Lepo ja sapatti Raamatussa 

Levon teologia suhteessa sapatin pitämisen vaatimukseen – seitsemännen päivän adventismin kritiikkiä ja raamatullisen levon näkökulma. Mitä Raamattu opettaa levosta, pyhästä huolettomuudesta ja sapatista uutta liittoa varten? Lyhyesti esitettynä.

Raamatun tekstit: 

Ps. 127:1-2 ”Matkalaulu. Salomon psalmi. Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.”

Fil.4:6-7 ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.”

1 Piet.5:7 ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.”

Jeesus ja lepo

Raamattu rohkaisee meitä pyhään huolettomuuteen, huoliemme ja taakkojemme heittämiseen Herran päälle. Herran, jonka voimat eivät lopu ja jonka mahdollisuudet vasta alkavat, kun meidän inhimilliset mahdollisuudet ovat jo lopussa. Me saamme tutkiskella ja Jumalan aivoituksia Raamatun avulla ja tehdä sen, mikä vallassamme on, mutta meidän ei tarvitse olla huolissamme, eikä pinnistellä saadaksemme itse aikaan sisäistä kasvua sekä itsemme ja Jumalan tuntemista. 

Matt.11:28-30 ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” 

Raamattu tuntee levon teologian. Kehottaahan Jeesuskin ottamaan oppia hänestä, joka on nöyrä ja lempeä sydämeltään, niin saamme levon sielullemme. Toisin kuin farisealaisuuden ja kaikenlaisen lainalaisen teko-oppeihin painottuvan uskonnollisuuden ies, on Jeesuksen ies hyvä kantaa ja hänen kuormansa on kevyt. Se on rakkautta, rakkauden kaksoiskäskyn mukaan elämistä pysymällä Jeesuksessa Kristuksessa, joka vaikuttaa meissä niin tahtomisen kuin tekemisenkin. Saamme levätä Jumalassa, Jumalan siunauksissa ja teoissa. Meidän nukkuessammekin Herramme kykenee toimimaan hyväksemme ja siunaamaan meitä. 

Raamattu oikeastaan paikoitellen kehottaa elämän ”leppoistamiseen”, downshiftaukseen, kohti kiireettömämpää elämää,

Edessä odottava sapattilepo

Hepr.4:1-10 ”Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. Sen sijaan me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan. Jumala on siis sanonut: — Ja niin minä vihassani vannoin: ”Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.” Näin hän sanoi, vaikka hänen työnsä ovat olleet valmiina maailman luomisesta asti. Kirjoituksissahan on seitsemännestä päivästä sanottu: ”Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta työstään.” Mutta tuossa toisessa kohdassa sanotaan: ”Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.” Koska siis on varmaa, että jotkut pääsevät sinne, ja koska ne, jotka muinoin kuulivat hyvän sanoman, eivät niskoittelunsa vuoksi sinne päässeet, Jumala on asettanut uuden määräpäivän, ”tämän päivän”. Hänhän on paljon myöhemmin Daavidin suulla lausunut edellä mainitut sanat: — Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. Jos jo Joosua olisi vienyt kansan levon maahan, ei Jumala puhuisi toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä. Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.” 

Mutta lepo ei rajoitu vain tähän hetkeen, vaan edessämme on taivaallisen levon maa, jonne me olemme matkalla, kun vaan uskomme loppuun asti uskollisina pysyen kuulemamme Jumalan sanan, joka sulautuu meihin. Sapattilepo on uuden liiton kansalle tulevaisuutta, lopullisen täyttymyksen aikaa Jumalan luona. Meitä ei ole uuden liiton aikana enää sidottu vanhan liiton lauantaisapattipäivään ja sen ulkoiseen noudattamiseen erinäisten rangaistuksien uhalla, jos sapattina tehdään jotain Mooseksen laissa kiellettyä.

Ihmisen Poika eli Jeesus ilmoitti olevansa sapatin herra ja niin mekin Jeesukseen uskovina olemme sapatin herroja. Lisäksi Jeesus opetti, että ei ihminen ole sapattia varten, vaan sapatti on ihmistä varten - kun silloin vielä elettiin vanhan liiton juutalaisen lain alaisuudessa.

Me saamme olla joka päivä levossa Kristuksen kantamana ja tehdä asioita levosta käsin ilman huolehtimista ja hätäilemistä, kun meitä rasittanut syntivelkakirja siihen liittyvine (Mooseksen lain) säädöksineen on täytetty sekä kumottu Kristuksessa ja naulittu ristiin. Siksi kukaan ei saa enää tuomita meitä sapatin johdosta. Sapatin noudattaminen VT:n lakiliiton aikana oli vain tulevan hyvän varjoa, mutta nyt me olemme todellisuudessa, eli Kristuksen ruumiissa, jossa meillä on joka päivä pääsy sisäiseen lepoon, kunnes se saavuttaa täyttymyksensä tulevassa maailmassa.

Sapatti on vain tulevan varjoa, eikä sapatin takia saa kristittyjä tuomita. Täyttymys ja todellisuus on Kristuksessa

Kol.2:14-17 ”ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (vuoden 1938 suomennos on tässä parempi).

Muista kansoista peräisin olevia kristittyjä ei Uudessa testamentissa sidota lauantaisapattiin eikä heiltä vaadittu sapatin viettämistä. Juutalaiskristityt sen sijaan jatkoivat varsin pitkälti Mooseksen lain mukaisten tapojen ja sääntöjen noudattamista alkukirkossa.

Uuden liiton kristillistä kirkkoa ei siis ole velvoitettu ulkoiseen sapatin (lauantain) viettämiseen ja noudattamiseen, vaan meille kuuluu vapaus Kristuksessa, joka on vanhan liiton lain loppu ja päämäärä. Tästähän apostoli Paavali kirjoitti paljon kirjeissään Roomalaisille ja Galatalaisille. Kristillistä kirkkoa velvoittaa vain rakkaus: rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään niin kuin itseään, kaikille hyvää tehden ja pahaa karttaen. Eikä sitä ole kytketty mihinkään tiettyyn päivään ja aikaan. Uudessa liiton Jumalan käskyinä olennaisimmillaan ovat usko Jeesukseen Kristukseen ja rakkaus Jumalaa sekä lähimmäisiä kohtaan.