Arkeologia ja Raamatun luotettavuus

Monesti raamattukriitikot sekä liberaalis-kriittiset teologitkin epäilevät Raamatun tekstien historiallista luotettavuutta, mutta onko sille epäilylle ja Raamatun luotettavuuden vähättelylle perusteita? Toisaalta on jonkin verran, mutta nykyään ei enää kovin paljon, pikemminkin päinvastoin. Riippuu tosin Raamatun kirjasta tai sen osasta, josta puhutaan.

Ongelmallisuuksia Raamatussa arkeologian tutkimustuloksien kannalta

Edelleenkään ei ole löydetty Nooan arkkia eikä todisteita ainakaan maailmanlaajuiselle vedenpaisumukselle (paikallisille tulville Mesopotamiassa on kyllä todisteita). Ei myöskään Mooseksen kirjoissa kuvattua liiton arkkua ole löydetty. Eikä 1. Mooseksen kirjan alkulukujen (1 Moos. 1-11) kuvaamille tapahtumille ja asioille ihmiskunnan alkuhistoriassa ole saatu tukea arkeologiasta, eikä muistakaan asiaankuuluvista tieteenhaaroista. Pikemminkin päinvastoin. 

Lisäksi jotkut amatööriarkeologit ja suoranaiset huijarit ovat tehneet arkeologisia väärennöksiä, joita sitten on esitelty sensaatiomaisina raamatullisina löytöinä, vaikka kyseessä on ollut silkka huuhaa.

Muutenkin toisinaan löytyy arkeologisia tuloksia, jotka eivät suoraan näytä tukevan Raamatun kerronnan historiallisuutta, vaan vaikuttavat ongelmallisilta Raamatun kannalta. Asia ei noissa tapauksissa silti ole yksiselitteinen, vaan voidaan arvioida, että onko vikaa ollut Raamatun tulkinnoissa tai tutkimuksen toteutuksessa. Ja myöhemmät tutkimukset voivat tuoda parempaa valaistusta asiaan.

Arkeologian avulla on saatu paljon tukea ja vahvistusta Raamatun kertomuksien historialliselle luotettavuudelle nykyään

Useille Raamatussa kuvatuille historiallisille asioille on löytynyt tukea ja vahvistusta arkeologista tutkimuksista. Esimerkkeinä mainittakoon kuningas Daavidiin liittyvät löydöt. Monet kriitikothan ovat väittäneet Daavidia mitättömäksi rosvopäälliköksi tai vaatimattomaksi pikkukuninkaaksi kieltäen Daavidin valtakunnan suuruuden ja merkittävyyden, mistä Raamattu kertoo. Jerusalemista ja sen ympäristöstä tehdyissä kaivauksissa on löydetty kaksi suurta kaupunkia, jotka osoittavat, että Daavidilla oli todellisuudessa suuri kuningaskunta. Viimeisin näistä kaupungeista, Siklag, löydettiin joitain vuosia sitten.

Myös Juudan kuningas Hiskia sekä Vanhan testamentin suurin kirjaprofeetta Jesaja ovat osoittautuneet tutkimuksissa historiallisiksi henkilöiksi. On löydetty kuningas Hiskian ja profeetta Jesajan sinetit. Profeetta Jesajan asema on Raamatussa niin suuri, että nämä löydöt ovat tärkeitä ja Raamatun luotettavuutta vahvistavia.

Tähän väliin voidaan viitata mitä tunnettu suomalainen arkeologi ja teologi Eero Junkkaala on todennut:

"Junkkaala on ollut innostunut arkeologiasta noista ajoista asti. Hän on osallistunut 20 kesänä kaivauksiin Israelissa ja tehnyt aiheesta Åbo akademin teologiseen tiedekuntaan väitöskirjan. Vastaväittäjänä toimi israelilainen arkeologi.

– Asia ei ole suoraan niin, että kaikki arkeologian löydöt osoittaisivat Raamatun historiallisesti todeksi. Mutta kyllä tutkimuksen selvä kumulatiivinen tulos, eli löytöjen kokonaisuus, puhuu sen puolesta, Junkkaala erittelee."

Eli kasautuva arkeologinen tutkimustuloksien joukko antaa selvästi tukea sille, että Raamattu on historiallisesti luotettava ja vakavasti otettava kirja - eikä jokin keksittyjä "satuja" sisältävä tarukokoelma.

Muina esimerkkeinä Raamatun historiallisesta luotettavuudesta, jolle arkeologian löydöt antavat tukea voidaan kertoa seuraavaa

Rautakautisen (n. 1200–539 eaa.) Jerusalemin koosta on ollut väittelyä kauan aikaa. On oletettu, että Jerusalem olisi ollut vain kylänpahanen temppelin etelälaidan kukkuloilla. Ennen uudempia kaivauksia rautakautisia jäänteitä ei todellakaan oltu löydetty Jerusalemin läntisiltä kukkuloilta. Temppelivuoren eteläpuolelta, Daavidin kaupungista, on vuonna 2017 löydetty todisteita Babylonian hyökkäyksestä 587 tai 586 eaa. Milloinkaan ennen todisteita ei ole löydetty näin lännestä.

Todisteet vahvistavat nykyään siis Raamatun kerrontaa, eli että Jerusalem oli todellisuudessa ensimmäisen temppelin kaudella minimalistien ja raamattukriitikoiden väitteiden vastaisesti huomattavasti suurempi ja rikkaampi. Rautakautisesta tuhka- ja tuhokerrostumasta löydettiin myös pieni kultainen kellon muotoinen ja hopeinen rypäleterttua muistuttava esine. Kyseessä on ensimmäinen korulöytö 500-luvun eaa. Jerusalemin kaupungin sisäpuolelta.

Sen löydetyn arvokkaan korun on täytynyt kuulua rikkaalle aristokraatille Jerusalemissa. Löytö todistaa, että kuten Raamatussa kerrotaan, Jerusalem oli rikas kaupunki, joka oli kasvanut länteen Temppelivuoresta 700-luvulla eaa. pohjoisesta Israelin kuningaskunnasta tulleiden pakolaisten tähden. Babylonialaiset todella hävittivät Jerusalemin ja veivät kansaa sekä kuningas Sidkian aarteineen pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, kuten Raamattu kertoo. Löytyi myös vielä tarkemmin tutkimaton suuri rakennelma, joka on ehkä yksi ”ylhäisten taloista”, jotka babylonialaiset polttivat tulella temppelin lisäksi (2. Kun. 25:9). 

Myös Uuden testamentin ajan eräistä tapahtumista ja henkilöistä on löydetty arkeologisissa tutkimuksissa vahvistusta Raamatun kertomuksille.