teologit ja filosofit älyäisivät edes pitää turpansa kiinni sekä myöntäisivät, että ei tähän teodikea-ongelmaan ole älyllisesti eikä emotionaalisesti tyydyttävää vastausta niin se olisi heille viisaudeksi luettava. Kun kerran kukaan ei selvästikään oikeasti tiedä eikä kukaan ole lukenut sen väitetyn Jumalan ajatuksia. Ihan siitä riippumatta onko olemassa hyvä ja kaikkivaltias Jumala vai ei.

Joten kenen syy ja kenen vastuulla perimmältään se kärsimys ja pahuus on, Jumalan vai saatanan? Tietysti Jumalan, sillä hän on uskon mukaan kaikkivaltias ja kaikkitietävä ja tiesi siten jo sen enkeliruhtinaan luodessaan tämän muuttuvan paholaiseksi. Lisäksi Jumala teki ihmisistä niin heikkoja, että he lankeavat sen Paholaisen kuiskutteluihin saman tien ja niin on maanpäällinen helvetti valmis. Paholainen on aina Jumalan Paholainen ja se voi tehdä vain sen, mitä kaikkivaltias Jumala sallii tai suoranaisesti käskee tekemään. Ei Paholainen ole jumala eikä kaikkivaltias.

Siten: miksi Jumala loi tällaisen maailman, tällaiset ihmiset ja sen Paholaisen. Tekijä on vastuussa tekeleistään, mitäs loi tätä kaikkea. Olisi jättänyt luomatta niin olisi ollut paremmin. 

lauantai 30. huhtikuuta 2022

Terrorin ja rikollisjengien syntysyistä

Terrorin ja rikollisjengien syntysyistä 

Virikettä tälle artikkelille antaa se, mitä olen lukenut kirjaan Healing from Hate. How Young Men Get Into‒and Out of Violent Extremism (Michael Kimmel ) liittyvää keskustelua. Kyse on siis siitä miten etenkin nuoret miehet – pojatkin – menevät mukaan rikollisjengeihin ja muuhun väkivaltaiseen äärimmäisyystoimintaan kuten terrorismiin. Aihe on varsin ajankohtainen jo ihan Ruotsinkin giganttisiin mittoihin kasvaneen ongelman, väkivaltaisten rikollisjengien, riehumisen tähden.

Tiivistetysti sanottuna väkivaltainen äärimmäisyystoiminta (esim. äärioikeistolaiset tai fundamentalistiset islamilaiset terroristiryhmät ja rikollisjengit) on suurimmalta osaltaan miehiin (myös poikiin) liittyvä ilmiö. Syinä ovat miehiin kohdistetut odotukset siitä, millainen on tosi mies.

Riippumatta aatteesta niin nuorimmat pojat alkavat radikalisoitua 13-15 vuotiaina (Ruotsissa on nähty mm. rajujen pääsiäismellakoiden aikana, että jopa 12-vuotiaat pojat osallistuvat väkivaltaiseen toimintaan poliiseja vastaan).

Olennainen vaaratekijä väkivaltaiseen äärimmäisyystoimintaan mukaan menemisessä ovat yhteiskunnan sosiaaliset ongelmat, ei kuitenkaan ainoa. Kaikkein merkittävin altistavin tekijä on positiivisen yhteisön puuttuminen. Pojat ja nuoret miehet ovat osattomia, ympäröivä yhteisö ei tarjoa heille mitään rakentavaa ja myönteistä – ei ainakaan tarpeeksi. Jos turvaa ja kumppanuutta on tarjolla ainoastaan esim. uusnatsiryhmittymästä tai rikollisjärjestöstä / katujengistä niin noista muodostuu hyvin houkutteleva ja vetovoimainen vaihtoehto lähteä noihin mukaan. Samalla nuori poika ja mies saa arvostusta ja rahaa. Oma vaikutuksensa on myös gangstakulttuuria ihannoivalla ja esittelevällä musiikilla mm. YouTuben videokanavilla. Tuollaiset tekijät sekä poikien ja nuorten miesten toivottomuus ja osattomuus johtavat väkivaltaiseen ekstremismiin. 

Ainoaksi selitykseksi ilmiölle ei riitä läheskään aina poissaoleva isä, koska isä saattaa myös olla hyvinkin läsnä, mutta hän on autoritäärinen tai tunnekylmä. Tai sitten pojan isä vaatii menestystä. Korkealle asetettu tosi miehen malli voi olla saatavilla, mutta ympäristö ja oma isä viestittää pojalle, että hän ei tätä miehen mallia koskaan saavuta.

Joten pettynyt poika lähtee helposti mukaan ekstremismiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Huomattava on sekin seikka, että eivät kaikki pojat ajaudu, vaan heitä värvätään järjestelmällisesti jo varhain mukaan noiden äärijärjestöjen toimintaan ja opetetaan vihaan sekä väkivaltaan.

