Väitettyjä ristiriitoja kristinuskossa

On tyypillistä, että monet kriitikot ovat näkevinään epäloogisuuksia ja ristiriitoja kristinuskossa. Toki Raamatusta on löydettävissä ristiriitojakin, mutta eivät läheskään kaikki oletetut ristiriidat tai logiikkavirheet ole sellaisia, kun kristillistä teologiaa tutkitaan syvemmin. Eikä lueta kuin piru Raamattua.

"Jumala on olemisen perusta, tai itse olemassaolo, tai todellisuus, joka ei ole riippuvainen mistään muusta, tai jokin muu sellainen epämääräinen muotoilu JA Jumala on rakastava isä".

Tämä yllä esitelty Jumalan kuvaus on tomistinen (katolisen keskiajan korkeaskolastikko Tuomas Akvinolaisen määrittely). Vaikka se on ollut historiallisesti suosittu, sen kanssa kilpailee nyt erilainen tulkinta. Monet evankeeliset ja muutkin kristityt tunnustautuvat teistisiksi personalisteiksi. Teistinen personalismi väittää, että Jumala on persoona - eikä jokin epämääräinen persoonaton voima tms. Siinä tapauksessa ei olisi ristiriitaa.

Mitä siis tulee alussa esitettyyn näkemykseen niin ensimmäinen on filosofinen muotoilu, toinen on runollinen muotoilu. Jumala on kuin isä, koska Jumala on olemuksemme lähde. Jumala on rakastava, koska Jumala on epäitsekäs, ei tee mitään oman edun vuoksi, vaan tarjoaa meille vain Jumalan oman olemuksen hyvyyttä. Eli kuten sanottua niin mitään ristiriitaa ei ole, on vain kaksi toisiaan täydentävää tulokulmaa samaan Jumalaan: filosofinen ja runollinen. Jumala on sekä olemassaolon perusta että rakastava Isä - kuten jo Vanhassa testamentissa Jumala ilmaisee nimekseen Minä olen se, joka minä olen.

"Jeesus on Vanhan testamentin Jumala, JA kristittyjen ei tarvitse tehdä tiliä Vanhan testamentin Jumalan pahoista käskyistä ja teoista"

Kristityt eivät yleisesti ottaen sivuuta tai jätä huomiotta Vanhaa testamenttia, mutta on lisäksi tärkeää ymmärtää Raamatussa olevan Jumalan ilmoituksen luonne.

Kristityt selittävät VT:n vähäisempiä tai virheellisiä käsityksiä Jumalasta. Sitä kutsutaan progressiiviseksi ilmoitukseksi. Yleinen ajatus on, että Jeesus Kristus on täydellisin, lopullinen ja aidoin ilmoitus Jumalan luonnosta (kuten Johanneksen evankeliumissa sanotaan, että Pojan kautta on ilmoitettu armo ja totuus, ja Mooseksen välityksellä laki). Kaikki ilmoitus ennen Kristusta oli osittaisia ​​välähdyksiä sekoittuneena muuhun aikasidonnaiseen kulttuurimateriaaliin, joka on jalostettava pois, kun tehdään Raamatun tulkintaa. Toinen tärkeä lähestymistapa teologiassa on antaa niille VT:n teksteille symbolinen tulkinta, selittää niitä Kristuksesta käsin.