EU:n yhteinen budjetti ja talouskuri

EU:n kulisseissa etenee jo hanke euroalueen yhteisestä budjetista. Suomessa käynnistyi keskustelu EU:n velkakurista VM Annika Saarikon puheenvuorolla, jonka tosin jotkut jo heti tyrmäsivät epärealistisena.

Eurooppa-tutkimuksen keskuksen johtaja Timo Miettinen muistuttaa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n entisen pääekonomistin, Peterson Instituten kansainvälisen talouspolitiikan tutkijan Olivier Blanchardin ehdotuksesta, jonka mukaan EU:n tulisi asettaa standardeja tiukkojen sääntöjen sijaan. 

Sitaatti Uudesta Suomesta: "Ensimmäinen askel uuteen sopimukseen on sen hyväksyminen, että kaikilta mailta ei voi edellyttää samoja asioita. Toiseksi on tiedostettava se, että fiskaaliset säännöt ovat periaatteita, ne eivät voi olla tiukkoja numeerisia tavoitteita”, Jean Pisani-Ferry kommentoi ja sanoo euroalueen yhteisen budjetin olevan välttämätön.

Katson myös, että Suomen ei kannata hirttäytyä vaatimaan EU:ssa jotain tiukkaa numeerista sääntöä, kuten just 60% velkamäärää suhteessa bruttokansantuotteeseen. Aivan kuin juuri luku 60% olisi kiveen hakattu pyhä luku, jota pitää ainaisesti noudattaa, vaikka koronakriisin myötä maailma on muuttunut. 

EU;n jäsenvaltiot ovat niin erilaisia edellytyksiltään ja talouksiltaan, että jokin yksioikoinen jäykkä prosenttiluku ei sovellu millään kaikille, tai seurauksena on mm. suurta inhimillistä hätää. Eikä kansalaisten ostovoiman leikkely jättimäisillä budjettileikkauksilla ainakaan edesauta taloustaantumasta pääsemistä.

Muutenkaan VM Saarikko ei pysty vakuuttavasti perustelemaan sitä, miksi juuri se 60% on velkamäärän suhteen taso, jossa on jatkossakiń pysyttävä.

Vastuulliseen talouspolitiikkaan ja budjetteihin pitää silti toki pyrkiä EU:n jäsenvaltioissa. Eikä tätä tavoitetta mikään taho ole hylkäämässä. Selvää on sekin, että finanssipoliittisia, EU:n kasvu- ja vakaussopimukseen liittyviä sääntöjä ja käytäntöjä täytyy uudistaa, kun koronakriisistä päästään menemään eteenpäin.