Elämän tarkoitus ja uskonto

Uskovaiset yleensä ajattelevat, että elämän tarkoitus tulee Jumalalta ja moni uskoo Jumalaan elämän tarkoituksen tähden (sen oman itsen itsekkään pelastumisen ja taivaaseen / paratiisiin nautiskelemaan ikuistamisen lisäksi sekä helvetin välttämiseksi).

Jos uskova väittää, että hänen elämällään ei ole merkitystä / tarkoitusta, jos Jumalaa ei ole, se on itse asiassa sen väittämistä, että hänen olemassaolollaan ja hänen perheellään sekä ystävillään ei ole arvoa eikä merkitystä heidän itsensä tähden.

Jos sinä hyväksyt omat lapsesi (tai ystäväsi) heidän uskomuksiensa takia ja sen takia, että he jakavat sinun uskonnolliset uskomuksesi (vieläpä edellytät lapsiltasi ja ystäviltäsi samaa uskoa), sinä et rakasta lapsiasi / ystäviäsi heidän itsensä takia, vaan sinä rakastat omia uskomuksiasi - joita et kuitenkaan osaa oikeiksi todistaa. Miten tahansa uskotkin, sinä olet aina vähemmistössä ihmiskunnassa (ja jopa kristikunnassa jos olet kristitty) ja muiden uskovaisten mielestä harhaoppinen tai suorastaan epäjumalanpalvoja.

Kaikille yhteisen, objektiivisen ”kosmisen” / jumalallisen ikuisuustarkoituksen puute ei estä elämän tarkoituksen ja merkityksen löytämistä

Se, että elämälle ja universumille ei ole voitu löytää mitään tiettyä yhtä objektiivista "tarkoitusta", eikä evoluution päämääränä ollut ilmeisestikään ihmisen "tuottaminen" ei merkitse sitä, että elämämme olisi arvotonta ja merkityksetöntä. Koska ei ole – niin kuin varsin todennäköiseltä näyttää - jotain kaikille ihmisille jumalallisen olennon toimesta asetettua tiettyä tarkoitusta eikä paikkaa jossain kosmisessa maailmansuunnitelmassa, me kaikki olemme päinvastoin vapaat luomaan itse oman tarkoituksemme elämällemme. 

Ei tarvitse pakottautua ikuisten sanktioiden uhkaamana johonkin "pelastussuunnitelmaan", jonkin näkymättömän jumalolennon pelinappulaksi suostuen itsemme ulkopuolelta meidän päällemme asetettuun "tarkoitukseen". Sehän on lisäksi on vapaaehtoista pakkoa, sillä jos ei suostu jonkin tietyn uskonnon antamaan "tarkoitukseen" on vaihtoehtona ikuinen loppusijoitus helvetissä (tai tyhjiin raukeaminen). Se on mafiamainen tarjous, josta ei voi kieltäytyä!

Voimme etsiä vapaasti haluamme elämän sisällön ja löytää mielekkyyden ja tarkoituksen niistä asioista, jotka tunnemme omiksemme - ilman pakkoa, uhkaa, pelkoa tai jonkin auktoriteetin sanelemaa dogmatiikkaa, jota täytyisi pitää totena. Miksi meidän pitäisi väen väkisin sovittautua johonkin ulkoamme saneltuun "elämän tarkoitukseen" olettamalla Jumala ja tuon Jumalan säätämä tarkoitus ja päämäärä? Kun jumalan olemassaolosta ei edes ole varmuutta.

Elä täysillä, mahdollisuuksiesi mukaan, tätä yhtä elämää, joka sinulla varmuudella on ja iloitse siitä, mitä sinulla on

Kaiken tuollaisen "vain jumala antaa elämälle merkityksen ja tarkoituksen" - ajattelun voi jättää taakse ja elää täysillä tätä ainoaa elämää, josta meillä on varmuus. Koska muista elämistä ei ole tietoa eikä varmuutta niin se juuri tekee tästä elämästä valtavan arvokkaan ja suurenmoisen kokemuksen, josta saamme iloita ja nauttia yhdessä toisten kanssa. Niin kuin uskonto ei ole välttämätön edellytys moraalille, ei uskonto ole välttämättömyys mielekkäälle, merkitykselliselle elämälle millään tavalla. 

Jos joku kuitenkin haluaa ja tarvitsee uskonnollista uskoa hän voi vapaasti uskoa. Mutta olisi syytä huomioida se hyvin perusteltu ja todennäköinen mahdollisuus, että se juuri sen uskovaisen uskonnollinen usko ei ole mikään universaalinen, kaikille normatiivinen totuus - eikä "totuus" ylipäätään. 

Meidän ei tarvitse ollaksemme henkisiä mennä mihinkään ääripäähän eikä edes tulla uskoon, vaan voimme hyväksyä ja suvaita erilaiset tavat toteuttaa henkisyyttä ja iloita tästä olemassaolosta, joka meillä on (ja oppia ymmärtämään järjellämme sitä niin hyvin kuin mahdollista). 

"Kysymys 'jos jumalaa ei ole niin mikä on elämän tarkoitus?' on kuin kysyisi: 'jos ei ole isäntää niin kenen orja minä olen?'" - Dan Barker.

PS, Voihan jumaluus toki olla olemassa ja ehkä on jokin korkeampi tarkoitus meille - mistä minä sen tiedän varmuudella suuntaan tai toiseen? Vaikuttaa vain varsin vaikealta saada konsensus ja varmuus tuosta mahdollisesta erityisestä tarkoituksesta. En siis tiedä mikä on se absoluuttinen tai perimmäinen syy, mikä meitä liikuttaa ja minne se meitä on viemässä.