Tätä ongelmaa ei siten korjata lisäämällä poliisien määrää tai koventamalla rangaistuksia – noita kumpaakin toki tarvitaan - vaan on tartuttava ongelman yllä esiteltyihin juurisyihin, jotka yhteiskunnassa pitäisi ratkaista. Noiden ongelmien ratkaisu ei ole helppoa eikä nopeaa, mutta yhteiskunnassa siihen työhön on ryhdyttävä, jotta pojat ja nuoret miehet saavat turvaa, toivoa, osallisuutta, hyväksyntää, siis jotain positiivista ja rakentavaa ja väkivallatonta sisältöä elämäänsä. Ja riittävän toimeentulon rehellisin keinoin.

Tuolloin väkivaltaisten ääriliikkeiden ja katujengien vetovoima heikkenee ja voi jopa kadota tai vähintäänkin jäljelle jäävät rikollisjengit ja ääriliikkeet eivät pysty enää horjuttamaan järjestäytynyttä yhteiskuntaa – kuten Ruotsissa tapahtuu, maan ollessa lähes kuin sisällissodassa. 

lauantai 5. maaliskuuta 2022

Ateismi – fyysikon näkemyksiä

Ateismi – fyysikon näkemyksiä

Ateismi on ristiriidassa tieteellisen menetelmän kanssa, palkittu fyysikko Marcelo Gleiser sanoo.

Marcelo Gleiser, 60-vuotias brasilialaissyntyinen teoreettinen fyysikko Dartmouth Collegesta ja tuottelias tieteen popularisoija, voitti vuoden 2019 Templeton-palkinnon. John Templeton Foundation -säätiön myöntämä palkinto, jonka arvo on hieman alle 1,5 miljoonaa dollaria, myönnetään vuosittain henkilölle, "joka on antanut poikkeuksellisen panoksen elämän spirituaalisen ulottuvuuden vahvistamiseen". Sen aiempiin vastaanottajiin kuuluu tieteellisiä vaikuttajia, kuten Sir Martin Rees ja Freeman Dyson, sekä uskonnollisia tai poliittisia johtajia, kuten Äiti Teresa, Desmond Tutu ja Dalai Lama.

35-vuotisen tieteellisen uransa aikana Gleiserin tutkimus on käsittänyt laajan valikoiman aiheita varhaisen universumin ominaisuuksista perushiukkasten käyttäytymiseen ja elämän alkuperään.

Näin Gleiser kommentoi ateismia: ”Uskon rehellisesti, että ateismi on ristiriidassa tieteellisen menetelmän kanssa. Mitä tarkoitan tällä, mitä on ateismi? Se on lausunto, kategorinen lausunto, joka ilmaisee uskoa epäuskoon. "En usko, vaikka minulla ei ole todisteita puolesta tai vastaan, en yksinkertaisesti usko." Piste. Se on julistus. Mutta tieteessä emme todellakaan tee julistuksia. Sanomme: "Okei, sinulla voi olla hypoteesi, sinulla on oltava todisteita sitä vastaan ​​tai sen puolesta." Ja niin agnostikko sanoisi: katso, minulla ei ole todisteita Jumalasta tai minkäänlaisesta jumalasta (Mikä jumala ensinnäkin? Maorien jumalat vai juutalaisten tai kristittyjen vai muslimien jumala? Mikä jumala se on?). Mutta toisaalta agnostikko tunnustaisi, ettei hänellä ole oikeutta antaa lopullista lausuntoa asiasta, josta hän ei tiedä. "Todisteiden puuttuminen ei ole todiste puuttumisesta" ja kaikki se. Tämä asettaa minut kovasti kaikkia "uusateisteja" vastaan ​​– vaikka haluankin viestini kunnioittavan ihmisten uskomuksia ja päättelyjä, jotka voivat olla yhteisöpohjaisia ​​tai ihmisarvoon perustuvia ja niin edelleen. Ja luulen ilmeisesti Templeton Foundationin pitävän tästä kaikesta, koska tämä on osa uutta keskustelua. Se ei ole vain minä; se on myös kollegani astrofyysikko Adam Frank ja joukko muita, jotka puhuvat yhä enemmän tieteen ja spiritualiteetin suhteesta”.

Tästä asiasta on kirjoitettu Scientific American -lehdessä aiemmin. 

Lisää fyysikoilta kommentteja uskonnosta

Toinen fyysikko, Paul Davies on lausunut uskonnosta tällaista:

"Se voi tuntua oudolta, mutta mielestäni tiede tarjoaa varmemman tien Jumalan luo kuin uskonto."

