lauantai 28. toukokuuta 2022

Negatiivinen ateismi -kritiikkiä

Negatiivinen ateismi -kritiikkiä

Johtaviin ateismin filosofeihin aikoinaan kuulunut Anthony Flew esitti vuonna 1984 teoksessaan The Presumption of Atheism puolustuksen negatiivisen ateismin määritelmälle. Flew myönsi, että kyseessä on uusi tulkinta ateismille, joka oli siihen asti määritetty positivisella sisällöllä: ateisti on se, joka epäilee Jumalan olemassaoloa.

"Meidän tarvitsee antaa uusi ja ymmärrettävämpi merkitys termille "ateismi". Kun se nykyään selitetään viittaavan henkilöön, joka positiivisesti epäilee, että on olemassa objekti, joka...vastaa legitiimisti käsitettä Jumala, minä kehottaisin nyt ymmärtämään sanan tästedes positiivisen asemasta negatiivisesti... Tässä tulkinnassa ateisti ei ole sellainen, joka positiivisesti väittää, ettei Jumalaa ole, vaan sellainen, joka yksinkertaisesti ei ole teisti" - Anthony Flew: The Presumption of Atheism (1984).

Filosofi Anthony Flew kannatti negatiivisen ateismin määritelmää uutena tulkintana ateismista, mutta myöhemmin filosofi Flew näki argumenttinsa rajallisuuden.

Asiat näyttävät Flewin määritelmän valossa siten varsin yksinkertaisilta, eikö vain? Ateismi on "vain teismin poissaoloa", "teistin pitää todistaa väitteensä, ei ateistin", "ateismi ei väitä, että Jumalaa ei ole". Mutta kun ei se ole niin simppeliä, miltä päältä katsoen voi näyttää. Mikä siis on vikana? Aika paljon itse asiassa. Otetaan ensin Anthony Flew itse. Aikoinaan yli 50 vuotta ateismin evankelistana mainetta saanut filosofi Anthony Flew alkoi harkita uudelleen kantaansa jumalakysymystä kohtaan jo 1980-luvulla, koska ateismin uutta tulkintaa tukevassa kirjassaan Presumption of Atheism hän oli olettanut maailmankaikkeuden olevan ikuinen ja ääretön (hän oli kehittänyt ateistista argumenttiaan ennen alkuräjähdysteoriaa tukevia löytöjä). Flew myönsi epäilleensä ateismiaan kauan ennen kuin hän julkisesti kertoi siitä. Tästä herää heti ensimmäinen kriittinen kysymys: jos ateismi ei ole "mitään muuta kuin teismin poissaoloa", eikä siinä ole mitään väitettä jumaliin liittyen niin miten ateismia edes voisi epäillä, miten voi epäillä tyhjää? Kuinka ylipäätään voi hylätä ateismin, jossa, kuten meille toistuvasti kerrotaan, ei ole mitään väitettä eikä uskomusta, jonka voisi hylätä (ateismi ei toki ole mikään uskonto kuitenkaan)? 

Flewin negatiivinen ateismi - esitettyä kritiikkiä

Negatiivinen ateismi eli näkemys, että ateismi on "vain uskon puutetta/teismin poissaoloa" sai osakseen paljon filosofista kritiikkiä ja se on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

Mutta Flewin ehdottama tulkinta ateismille - missä hän liittyi d'Holbachin ja Bradlaughin aloittamaan perinteeseen - sai jo tuoreeltaan paljon kriittistä palautetta niin ateistisilta, agnostistisilta kuin teistisiltä filosofeilta. Flew itsekin sanoi ateismin tulkinnastaan myöhemmin, että se oli pikemminkin vain toiminnallinen periaate sen osapuolen poimimiseksi, minkä päälle todistustaakka pitäisi laskea. Samaan tyyliin kuin oikeudessa syytettyä pidetään syyttömänä kunnes hänen syyllisyytensä todistetaan (There Is a God: How the World's Most Notorious Atheist Changed His Mind, s.54). 

Englantilainen filosofi Anthony Kenny (hän on agnostikko) piti kiinni siitä, että saattaa olla ennakko-oletus agnostisismin hyväksi, mutta ei positiivisen eikä negatiivisen ateismin. Kennyn mukaan olisi enemmän vaivaa sen näyttämisessä, että sinä tiedät jotakin kuin että et tiedä (tähän sisältyy jopa se väite, että käsite Jumala - engl. "God" - on epäjohdonmukainen). Mutta Kenny sanoi lisäksi, että tuolla perusteella eivät agnostikotkaan pääse koukusta: joku saattaa pystyä oikeuttamaan väitteen, että hän ei tiedä vastausta johonkin kysymykseen, mutta se ei salli niin väittävän henkilön päästä hänen oletuksiensa tutkimisesta vapaaksi.

