Kirkko, oikeisto ja vasemmisto

Piispa Jari Jolkkonen piti päätösluennon Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä tammikuun alussa. Jolkkosen pitämän luennon otsikko on "Kirkko vaihtoehto - oikeiston ja vasemmiston ristipaineessa". Luin netistä tietoa siitä, miten piispa Jolkkonen asiaa käsitteli ja minusta hän toi esiin ihan mielenkiintoisia näkökohtia ja arvioita. 

Jeesuksen evankeliumihan ei ole sen enempää oikeiston kuin vasemmiston (joita ei tuolloin ollut edes olemassa) poliittinen ohjelmajulistus, vaan hengellinen ja eettinen sanoma, eikä Jeesuksen kuninkuuskaan ollut tästä maailmasta. On siten luontevaa ja oikein, että kristittyjäkin on mukana sekä oikeiston että vasemmiston puolueissa. Raamatun opetuksia ja arvoja kun voidaan tulkita eri tavoin ja eri painotuksin, niin kristitytkin voivat päätyä ihan hyväksyttävästi joko oikeistolaiseen tai vasemmistolaiseen poliittiseen ajatteluun ja toimintaan. Mutta ei sentään johonkin natsismiin tms. äärimmäisyyksiin oikealla ja vasemmalla.

Jeesusko kommunisti?

Tosin joskushan väitetään, että Jeesus oli maailman ensimmäinen kommunisti. Enpä ole tuostakaan teoriasta vakuuttunut. Miten muka kommunistisen ideologian keskeiset ja tyypilliset opit ja käytännöt toteutuvat Jeesuksen ja hänen apostoliensa opetuksissa tai uusitestamentillisessa alkukirkossa?

Jos nyt jokin UT;n teksti tai kuvaus jostain käytännöstä (joka sekin oli vain paikallinen ja väliaikainen) saattaa etäisesti muistuttaa jotain kommunistista ajatusta niin siitä on vielä tosi pitkä matka siihen, että Jeesus seuraajineen olivat kommunisteja. Sitä paitsi Jeesusta ja apostoleja ei kiinnostanut lähteä muuttamaan ja mullistamaan Rooman valtakunnan yhteiskuntaa, politiikkaa ja taloutta. Jeesuksen ja hänen seuraajiensa päämäärä oli ihmisten pelastaminen synnistä ja kadotuksesta ikuiseen elämään ja Jumalan valtakuntaan sekä odottaa pikaiseksi uskottua Jeesuksen toista tulemista, jossa tämän maailman valtiot ja niiden politiikat lakkaavat olemasta.

Perisynti ja politiikka

Piispa Jolkkonen otti esiin perisyntiopin. Jos perisyntioppi hylätään, ei nähdä sitä, että pahuus ja hyvyys asuvat jokaisen ihmisen sisällä hänen poliittisista näkemyksistään riippumatta. Eikä niin, että hyvän ja pahan raja kulkee eri puolueiden ja niiden kannattajien välillä siten, että puolue A on hyvä ja puolue B on paha. Jos ei ole perisyntioppia, ei nähdä myöskään rikkomuksien sovituksen ja anteeksiantamisen mahdollisuutta.