”Ihmiset pitävät itsestäänselvyytenä, että fyysinen maailma on sekä järjestetty että ymmärrettävä. Luonnon taustalla oleva järjestys - fysiikan lait - hyväksytään yksinkertaisesti annettuna, raakana tosiasiana. Kukaan ei kysy, mistä he tulivat; ainakaan he eivät tee niin kohteliaassa seurassa. Kuitenkin kaikkein ateistisinkin tiedemies hyväksyy uskon tekona sen, että universumi ei ole absurdi, että fyysiselle olemassaololle on olemassa rationaalinen perusta, joka ilmenee lainomaisena järjestyksenä luonnossa, joka on ainakin osittain meille ymmärrettävä. Joten tiede voi edetä vain, jos tiedemies omaksuu olennaisesti teologisen maailmankatsomuksen."

Ja vielä nobelpalkittu fyysikko Joseph H. Taylor, Jr:

"Tieteellinen löytö on myös uskonnollinen löytö. Tieteen ja uskonnon välillä ei ole ristiriitaa. Tietomme Jumalasta kasvaa jokaisen maailmasta tekemämme löydön myötä."

maanantai 28. helmikuuta 2022

Hakkerit valitsemassa puoltaan sodassa

Hakkerit valitsemassa puoltaan sodassa

Hakkerit valitsevat puolta Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan jatkuessa ja antavat banneja sekä uhkauksia vastakkaisen puolen kannattajille hakkeri- ja kyberrikollispiireissä.

Viime viikolla tietomurroissa varastettujen tietokantojen jakamisen ja myymisen Raidforumsin ylläpitäjä ilmoitti sulkevansa ovensa Venäjältä tulevilta käyttäjiltä ilmaisten selkeästi kantansa Kremlin toimintaa vastaan ja tukensa Ukrainalle.

Aiemmin viime viikolla Conti kiristyshaittaohjelma (ransomware) -jengi ilmoitti antavansa "täyden tukensa Venäjän hallitukselle" ja uhkasi kyberhyökkäyksillä kaikkia Venäjää vastaan ​​kyberhyökkäyksiä tekeviä hakkereita.

Hakkerit reagoivat

Hakkerit, olivatpa ne valtion tukemia tai eivät, ovat jo tehneet kyberhyökkäyksiä, useimmat niistä ukrainalaisia ​​kohteita vastaan, ja joihinkin Venäjällä oleviin kohteisiin on isketty onnistuneesti myös. Etenkin kuuluisa Anonymous -hakkeriryhmä on tehnyt muutamia näyttäviä kyberhyökkäyksiä Venäjän valtiollisia tahoja vastaan.

Venäjän aggression jatkuessa hakkeriyhteisö alkoi osallistua enemmän ja ilmaista kantaansa sotaan.

Yhdysvaltain ja EU:n poliittista mallia noudattaen Raidforums julkaisi ilmoituksen, jossa se sanoi, että se määrää omat pakotteensa kieltämällä kaikki Venäjältä saapuvat käyttäjät.

Yksi Raidforums-yhteisön jäsen julkaisi tiukemman viestin varoituksena "venäläisille". Käyttäjä julkaisi tietokannan, jossa oli sähköposteja ja niiden salasanoja Venäjän tärkeimmän turvallisuusviraston, FSB:n fsb.ru-verkkotunnukselle.

Foorumilla jaetuissa näytetiedoissa alkuperätodistuksena on sähköpostiosoitteita FSB:n toimistoille (osastoille) eri alueilla.

Ransomware-jengit tulevat mukaan

Conti ransomware -jengi antoi varoituksen, että he vastaisivat Venäjää vastaan suunnattuihin kybertoimiin käyttämällä kaikkia resurssejaan "iskeäkseen vihollisen kriittisiin infrastruktuureihin".

Jengi muutti viestiään noin tuntia myöhemmin sanomalla, että he "eivät ole liitossa minkään hallituksen kanssa ja tuomitsemme meneillään olevan sodan", mutta aikovat vastata lännen kyberhyökkäykseen Venäjän kriittistä infrastruktuuria vastaan.

Conti on yksi teollisuutta piinaavista aktiivisimmista kiristyshaittaohjelmista, ja tuo jengi oli viime vuonna vastuussa 63 teollisuusohjausjärjestelmiä (ICS) käyttävän yrityksen kiristämisestä, ja noista suurin osa on tavaroiden valmistussektorilla.

CoomingProject, toinen, vähemmän tunnettu kiristyshaittaohjelmajengi, ilmoitti myös tukevansa Venäjän hallitusta, jos kyberhyökkäyksiä suunnataan maahan.

Ukraina pyytää hakkeriyhteisöltä apua

Näyttää siltä, ​​että myös Ukraina yrittää saada hakkerijoukkoja mukaan puolustamaan kriittistä infrastruktuuria koordinoiduilta kyberhyökkäyksiltä ja toteuttamaan kybervakoilua Venäjän toimintaa vastaan.

