Ihmeet ja tiede

Ajatuksia ihmeistä ja tieteestä sekä samalla hieman ateismistakin. 

Ihmeet ja niiden tutkiminen

Nähtävästi ei ole yksikäsitteistä määritelmää siitä, mikä on "ihme", eikä varsinkaan siitä, onko mitään ihmeitä koskaan tapahtunut edes. Joidenkin henkilöiden mukaan on mahdollista määritellä ihme helposti loogiseksi kokonaisuudeksi. Lyhyesti sanottuna ihmettä voidaan pitää tapahtumana, joka on niin poikkeuksellinen ja tunnettujen luonnonlakien vastainen, että sille on vaikea keksiä naturalistista (luonnollista) selitystä. Ihme olisi esimerkiksi veden päällä kävely, aineen muuttaminen toiseksi sanojen voimalla tai että amputoidun raajan tilalle kasvaa uusi raaja hetkessä. Ihmeen takana voidaan katsoa olevan jokin yliluonnollinen toimija, kuten jumaluus.

Oletetaan, että on tapahtunut jotakin, mitä moni pitää ihmeenä. Tapahtunutta asiaa voidaan lähteä selvittelemään esittämällä relevantteja kysymyksiä kriittisesti:

1. löytyykö merkkejä väitetystä ihmeestä?

2. voiko tehdyille havainnoille löytyä jokin muu, toisin sanoen naturalistinen ja maailmansisäinen selitys?

3. vastaavatko havainnot ja mahdollisesti tehdyt mittaukset väitettä siitä, että olisi tapahtunut juuri sellainen ihme, kuin oli raportoitu?

4. voidaanko havaintojen, mittauksien tai mahdollisten muiden tutkimustoimien perusteella päätellä, että onkin tapahtunut muunlainen ihme kuin alkuperäisessä väitteessä kuvailtu?

5. jos väite ihmeestä voidaan vahvistaa ja vaikuttaa uskottavalta, että ihme - alkuperäisen väitteen mukainen tai muunlainen - on todella tapahtunut, millaisia metafyysisiä oletuksia ja päätelmiä voidaan pitää uskottavina ja mahdollisina? Sekä sama kysymys siinä tapauksessa, että mitään todistusaineistoa ei löydy väitetyn ihmeen tueksi.

Otetaanpa raamatullis-kristillisestä kertomuksesta esimerkiksi se kristinuskolle keskeisin väite, että on Jeesus Nasaretilainen on herätetty kuolleista eli ruumiin ylösnousemus tapahtui. Ensinnäkin idea "kuolleista ylösnousemisesta" ei sinällään ole sen enempää epätieteellinen kuin tieteellinenkään. Asiaa voidaan tutkia eri tulokulmista ja on täysin hyväksyttävää, että ihmeiden tutkimiseen käytetään mittauksia, päättelyä, hypoteesin / teorian muodostamista ja sen testausta. 

Mitä tulee Jeesuksen ylösnousemukseen niin moni tutkija pitää hänen ylösnousemustaan epäuskottavana ja epätodennäköisenä tai he jopa suorastaan kieltävät sen tapahtuneen. Mutta on myös niitä tutkijoita, kuten Michael R. Licona, joka katsoo omien tutkimuksiensa perusteella, että Jeesuksen seuraajien usko ja vakuuttuneisuus Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta tarjoaa parhaan selityksen tapahtuneelle ja on siten uskomisen arvoinen (sekä parempi ja todennäköisempi selitys kuin naturalistiset oletukset Jeesuksen ylösnousemuksesta).

Tiede - onko se ateismia tukevaa?

Tiede on prosessi ja joukko tiedeyhteisössä hyväksyttyjä käytäntöjä sekä metodeja, joita soveltaen saadaan koottua teorioiksi (teoria ei ole mikään "mielipide" tai "uskomus") järjestettyä tietoa systemaattisesti maailmasta. Tiede sinällään ei ota kantaa siihen, onko esimerkiksi jumala olemassa vai ei, eikä se ole tieteen mahdollisuuksien rajoissakaan. Siitä ilmeisestä syystä, että tieteen keinoin me pääsemme vain siihen mitä voidaan tavalla tai toisella havaita ja mitata ja testata. Jos on olemassa jokin tuonpuoleinen, ylimaallinen todellisuuden taso tai maailma olentoineen, ei tiede sitä tavoita.

Mitä ateismiin tulee niin problemaattista on monesti juuri se, että monille ateisteille "tiede" on yhtä kuin materialistinen maailmankuva. Mutta materialismi - tai modernimmin fysikalismi - on vain eräs filosofinen (metafyysinen) katsomus, joka koskee todellisuuden luonnetta (eli että on vain materiaa / kvanttikenttiä, eikä mitään transsendenttia, ylimaallista olevaisuutta tai todellisuuden "tasoa" ole olemassa). Huomattakoon, että ateismin ei tarvitse liittyä välttämättä juuri materialismiin, vaan on olemassa myös idealismia kannattavia ateisteja.

On kuitenkin itsessään mielivaltainen valinta olettaa nimenomaan materialismi / fysikalismi koko olevaisuuden perimmäiseksi luonteeksi, eikä sitä ole mahdollista tieteen menetelmillä todistaa sen enempää oikeaksi kuin vääräksi.

Sitä paitsi materialismi ei ole "uskomusvapaa", vaan sekin edellyttää uskoa tiettyihin väitteisiin, jotka koskevat aisteja sekä ajattelua. Ja noita väitteitä ei pystytä todistamaan materialismin sisältä käsin. Eivät ateistit kuten eivät teistitkään ole päässeet kurkistamaan tämän olevaisuuden tuolle puolen, eivätkä kummatkaan ole nähneet, mikä on se oikea vastaus perimmäisiin kysymyksiin (onko se materialismi vai idealismi, onko jumalaa olemassa vai eikö ole ja miksi ylipäätään on jotakin olemassa sen sijaan, että mitään ei olisi?).

Niinpä paras, mihin tieteen keinoin voidaan päästä, on agnostisismi (ei tietoa koskien metafyysis-uskonnollisia kysymyksiä). Ja perimmäisiin, metafyysisiin sekä uskonnonfilosofisiin kysymyksiin liittyen vaikkapa pyrrhonilainen skeptisismi, jossa pidättäydytään kannan ottamisesta suuntaan tai toiseen, kahden vastakkaisen näkemyksen välillä. Toki kaikista eri uskomuksista kieltäytyminen ei ole mahdollista, olemme sitten ateisteja tai teistejä, jo ihan arkisen toimintakyvyn kannalta.

Toisaalta voidaan ottaa vastaan paras saatavilla oleva tieteellinen tieto ja lähteä rakentamaan uskonnonfilosofisia sekä metafyysisiä argumentteja puolustamaan teismiä (jumalausko) tai ateismia (paremmin sanottuna sellaisia todellisuuskäsityksiä, joihin yhtenä osana kuuluu ateismi eli oleminen ilman uskoa jumalien olemassaoloon). Mutta tiede ei voi ratkaista, mikä osapuoli on oikeassa (joten agnostisismi on järkevä kanta ainakin toistaiseksi, ellei muuta ilmene).