Henkilökohtaiset harhaluulot

 Jos jonkun henkilökohtaiset (uskonnolliset tai muut) uskomukset kieltävät sen, mikä on parhaan tiedon mukaan ja niin objektiivisesti kuin mahdollista saatu selville maailmasta, niin silloin sen henkilön uskomuksia voidaan kutsua hyvällä syyllä henkilökohtaisiksi harhaluuloiksi. 

Tosiasioiden kielto ja korvaaminen jollain "vaihtoehtoisilla tosiasioilla" saati silkalla (todistamattomalla ja dogmaattisella) uskomuksella ei ole minusta perusteltua eikä järkevää.

Ja jos jostakin asiasta ei ole varmaa tietoa olemassa tällä hetkellä niin on järkevämpää myöntää tiedon puute ja sanoa rehellisesti vain, että en tiedä. Ei ole pakko sitoutua mihinkään tiettyyn kantaan jos kerran tietoa ei vielä ole. 

Turha siihen tiedon aukkoon on tunkea jotain uskomuksia ja alkaa väittää niitä härkäpäisesti "totuudeksi". Kun emme kuitenkaan voi tietää, että onko se uskomus todenperäinen vai ei. Eikä tyhjä inttäminen ja jankkaaminen jonkun uskomuksen tai spekulaation toitottamiseksi ilman objektiivisia todisteita tee mistään uskomuksesta tai väitteestä totta. Se pysyy edelleen perusteettomana uskomuksena ja voidaan sen tähden hylätä joutavana arvailuna ilman sen kummemmin perusteluja.

Tietämyksen aukoilla on sitä paitsi ollut taipumus tulla täytetyiksi ennen pitkää (siksipä ei kannata liian innokkaasti päätellä sitä, mitä ihmiskunta vielä joskus pystyy tietämään). Tosin voi olla, että on asioita, joita ihminen ei tule koskaan tietämään (tai ainakaan nykyään elossa oleva ihmiskunta, kaukaisesta tulevaisuudesta on jokseenkin mahdotonta mitään varmempaa sanoa). Toki erilaisia hypoteeseja ja spekulaatioita voidaan esittää niin sittenhän niitä voidaan koettaa tutkia ja testata.