Reuters kertoo, että Ukrainan maanalaiselle hakkeriyhteisölle lähetetyssä viestissä puolustusministeriön pyynnöstä kyberyhteisöä kehotettiin ilmoittautumaan maan puolustamiseen.

Toimintakehotuksen julkaisi Cyber ​​Unit Technologiesin perustaja Yegor Aushev, joka jakoi vapaaehtoisille hakkereille ilmoittautumislomakkeen, jossa he kertoivat taitojaan tehtävien parempaan organisointiin.

Yhdessä viestissä Aushev väittää, että jopa hakkerit ympäri maailmaa, myös Venäjältä, ovat vastanneet hänen kutsuunsa, jossa toimet jaetaan ryhmiin hyökkääviä ja puolustavia toimenpiteitä varten.

On selvää, että moderni sodankäynti on siirtynyt uuteen aikakauteen, kun fyysisiä asevoimia tuetaan nyt avoimesti tietoverkoissa kybertoiminnalla (vakoilu, informaatiosodankäynti, tietomurrot jne.), jota harjoittavat paitsi muodollisen koulutuksen saaneet henkilöt - kuten tietoturvatutkijat - myös itseoppineet hakkerit lain molemmin puolin. 

sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Työttömyyden syyt Suomessa

Työttömyyden syyt Suomessa

Mediassa on ollut keskustelua ja kommentointia työttömyyden syistä Suomessa. Työmarkkinoillahan on merkillinen asiantila: talous on kasvanut ihan hyvin ja kasvaa edelleen - ainakin jonkin aikaa - ja uusia työpaikkoja on tarjolla runsaasti, mutta niihin ei saada työntekijöitä. Jotkin asiat siis estävät työllistymistä, joten mitkä ovat syitä työttömyydelle?

On tuotu esiin medioissa, että taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kannan mukaan Suomen sosiaalietuuksien tason asemasta keskeisiä syitä työttömyyteen ovat työttömien terveysongelmat (etenkin psyykkiset ongelmat) ja työttömille sopivien työmahdollisuuksien puuttuminen. Joten ei ainakaan OECD:n taholta tule tukea eräiden oikeistopoliitikkojen väitteille liian hyvästä sosiaaliturvasta, ja vaatimuksille leikata työttömyyskorvauksia, jotta työttömät sitten työllistyisivät.

Nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Sarkkinen on todennut Helsingin Sanomissa:

”Meillä on pitkäaikaistyöttömyys ollut pitkään korkealla tasolla. Pitäisi mennä katsomaan, mitkä ovat yksilötasolla niitä todellisia työllistymisen esteitä. Syitä on toki monia, mutta siellä korostuu työkykyyn liittyvät ongelmat. Ja toki siellä näkyy myös ulosotossa olevien ja ylivelkaantuneiden kannustinongelmat. Ne eivät ratkea työttömyysturvan leikkauksilla.”

Todellakin pitäisi ottaa työttömät yksilöinä ja selvittää mikä on itse kullakin se este, että hän ei työllisty ja sitten koettaa ratkaista se este. Kuten työkykyä kohentamalla tai siihen ylivelkaantumiseen puuttumalla jollain velkajärjestelyllä. Taitaa aika harvassa kuitenkin olla niitä työttömiä, jotka olisivat ns. työnvieroksujia, eli sellaisia, jotka eivät edes halua tehdä mitään työtä vaikka terveys sallisi ja töitä olisi tarjolla.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA on hiljattain tehnyt selvityksen työttömyyden syistä. Siinä havaittiin, että Suomessa kannustinloukut ovat voimakkaita esteitä ottaa työtä vastaan. Tuloloukku tarkoittaa, että lisää työtä ei kannata tehdä, koska siitä jäisi mm. verotuksen kiristymisen jälkeen liian vähän tuloa jäljelle. 

Työttömyysloukku tarkoittaa, että työttömälle ei ole taloudellisesti järkevää ja hyödyttävää mennä töihin, koska sosiaalietuudet pienenisivät ja asiakasmaksutkin tulisivat suuremmiksi eli tällöin hänelle ei jää niin sanotusti käteen juuri lainkaan rahaa.

ETLA:n selvityksen mukaan peräti 500 000 suomalaista on tilanteessa, jossa lisätuloista jää käteen alle puolet. Työttömyysloukussa puolestaan on 136 000 suomalaista: heillä työn tekeminen kasvattaisi käteen jäävää tuloa alle 20 %. Työttömien keskuudessa tuollaisessa tilanteessa on jopa 50 000 henkilöä.

