Miksi kuulun kirkkoon?

Jotkut saattavat ihmetellä, että miksi minä kuulun edelleen ev-lut. kirkkoon. Siihen tietysti on erilaisia syitä ja näkökohtia. Sitä paitsi jokainen voi vapaasti antaa kirkolle ja kaikelle sille, mitä kirkko edustaa oman, henkilökohtaisen tulkintansa ja merkityksensä (ja se voi vaihdella eri elämänvaiheissa). 

Tosin viime kuukausina minäkin olen alkanut miettimään ja harkitsemaan kirkosta eroamista - enkä sitten todellakaan liity mihinkään uskonlahkoon tms. poppooseen enää ollenkaan. Kirkossa on paljon sellaista, mikä ärsyttää ja minkä koen vastenmieliseksi ja mitä en muutenkaan kannata. Aika pitkälti alan olla siinä pisteessä, että tärkein syy kuulua kirkkoon on, että saisin hautaukseni (tuhkauttamalla) hoidettua mahdollisimman sujuvasti.

Kirkon voi nähdä esim. väljänä arvoyhteisönä ja merkittävänä sosiaalieettisenä, yhteisöllisenä toimijana ja osana suomalaista kulttuuriperimää (ns. kulttuurikristillisyys), eivätkä erilaiset satoja vuosia vanhat dogmit ja uskomukset sinänsä tarvitse olla kovinkaan kiinnostavia ja olennaisia henkilölle. Tuollainen näkemys kirkosta on kuitenkin hyvin typistävä ja kapea, eikä se vastaa kirkon tunnustuskirjoja ja perinteistä itseymmärrystä kirkollisissa piireissä. Se on modernia yksityisajattelua, kun ollaan vieraannuttu kirkon teologiasta, johon ei enää uskota.

Sitä paitsi kun kirkossa jumalanpalveluksessa lausutaan vaikka uskontunnustus niin jokainen kuulija muodostaa siitä mielessään oman subjektiivisen tulkintansa oman ymmärryksensä ja tietojensa perusteella, eikä kaksi vierekkäin istuvaa ihmistä välttämättä edes ymmärrä ja tulkitse sitä uskontunnustusta samalla tavalla, varsinkaan joka yksityiskohdassa.

Muutenkin kirkon jäsenkunnassa on todella monenkirjavaa ja moniäänistä porukkaa varsin paljon toisistaan poikkeavin teologisin ja moraalisin näkemyksin. Miten paljon yhteistä on esimerkiksi modernilla liberaalilla citykörtillä (tai jollain ei-kristillisiä tarotkortteja käyttävällä papilla) ja jollakin vanhoillislestadiolaisella tai viidesläisellä ultrakonservatiivilla? 

Kaiken lisäksi luterilaista kirkkoa voidaan pitää jopa Suomen suurimpana ateistien yhdistyksenä, sillä ihan kirkon omien tutkimuksienkin mukaan monet kirkon jäsenet ovat käytännössä ateisteja. He eivät usko Raamatun Jumalaan / Jumalaan siten kuin kirkko opettaa, eikä mihinkään muuhunkaan teistiseen jumaluuteen (saattavat uskoa jonkinlaiseen epämääräiseen "korkeampaan voimaan"). Myös helvettiin uskominen on peräti vähäistä, vaikka perinteisesti oppi piinahelvetistä on ollut hyvin keskeinen ja tärkeä uskonkappale - ja vallankäytön keino ihmisten alistamiseksi. Harvat pitävät kirkkoa myöskään pyhänä, vaan mm. luonto ja moni muu maallinen asia on suomalaisten enemmistölle pyhää.