Piispat ja avioliittokysymys

Luterilaisen kirkon piispat ovat pohtineet jälleen kirkon avioliittokäsityksiä ja mitä asian suhteen olisi viisasta tehdä. Piispat vetoavat, että kirkon jäsenten on pystyttävä elämään yhdessä erilaisista avioliittonäkemyksistä huolimatta. Piispat eivät käyneet kannattamaan yksiselitteisesti sen enempää perinteistä avioliitto-opetusta kuin modernia sukupuolineutraalia avioliittonäkemystäkään. Konsensusta ei löytynyt.

Piispoilla on kuitenkin yksimielisyys siitä, että kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteista ja avioliitosta on aidosti moniulotteinen asia teologisesti ja inhimillisesti. Siten siinä asiassa voidaan perustellusti päätyä erilaisiin johtopäätöksiin. Piispainkokous kehottaa kirkolliskokousta, piispainkokousta ja kirkkohallitusta sitoutumaan kunnioittavaan keskusteluun ja edistämään sitä. Sekä yrittämään sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä ja toiveita kirkossa avioliittoasioihin liittyen.

Ilmeisesti, ainakin Helsingin piispa Laajasalon toiveen mukaan, sovitetun erilaisuuden malli tulee viimein kirkossa ratkaisemaan kysymyksen avioliitosta. Eli samassa kirkossa sallittaisiin rinnakkain yhteiselona sekä perinteinen että sukupuolineutraali avioliitto sovinnon hengessä (ja papit saavat vakaumuksensa mukaan vihkiä avioliittoon kenet haluavat tai jättää vihkimättä). On näet turha odottaa kirkolliskokouksen määräenemmistövaatimuksen takia, että mitään muuta ratkaisua saataisiin tehtyä kirkossa pitkään aikaan avioliittokysymyksissä.

Tosiaan avioliittokysymys on luterilaisessa kirkossa peräti hankala teologisesti sekä inhimillisesti ja repivyyttä aiheuttava (ja tunnettuahan on, että moni on eronnut luterilaisesta kirkosta homoseksuaalisiin ihmisiin liittyvien kannanottojen tähden ja jälkeen). Joten jääneekö vain hurskaaksi toiveeksi (toiveajatteluksi) piispojen edellyttämä kunnioittava keskustelu osapuolien välillä ja eri näkemyksien ymmärtäminen sekä salliminen kirkossa sovinnollisesti.