Niinpä voidaan todeta, että kyllä noilla paljon puhutuilla kannustinloukuilla on huomattava merkitys syinä työttömyyteen, ja sen tähden myös noihin loukkuihin pitäisi valtiovallan ja työmarkkinajärjestöjen puuttua mahdollisimman pian ja tehokkaasti - ylempänä mainitsemieni syiden lisäksi.

Muistaa pitää sekin, että jo vuonna 2023 talouskasvun Suomessa ennakoidaan hidastuvan selvästi. Se on EU:n ennusteen mukaan Euroopan hitainta ja vähäisintä. Joten alkaa olla jo kiirettä työttömyyden syiden ratkomisessa, kun kuitenkin meillä on tietoa työllistymisen esteistä.

sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Facebookin tietoturvan vahvistaminen

Facebookin tietoturvan vahvistaminen

Ei ole tietoturvan kannalta ollenkaan samantekevää, että mitä tietoja Facebookissa julkistaa - ja miten laajalle yleisölle. Facebookissa jaetut tiedot kun voivat helpostikin joutua kyberrikollisten ja kaikenlaisten huijarien tietoon mahdollistaen väärinkäytöksiä ja rikoksia, joista voi koitua sinulle taloudellista tappiota.

Indy100-sivustolla on tehty listaus sellaisista tiedoista, joita ei pitäisi tietoturvan nimissä julkaista Facebookissa ja jos on jo niitä sinne jakanut niin ne kannattaa poistaa. 

1. Syntymäpäivä

Jos hakkeri saa tietoonsa nimesi, syntymäpäiväsi ja jopa osoitteesi, hänellä on keinoja selvittää henkilötietosi ja myös pankkitunnuksesi. Niinpä syntymäpäivää ei kannata jakaa Facebookissa, vaikka onnittelut ovatkin mukavia syntymäpäivinä. 

2. Puhelinnumero

Puhelinnumeroaan ei kannata antaa Facebookille eikä etenkään laittaa sitä julkisesti näkyväksi tiedoksi, koska sen avulla rikolliset pystyvät varastamaan identiteettitietoja Facebookin julkisista profiileista. Räikeimmillään nimen ja puhelinnumeron yhdistelmää on pystytty käyttämään pankkihuijauksiin. Muista, että viime vuonna yli miljoonan suomalaisen puhelinnumerot Facebookissa päätyivät rikollisen haltuun ja niitä kaupiteltiin netissä muille rikollisille. Puhelinnumeroa voivat sitten rikolliset käyttää kohdennettuihin huijauksiin yms. haitalliseen.

3. Lapsien valokuvia

On aina jotain netissä julkaistessaan tärkeää muistaa, että minkä sinne kerran on julkaissut, se pysyy siellä eikä sitä enää poistettua saa. On aiheellista ajatella, mitä tietoja omat lapset tahtoisivat nähdä aikuisina netissä.

4. Sijaintipalvelut

Tämä koskee vain älylaitteita, sekä Android- että iOS- laitteita. Sijaintipalvelut Facebookissa ovat käytössä vain noilla älylaitteilla, joten jos sellaisella käyttää Facebookia, on aiheellista tarkistaa Facebookin asetuksista, ovatko sijaintipalvelut päällä ja jos ovat niin ne kannattaa poistaa käytöstä. Sijaintitietokin rikollisten käsissä on vaaraksi.

5. Sijainnin merkitseminen

Facebook ehdottaa jotain päivitystä julkaistessa sijainnin merkitsemistä päivitykseen. Tätäkin kannattaa välttää, koska jos sijaintiin merkitsee kotinsa, kotiosoite ilmenee silloin toisille ja voi päätyä rikollisten tietoon.

6. Lomamatkojen tiedot

Somessa kaiken kaikkiaan ei pitäisi ikinä ilmoitella, koska lähtee lomalle. Jos tuo tieto eli samalla tieto siitä, koska kotona ei ole ketään voivat varkaatkin sen saada selville ja on riski, että kotiisi murtaudutaan.

7. Kuvat lentolipuista

Ei ole viisasta jakaa somessa kuvia lentolipuistaan, koska kaikissa lentolipuissa on erilainen viivakoodi, jota hyödyntäen rikolliset pystyvät hakemaan lentoyhtiölle annettuja tietoja.

8. Luottokorttitiedot

Erityisesti jätä antamatta Facebookin tai minkään muunkaan some-palvelun haltuun luottokorttisi tietoja, koska pahimmillaan voi joutua kärsimään mittavia rahallisia menetyksiä (etenkin jos nuo tiedot päätyvät tietomurroissa rikollisten käsiin).

