Jumalien ihmisenkaltaisuus

Jumalan / jumalien ihmisenkaltaisuutta kuvaava käsite on antropomorfismi. Uskontoantropologi S. Guthrien mukaan uskonnollinen ajattelu on antropomorfismia: jumalat käsitetään useilta ominaisuuksiltaan ihmisten kaltaisiksi. Tämä antropomorfismi ei ole ainoa uskonnon perusta, mutta uskonto on silti siitä kehittynyt ilmiö, joka on systematisoitu ja symbolisoitu ja joka otetaan vakavasti. Uskoinnoissa ajatellaan, että jumalan persoona ja mieli toimii samalla tavalla kuin ihmisten mieli, ja lisäksi useissa uskonnoissa jumala näyttäytyy jopa fyysisesti ihmismäisenä olentona.

Vaikka jumalilla ei joissakin uskonnoissa olisikaan ihmisruumista, niiden uskotaan silti olevan yhteydessä ihmisten kanssa heidän ymmärtämällään tavalla. Guthrien mielestä on suorastaan mahdotonta ymmärtää jumalia ilman antropomorfismia, koska muuten jumalan idea jäisi käsittämättömäksi. 

Miltei kaikki ihmiset kuvittelevat jumalien muistuttavan heitä itseään. Monissa kulttuureissa ne syövät, juovat, rakastelevat, saavat jälkeläisiä, sairastuvat, vanhenevat ja jopa kuolevat aivan kuten ihmiset. Jumalat kommunikoivat ihmisten kanssa monin eri tavoin kuten salamoin, sateenkaarin, onnettomuuksin tai suoraan puhumalla. Ihmiset vastaavat jumalille omilla viesteillään. Antropomorfismia esiintyy uskonnon lisäksi myös taiteessa ja arkiajattelussa. Uskonto kuitenkin eroaa näistä muista ajattelumuodoista lähinnä siinä, että uskonnossa ihmisenkaltaiset olennot ovat erityisen tärkeitä.

Monoteistisissä uskonnoissa kuten kristinuskossa on koetettu kiertää antropomorfismia kuvaamalla jumalaa ainoastaan sanomalla, mitä jumala ei ole (via negativa / negatiivinen teologia). Tällöin keskustelussa on poissuljettu kaikki jumalan olemusta positiivisesti kuvaavat termit. Tällaista ratkaisua ei ole tutkimuksessa kuitenkaan pidetty kestävänä, eikä via negativa jätä jumalasta mitään jäljelle – ei mitään ominaisuuksia tai adjektiiveja, että millainen se jumala sitten on. Jos sanomme ”Jumala elää” ainoastaan sulkeaksemme pois jotakin vaihtoehtoja, voisimme yhtä hyvin sanoa ”Jumala on kuollut” tai mitä muuta tahansa. 

Jos emme voi liittää jumalaan mitään positiivisia ominaisuuksia, on yhdentekevää, millaista kieltä me jumalasta käytämme vai käytämmekö kieltä ollenkaan. On todettu, että sanoessamme ”Jumala elää” ihmiset tarkoittavat yleensä muutakin kuin vain kieltää sen, että jumala on samanlainen eloton olento kuin kivi. Ihmiset yhdistävät ”elää” - sanaan elinvoimaisuuden ja luovuuden, mikä on juuri sitä antropomorfismia.

Kristillisessä filosofisessa perinteessä on yritetty kautta vuosisatojen ratkaista, mitä jumalasta voidaan sanoa sortumatta antropomorfismiin. Kristillisten filosofien vastaukset eivät ole olleet kuitenkaan tyydyttäviä ja ongelmattomia, ja kysymys jumalan antropomorfisuudesta on säilynyt edelleen. Ja onhan Raamatussakin paljon antropomorfisuutta Jumalasta puhuttaessa.

Jumalat ja ihmiset maailman kulttuureissa

Suurimmassa osassa maailmaa jumalia ja ihmisiä pidetään aika lailla samanlaisina, samalle jatkumolle sijoittuvina. Jumalat voivat olla kateellisia ihmisille, rakastella heidän kanssaan ja sotia heitä vastaan (tai ihmisten puolesta). Jumalaa on pidetty muistona jostakin erityisestä ihmisestä, joka on joskus elänyt.

Lapsien mielissä jumalat sekoittuvat tavallisesti samaan sarjaan kuninkaiden, noitien, supersankarien, mielikuvitusystävien, poliisien yms. asioiden kanssa. Jumalan toiseus ei ole lainkaan selvä asia länsimaissakaan nykypäivänä. Uskontotieteilijä Boyer’n mukaan ihmiset ajattelevat jumalista paljon arkisemmin kuin myöntävät.

Jatkuvuus jumalien ja ihmisten välillä voidaan myös nähdä siinä, että monesti ihmisiin liitetään ominaisuuksia, joiden yleensä ajatellaan kuuluvan jumalille. Maallisen ja uskonnollisen ajattelun kohteissa on samankaltaisuutta: kuuluisat ihmiset ovat usein monen mielestä ”parempia kuin tavallinen kansa” ja ”jumalankaltaisia”. Tällainen on länsimaissa tyypillistä suhtautumista mediahahmoihin ja pop-idoleihin, joita palvotaan samoin kuin esi-isiä toisissa kulttuureissa. 

Antiikin Kreikassa kuolemattomuus erotti jumalat ihmisistä, mutta toisaalta esim. Herakleen kaltaiset sankarit olivat kuollessaan jumalien suosiossa ja saivat myös tulla kutsutuiksi kuolemattomiksi. Monia kuuluisuuksia on aikojen saatossa kutsuttu jumaliksi, kuten Kungfutsea, Shakespearea Josef Stalinia.

Boyer’n mukaan olennaista antropomorfismissa on jumalan fyysisen ilmiasun asemasta ajatus jumalan toiminnan tarkoituksellisuudesta (jumalalla on tahto, suunnitelma, joitain päämääriä jne.). Jumalien ja henkien kaltaisien agenttien uskotaan toimivan ihmismäisesti uskonnollisissa järjestelmissä ympäri maailmaa. Boyer’n mukaan ainoastaan harvoissa kulttuuriympäristöissä ihmiset ja jumalat koetaan fyysisesti samanlaisiksi.