Myös Flewin kollega, ateistinen filosofi Kai Nielsen, teki kriittisen huomautuksen Flewin argumentille: Flewin pitäisi näyttää, että uskovaisilla ja skeptikoilla on yhteinen rationaalisuuden käsite, jossa olisi vaadittava kriteeri heidän erilaisten väitteidensä asiasisällön ja näkökohtien arvioimiseksi. Nielsen lisäsi, että 

"'on suuri kysymysmerkki [Flewin] ateismin ennakko-oletuksen edessä', jos minä en esitä yleismaailmallisesti hyväksyttävää rationaalisuuden käsitettä" (There Is a God: How the World's Most Notorious Atheist Changed His Mind, s.54-55).

Näin ollen, Flewin argumentti negatiivisen ateismin puolesta on kaikkea muuta kuin itsestään selvä ja ongelmaton, päinvastoin se on kiistanalainen. Erityisesti Flewin negatiivisen ateismin tulkinta edellyttää rationaalisuuden ja sen kriteerien määritystä universaalisti hyväksyttävästi ja konsensusta siitä, että skeptikot ja uskovaiset (teistit) näkevät rationaalisuuden samalla tavalla, että kumpaisenkin osapuolen väitteitä voitaisiin arvostella. Luonnollisesti, jos rationaalisuus ja väitteiden arvioimisen kriteerit määritellään toisistaan poikkeavasti eivätkä kaikki osapuolet jaa samaa merkitystä rationaalisuudelle niin millä perusteella juuri jollain tietyllä rationaalisuuskäsityksellä kuuluisi olla etulyöntiasema? Miksi juuri ateistien tulkinnalla? 

Plantinga: perususkomukset (teismi eräänä perususkomuksena)

Eniten kritiikkiä Flewin ja hänen edeltäjiensä negatiivista ateismia vastaan tuli Amerikasta, varsinkin modaaliloogikko Alvin Plantingalta. Filosofi Plantinga katsoo, että teismi on perususkomus1 aivan kuten usko toisten ihmisten mielien olemassaoloon [sillä perusteella, koska meillä itsellämme on mieli], havaintoihin (näen esim. puun edessäni ja uskon sen todelliseksi) ja muistoihin (usko menneisyyteen). Kaikissa näissä tapauksissa me käytämme käsityskykyämme, vaikka emme voi todistaa kyseessä olevan uskomuksen totuutta [ainakaan sitovasti ja ratkaisevasti niin ettei mitään epäilyn mahdollisuutta olisi]. Samalla tavalla me otamme ajattelumme perustaksi tietyt propositiot (väitelauseet), kuten että maailma on olemassa ja sitten me johdamme näistä perusväitteistä muita propositioita. Uskovaisten katsotaan ottavan Jumalan olemassaolon eräänä tuollaisena perusväitteenä tai -uskomuksena.

Filosofi Alvin Plantingan argumenttia (Plantingan tapauksessa nimenomaan kristillisestä) teismistä perususkomuksena on kritisoitu siten, että aivan samalla perusteella voidaan pitää vaikka voodoota tai minkä tahansa uskonnon uskomuksia perususkomuksina. Perususkomuksien oikeutus ei sitä paitsi ole kiistaton, vaan toiset uskomukset saattavat kumota ne.

McInerny: ihmisten lähes synnynnäinen jumalausko prima facie-argumenttina ateismia vastaan

Tomistinen filosofi Ralph McInerny vastasi Flewin argumenttiin, että ihmiselle on luonnollista uskoa Jumalaan luonnon tapahtumiin liittyvien järjestyksen ja lakien tähden. Niinpä, McInernyn mukaan, käsitys Jumalasta on lähes synnynnäinen, mikä näyttää olevan prima facie-(ensisijainen) argumentti ateismia vastaan. Näiden näkökohtien perusteella Plantinga kiisti väitteen, että teisteillä olisi todistustaakka. McInerny meni vielä pitemmälle katsoen, että todistustaakan täytyy kuuluu ateisteille (There Is a God: How the World's Most Notorious Atheist Changed His Mind, s.55-56).

1980-luvulla julkaisemaansa uudenlaista ateistista ennakko-oletustaan Flew piti sittemmin parhaimmillaan metodologisena lähtökohtana, eikä ontologisena johtopäätöksenä (There Is a God: How the World's Most Notorious Atheist Changed His Mind, s.56). Flew alkoi vanhalla iällä uskoa rationaalisin perustein deistiseen jumaluuteen, mutta ei kuolemanjälkeiseen elämään eikä kristilliseen dogmaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.