Muista vielä nämä asiat

Oheista listaa voisi vielä jatkaa siten, että älä kerro julkisesti sähköpostiosoitettasikaan somessa ja ota Facebookiin kirjautumisessa käyttöön kaksivaiheinen tunnistautuminen (2FA), ja mieluiten niin, että niitä kertakäyttöisiä vahvistuskoodeja ei lähetetä turvattomasti tekstareina, vaan käyttäen älypuhelimeen asennettavaa todentajasovellusta.

Äläkä osallistu ja luovuta tietojasi Facebookissa oleviin hyvin yleisiin kilpailuihin ja arvontoihin, joista moni on huijausta. Varmista ensin, että kilpailun järjestäjä on se aito yritys, eikä sitä matkiva huijaussivu.

Lisäksi piilota kaverilistasi kaikilta, niin että se näkyy vain itsellesi. Ja ole hyvin kriittinen, jos saat kaveripyyntöjä ventovierailta. Kaveripyyntöjen saamista voi rajoittaa ottamalla käyttöön asetuksen, että vain olemassa olevien kaverien kaverit saavat lähettää kaveripyyntöjä.

sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Metaversumi - mitä se on?

Metaversumi - mitä se on?

Metaversumi on tulossa, ja se muuttaa tapasi, jolla työskentelet. Zoom-puheluita tulee tulevaisuudessa vähemmän, koska sinä ja työtoverisi hyppäätte aidonoloisiin virtuaalisiin tiloihin, joita ei voida erottaa todellisista fyysisistä tiloista. Tekniikka lupaa työpaikkoja, joita emme ole edes ajatelleet tänään, mutta haittapuolena ovat kilpailun lisääntyminen suuremmilla markkinoilla sekä huoli työntekijöiden yksityisyydestä.

Metaversumi on tiivistetysti sanoen 3D-virtuaalimaailmojen verkosto, joka keskittyy sosiaaliseen yhteyteen, mutta samalla metaversumissa voidaan tehdä valtavan paljon enemmänkin, kuin vain olla yhdessä.

Metaversumin mahdollisuuksia ja sovellutuksia

Videopelit

Useita metaversumi-teknologioiden komponentteja on jo kehitetty nykyaikaisissa Internet-pohjaisissa videopeleissä. Vuoden 2003 virtuaalimaailman alustaa Second Lifea kuvataan usein ensimmäiseksi metaversumiksi, koska se yhdisti monia sosiaalisen median näkökohtia pysyvään kolmiulotteiseen maailmaan, jossa käyttäjä esitettiin avatarina. Sosiaaliset toiminnot ovat usein olennainen ominaisuus monissa massiivisessa moninpelissä. 

Virtuaalitodellisuus (VR)

Vuonna 2019 sosiaalinen verkostoyritys Facebook lanseerasi sosiaalisen VR-maailman nimeltä Facebook Horizon. Vuonna 2021 Facebook-yhtiö nimettiin uudelleen "Meta Platformsiksi", ja Mark Zuckerberg ilmoitti yrityksen olevan sitoutunut kehittämään metaversumia. Monia Meta Platformsin mainostamia virtuaalitodellisuusteknologioita on vielä kehitettävä. Entinen Facebookin työntekijä Frances Haugen kritisoi muutosta ja lisäsi, että Meta Platformsin jatkuva keskittyminen kasvuhakuisiin projekteihin tapahtuu suurelta osin heidän alustojensa turvallisuuden takaamisen kustannuksella. Meta Platforms on myös kohdannut käyttäjien turvallisuutta koskevaa kritiikkiä Horizon Worlds -alustalla esiintyvän seksuaalisen häirinnän vuoksi.

Microsoft osti VR-yrityksen AltspaceVR:n vuonna 2017 ja on sittemmin ottanut Microsoft Teamsiin käyttöön metaversaalisia ominaisuuksia, kuten virtuaaliavatareita ja virtuaalitodellisuudessa järjestettäviä kokouksia.

Todennäköiset muut sovellutukset metaversumi-teknologialle ovat ainakin työn tuottavuuden parantaminen, interaktiiviset oppimisympäristöt, verkko-ostokset, kiinteistöala ja muoti.

Ne uudet työpaikat, jotka metaversumi mahdollistaa ovat moninaisia alkaen jo siitä, että ensin pitää olla osaajia, jotka valmistavat tarvittavat ohjelmistot sekä laitteistot - molemmissa on vielä paljon kehitettävää ja parannettavaa (hintojenkin osalta), jotta metaversumi voisi toteutua käytännössä.

Kääntöpuolena on sitten se, että työpaikan saaminen voi hankaloitua, koska samoista töistä kilpaillaan globaaleilla markkinoilla siinä metaversumissa, jossa fyysinen sijainti työnteon kannalta on monesti merkityksetön ja samoja töitä voidaan hakea niin idästä kuin lännestä. Lisäksi huolenaihe on työntekijöiden yksityisyydensuoja, sillä tämä uusi teknologia mahdollistaa työnantajille ennennäkemättömät keinot saada tarkkaa dataa työntekijöistään, heidän tekemisistään ja jopa heidän kehojen fyysisestä tilasta, kun esim. älykello liitetään järjestelmään.

