Ateismi ja uskonto

Ateismi ja siihen monilla ateisteilla liittyvä metafyysinen naturalismi ja/tai fysikalismi ei ole vastaansanomattomasti pelkkää uskon puuttumista tai edes ihmeettömyyttä kaikenkattavasti, vaikka ateisti / naturalisti / fysikalisti ei uskokaan teististen jumalien olemassaoloon. Ateismissa uskotaan monesti silti ihmeenomaisiin ja vieläkin todistamattomiin asioihin. Nimittäin elämän syntyminen elottomasta aineesta on ihmeenomainen tapahtuma, eikä elämän syntymisen (abiogenesis) ihmeellisyys ole esimerkiksi nobelisti Francis Crickin jälkeen vähentynyt mitenkään. 

Mikäli siis uskonto määritellään perustautumiseksi asiaan, jonka avulla kaikki muu selitetään ja todistetaan tai saa syntynsä, ateismin ja naturalismin voidaan katsoa olevan uskontoa, joka pitää fysikaalista, luonnollista maailmaa luonnonlakeineen perustana, jonka avulla kaikki muu selitetään. Kun monet ateistit väittävät uskovaisilla olevan "aukkojen Jumalan" niin vastaavasti voidaan oikeutetusti puhua aukkojen ateismista ja naturalismista. Kun ateistikaan ei tiedä elämän syntymisen salaisuutta tai mitkä syyt tai olosuhteet edelsivät maailmankaikkeuden syntyä (alkuräjähdysteoria) niin ateistitkin uskonvaraisesti tekevät oletuksia, joita he eivät pysty todistamaan päteviksi. Eräs käytetty malli on (uskontojen tavoin) odottaa, että löytyy uusi luonnonlaki, joka ratkaisisi abiogeneesin ongelman.

Yrittäessään vähentää lähes ylipääsemättömiä vaikeuksia tällaisen elämän olemassaolon ja ylipäätään elämää sisältävän universumin syntymiselle ja olemassaololle, moni ateisti turvautuu hypoteesiin multiversumista. Eli että on miljardeittain muita maailmankaikkeuksia, ja jonain kosmisena lottovoittona juuri tämä meidän universumi on luonnonvakioiltaan oikeanlainen, että tällaista elämää on syntynyt. Multiversumi-ajatuskin on uskon askel ja ateistien toiveajattelua, jotta idea luojajumalasta voitaisiin torjua ainakin näennäisesti älykkäästi. Usko multiversumin olemassaoloon on ateistis-naturalistista toivoa ilman mitään konkreettisia todisteita ja havaintoja niistä väitetyistä muista universumeista. Tieteenhän sanotaan olevan havaintojen kautta testautuvaa. 

Niinpä näissä kaikkeuden ja elämän alkuperää koskevissa ihmeenomaisissa ja todistamattomissa spekulaatioissaan, uskon hypyissään ja toiveissaan ateismia voidaan pitää laajassa mielessä uskontona, jossa rakennetaan omaa jumalavapaata merkitys- ja ajattelujärjestelmää (ja se on monissa tapauksissa naturalistinen / fysikalistinen).

Uskontotieteen näkökulmasta ateismikin voi olla uskonto. Jos niin sanottujen positiivisten eli vahvojen ateistien tavoin uskoo vakaumuksellisesti, että Jumalaa ei ole olemassa niin siihenkin sisältyy tietynlainen merkitysjärjestelmä ja tapa hahmottaa maailmaa. Sekä omanlainen jumalaton metafysiikka, arvot, asenteet ja uskomukset maailmasta, ihmisestä ja elämästä sekä kuolemasta. Toki eri ateistiyksilöillä ne voivat poiketa toisistaan, mutta silti edellämainitut ovat heillä. Kun ateistit torjuvat Jumalan ja hänen tekonsa, täytyy ateistien korvata Jumala muilla selityksillä, joihin ainakin muutamissa kohdissa ellei useissakin liittyy uskon hyppyjä, tiedon aukkoja ja toiveita vailla vankkoja todisteita.

Sitä paitsi ei uskonnon tarvitse laajalti ymmärrettynä sisältää minkään näkymättömän olennon palvontaa tai rituaaleja. Jotkut ateistit pitävät esim. kommunismia uskontona, vaikka kommunismi on ollut yleensä ateistista. Äärimmilleen viety ideologia voi sisältää uskonnollisia piirteitä, vaikka se olisikin sekulaari (maallinen). Näin esim. ateismi tai jokin poliittinen ideologia voivat olla uskonnollisuutta tai korvikeuskontoja muun muassa kristinuskon tilalla. 

 

Lutherin mukaan jokaisella on jokin jumala

 

Lopuksi voidaan viitata Lutherin ajatuksiin siitä, että jumalatonta ihmistä ei edes ole, vaan jokaisella on jokin jumala. Nimittäin luottaminen ja turvautuminen "luovat" jumalan. Se, mihin ihminen luottaa ja turvautuu ja jolta hän uskoo elämänsä hyvät asiat saavansa on hänen jumalansa. Monille nykyään se jumala on raha, tiede, poliittinen aate ja valta, hyvä terveys tai oma itse. Joten noin ollen ateisteillakin on omat jumalansa Lutherin ajattelun mukaan.