Raamatun lukemisesta

Ei ole yhtä ainoaa mahdollista ja oikeaa tapaa ja tulokulmaa lukea Raamattua, kuten ei ole yhtä ainoaa oikeaa tulkintatapaakaan.

Raamattua voidaan lukea ainakin kolmella eri lähestymistavalla ja näkökulmalla:

1. analyyttinen ja tieteellinen lukutapa. Tällöin Raamattu on tutkimuskohde ja silloin arvioidaan muun muassa Raamatun tekstien johdonmukaisuutta, loogisuutta, todetaan ristiriidat ja arvioidaan Raamatun väitteiden ja kuvauksien todenperäisyyttä sekä uskottavuutta historian, arkeologian ja luonnontieteiden tietojen valossa. 

Lisäksi tehdään vertailuja sekä arvioita Raamatun kanonisten tekstien ja ei-kanonisten kirjoituksien ja muiden kyseisen aikakauden kirjoituksien perusteella. Raamatun alkutekstien tuntemuskin on tällöin tärkeää ja tarpeellista, jotta Raamatun kirjojen sanojen tarkka merkitys saadaan selville.

2. henkinen lukutapa. Tässä lähestymistavassa Raamattua käytetään apuvälineenä eettisiin ja sekulaaristi henkisiin pohdintoihin ja Raamatusta etsitään kestäviä, toimivia, ajattomia henkisiä ja moraalisia arvoja sekä ihanteita eettisesti hyvään elämään. Kuitenkin siis sekulaaristi eli maallistuneesti, jolloin ei tarvitse ottaa kantaa teologisiin kysymyksenasetteluihin eikä varsinkaan Jumalan olemassaoloon ja Jumalan ajateltuihin tekoihin maailmassa. 

Raamattua ei tässä lukutavassa pidetä erehtymättömänä ja joka kohdassa velvoittavana kirjakokoelmana, vaan etsitään tähän aikaan sekulaaristi soveltuvia eettisen ja henkisen ajattelun helmiä. Jeesusta varsinkaan ei pidetä maailman ainoana oikeana Pelastajana. Henkisen lukutavan harjoittaja voi olla vaikka ateisti, kuten myös analyyttisen ja tieteellisen lukutavan harjoittajat.

3. hengellinen lukutapa. Tämä on tyypillinen nimenomaan uskoonsa sitoutuneille kristityille, jotka enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti uskovat todeksi sen, mitä Raamatussa sanotaan ja jotka uskovat aidosti Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloon sekä toimintaan maailmassa. Tässä lukutavassa sitoudutaan ja uppoudutaan Raamatun uskomusmaailmaan ja Raamatun eri kertomuksien todellisuuteen. Yleensä Raamattua pidetään tällöin Jumalan ilmoituksena ja auktoriteettina, minkä lisäksi pyritään elämään arkea Raamatun elämänohjeiden ja arvojen mukaisesti. 

Tässä lukutavassa Raamattu on uskovan yläpuolella ja Raamattu tutkii uskovaista. Toisin kuin analyyttis-tieteellisessä lukutavassa ja tulokulmassa, jossa se tutkija on Raamatun yläpuolella suhtautuen kriittisesti ja analyyttis-rationaalisesti Raamatussa oleviin kirjoituksiin, eikä välttämättä usko niiden todenperäisyyteen ollenkaan tai vain osittain.