Tarvittava teknologia metaversumia varten

Laitteistot

Laitteina metaversumiin pääsemiseksi ovat yleiskäyttöiset tietokoneet ja älypuhelimet, lisätyn todellisuuden (AR), sekatodellisuuden, virtuaalitodellisuuden (VR) ja virtuaalimaailman tekniikoiden lisäksi.

Riippuvuus VR-teknologiasta on rajoittanut metaversumin kehitystä ja laajamittaista käyttöönottoa. Kannettavien laitteiden rajoitukset ja tarve tasapainottaa kustannuksia ja suunnittelua ovat aiheuttaneet laadukkaan grafiikan ja liikkuvuuden puutteen. Keveiden langattomien kuulokkeiden kehittämisessä on kamppailtu, että saavutettaisiin verkkokalvon näytön pikselitiheys, jota tarvitaan visuaaliseen upotukseen, kun taas tehokkaammat mallit ovat langallisia ja usein tilaa vieviä. Toinen ongelma tekniikan laajamittaisessa käyttöönotossa on vielä nykyään korkeat kustannukset.

Nykyinen laitteistokehitys keskittyy VR-kuulokkeiden ja antureiden rajoitusten ylittämiseen muun muassa.

Ohjelmistot

Metaversumi-toteutuksiin ei ole otettu laaja-alaista standardisoitua teknistä spesifikaatiota, ja nykyiset toteutukset perustuvat ensisijaisesti patentoituun teknologiaan. Yhteensopivuus on suuri huolenaihe metaversumin kehityksessä, samoin huolet avoimuudesta ja yksityisyydestä. Virtuaaliympäristön standardointiprojekteja on ollut useita.

Tammikuussa 2022 Wiredin haastattelussa Second Lifen luoja Philip Rosedale kuvaili metaversumia kolmiulotteiseksi Internetiksi, joka on täynnä eläviä ihmisiä.

Universal Scene Description on Pixarin luoma spesifikaatio 3D-tietokonegrafiikkavaihdolle, jota tukevat Blender, Applen Scenekit ja Autodesk 3ds Max. Teknologiayhtiö NVIDIA ilmoitti vuonna 2021 ottavansa käyttöön USD:n metaversumi-kehitystyökaluihinsa.

OpenXR on avoin standardi virtuaali- ja lisätyn todellisuuden laitteisiin ja kokemuksiin pääsyä varten. Microsoft on ottanut sen käyttöön HoloLens 2:lle, Meta Platforms Oculus Questille ja Valve SteamVR:lle.

Huolenaiheita metaversumiin liittyen

Mainitsemani yksityisyydensuoja ei ole ainoa metaversumiin liittyvä huoli. Muita ongelmia ja huolenaiheita ovat riippuvuuden kehittyminen ja epäterve sosiaalisen median käyttäminen, käyttäjien turvallisuus (metaversumi mahdollistaa uudenlaisia mm. seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän keinoja), sekä sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat, kuten metaversumin vaikutukset lapsiin ja nuoriin.

Mutta ilmeisesti tuo metaversumi ennen pitkää lopulta tulee, joten oletko valmis?

lauantai 12. helmikuuta 2022

MS Authenticator uuteen puhelimeen

MS Authenticator uuteen puhelimeen

Todentajasovelluksen käyttäminen kaksivaiheiseen tunnistautumiseen (2FA) on turvallisempaa kuin tekstiviestit, mutta entä jos vaihdat puhelinta? Näin siirrät 2FA-tilisi uuteen puhelimeen, jos käytät Microsoft Authenticator -sovellusta.

Toisin kuin jotkut muut todentajasovellukset, Microsoft Authenticator tarjoaa tilien varmuuskopiointi- ja palautusvaihtoehdon. Huomaa, että 2FA on suunniteltu tekemään tilille pääsystä erittäin vaikeaa, ellei sinulla ole kertakäyttöistä 2FA-koodia. Useimpien palveluiden tilit tarjoavat varakoodeja, joita voit käyttää, jos olet kadottanut tai vahingoittanut puhelimesi. Ne varakoodit kannattaa ottaa talteen ja säilyttää turvallisesti, voit myös tulostaa ne, mutta älä tallenna niitä mihinkään pilvipalveluun.

Varmista, että sinulla on kopio kunkin tilin varakoodeista, ennen kuin yrität vaihtaa todennuslaitetta. Voit sitten käyttää niitä, jos sinulla on ongelmia tilien palauttamisessa tai uuteen puhelimeen siirtymisessä.

Ota varmuuskopiointi Microsoft Authenticator -sovelluksessa käyttöön vanhassa puhelimessasi ensin

Jos sinun on palautettava tilit uudella puhelimella, sinun on otettava varmuuskopiointi ensin käyttöön vanhassa puhelimessasi. Voit tehdä tämän avaamalla Microsoft Authenticatorin. Kosketa kolmea pystysuoraa pistettä oikeassa yläkulmassa ja kosketa sitten "Asetukset".

Ota "Varmuuskopiointi"-osiossa käyttöön "Pilvivarmuuskopiointi" Android-puhelimessa tai "iCloud varmuuskopiointi" iPhonessa.

Tilisi varmuuskopioidaan sitten Microsoft-tilille, jota käytit, kun määritit Microsoft Authenticator- sovelluksen ensimmäisen kerran. iPhone edellyttää myös, että sinulla on iCloud-tili.

Jos olet huolissasi siitä, mitä varmuuskopioitiin, se on melko yksinkertaista. Tilisi ja käyttäjänimesi, vahvistuskoodi ja erilaiset metatiedot, kuten varmuuskopion luontiaika, sisältyvät kaikki varmuuskopioon.

Authenticator luo salatun JSON Web Encryption blob (JWE) -tiedoston kryptaamalla sen AES-256:lla. Sitten se tiivistää tiedot SHA-512:lla ja lisää ne JWE:hen ennen kuin koko tiedosto ja avaintunnus tallennetaan Microsoft-tilillesi. Yksityiskohtainen selitys varmuuskopiointi- ja tallennusprosessista on saatavilla, jos haluat sukeltaa hieman syvemmälle (Microsoftin sivustossa).

Palautusvaihtoehdon käyttäminen uudessa puhelimessasi

Seuraavaksi sinun on asennettava Microsoft Authenticator uuteen puhelimeesi. Lataa se Google Playsta Androidille tai Applen App Storesta iPhonelle. Älä määritä tilejä Microsoft Authenticatorilla ennen kuin olet käyttänyt palautustyökalua, koska se korvaa vastaavat sivustotilit.

Oletetaan esimerkiksi, että olet määrittänyt 2FA:n Gmail-tilille 123@gmail.com uuden puhelimesi Microsoft Authenticatorissa. Vanhan puhelimesi Authenticator sisältää kuitenkin Gmail-tilin 456@gmail.com. Palautustyökalu korvaa uudessa puhelimessasi Authenticatoriin lisäämäsi 123@gmail.com-tilin varmuuskopiossasi olevalla 456@gmail.com-tilillä.

Jos haluat käyttää palautustyökalua, avaa Microsoft Authenticator uudessa puhelimessasi ja napsauta sitten "Aloita palautus".

Sinua pyydetään kirjautumaan sisään Microsoft-tilille, jota käytit varmuuskopiointiin vanhassa puhelimessasi. Tilisi lisätään sitten automaattisesti Microsoft Authenticatoriin uudessa puhelimessasi.

Vahvista tilisi uudella puhelimellasi (ja testaa tiliesi toimivuus) ja sen jälkeen poista ne ja todentajasovellus vanhasta puhelimestasi

Jotkin tilit edellyttävät sinun vahvistamista uudelleen joko kirjautumalla kyseisille tileille tai skannaamalla QR-koodi. Microsoft Authenticator näyttää viestin, jos sinun on tehtävä tämä. Se on pohjimmiltaan sama prosessi, jonka kävit läpi, kun määritit tilin alun perin entisessä puhelimessasi.

On myös tärkeää poistaa tilit vanhasta puhelimestasi. Älä kuitenkaan tee tätä ennen kuin olet testannut ja varmistanut, että pääset käyttämään näitä tilejä uudella puhelimellasi Microsoft Authenticatorin avulla. Aina on mahdollista, että ilmenee jokin ongelma ja siksi tarvitset vielä hetken vanhaa puhelinta ja siinä olevaa Microsoft Authenticatoria tileineen.

Jos haluat poistaa tilin vanhasta puhelimestasi, avaa Microsoft Authenticator siinä. Napauta tiliä, jonka haluat poistaa, ja napauta sitten "Poista tili".

Napauta "Poista tili" Microsoft Authenticatorissa.

Sinun tulisi myös avata kaikki 2FA-tilisi ja katsoa, ​​näkyykö vanha puhelimesi edelleen kelvollisena todennuslaitteena; jos se on, poista se.

Kun olet poistanut kaikki tilit Microsoft Authenticatorista vanhassa puhelimessasi, voit poistaa myös sovelluksen entisestä puhelimestasi. Tästä eteenpäin vain uusi puhelimesi tarjoaa kaksivaiheisen tunnistautumisen kertakäyttöiset koodit sinulle.