lauantai 16. tammikuuta 2021

Uskontoon liittyvistä peloista

Uskontoon liittyvistä peloista

Pelko helvettiin joutumisesta

Monet ihmiset ovat pelänneet tuonpuoleisia, uskonnollisia asioita. Etenkin helvettiä (varsinkin ikuisesti kestävää piinapätsiä). Joskus itsekin pelkäsin helvetin tuleen joutumista. Mikä siis avuksi sellaisen pelon käsittelemiseksi ja hälventämiseksi? Itseäni ja varmaan muutamia muitakin on auttanut tiedollinen perehtyminen kysymykseen helvetistä. Helvetti-oppien analysointi siis. 

Eli sen tutkiminen historiallis-kriittisesti, mistä koko oppi helvetistä on lähtöisin, mitä juuria sillä on, miten uskomukset helvetistä ovat muuttuneet. Sekä sen havaitseminen, että helvettiin liittyy ristiriitaisia tulkintoja. Yhden tulkinnan mukaan helvetti on se ikuisesti kestävä kidutus, toisen tulkinnan mukaan kyseessä onkin annihilaatio eli kadotetut raukeavat tyhjiin, lakkaavat olemasta ja tuhoutuvat lopullisesti. 

Ja kumpaakin toisilleen vastakkaista helvetti-oppia on perusteltu samalla Raamatulla, josta on löydetty perustelut kahdelle erilaiselle helvettikäsitykselle kristikunnassa.

Jos samasta asiasta väitetään kahta keskenään ristiriitaista väitettä / uskomusta, ne molemmat eivät voi olla samanaikaisesti totta yhdessä ja samassa todellisuudessa. Jompikumpi uskomus on väärässä. Mutta ihan yhtä hyvin molemmat uskomukset voivat olla perusteettomia ja epätosia. Joten miksi pelätä helvettiä, jota ei mahdollisesti ellei jopa todennäköisesti edes ole olemassa?

Pelko ns. maailmanloppua kohtaan

Toinen merkittävä pelon aihe on maailmanlopun pelko. Eli sen pelkääminen, että joutuu ennenkokemattomaan lopunajalliseen ahdinkoon, antikristus nousee valtaan, Kristus saapuu tuomarina ja kuninkaana, kuolleet herätetään haudoistaan ja koittaa viimeinen tuomio, jossa kaikki tehdyt teot ja laiminlyönnitkin paljastuvat.

Miten tätä pelkoa käsittelisi tiedollisesti? Luulenpa, että apua voi saada siitä kun huomaa maailmanloppu-uskomuksien ja ennustuksien totaalisen epäonnistumisen. Kristuksen toista tulemista, lopun ajan ahdinkoja ja viimeistä tuomiota on ennustettu tulevaksi lukuisia kertoja näiden 2000 vuoden aikana - ja aina on oltu väärässä. Itse asiassa jo kauan ennen Jeesustakin odotettiin maailmanloppua ja Jumalan vihan päivää.

Jeesus itse apostoleineen odotti ja ennusti pian, heidän sukupolvensa aikana, tapahtuvaa maailmanloppua, ahdinkoa ja tuomiopäivää. Uusi testamentti on täynnä tekstejä, joissa ilmenee kirjoittajien usko siihen, että juuri he jo elävät viimeisiä päiviä ja Kristus tulee ihan pian takaisin ja maailma loppuu tällaisenä kuin se on. 

Mutta he kaikki olivat väärässä. Maailma se vaan ei ota loppuakseen, vaikka miten monta kertaa ennustellaan tämän maailmanajan päättymistä, tuhoa ja tuomiota sekä sen paratiisillisen taivasten valtakunnan perustamista nykyisen maailman tilalle.

Niinpä ei kannata kiinnittää huomiota eikä etenkään alkaa pelkäämään, kun kuulee erilaisten ns. profeettojen ennusteluja tuomiopäivästä ja maailmanlopusta. Hyvin todennäköisesti he kaikki ovat väärässä, ja asiat menevät ihan eri tavalla oikeasti. Jos vanhat merkit siis paikkansa pitävät ja miksipä eivät pitäisi.

Pelko uskontoon uskomisen motiivina

Voisi myös pohtia miten arvokas motivaattori vaikkapa kristinuskoon uskomiselle on pelko. Ihminen siis uskoo vain siksi tai suureksi osaksi siksi, että pelkää kuollakseen joutuvansa helvettiin kidutettavaksi, jos ei usko. Tai pidättäytyy tekemästä pahoja tekoja ainoana tai pääasiallisena motiivinaan helvettiin rangaistavaksi joutumisen pelko. Onko tuollaisella uskonnollisuudella arvoa vai ei?

Moraalisuuden kannalta on arvotonta, jos ainut syy tehdä oikein ja välttää vääriä tekoja on pelko tuonpuoleisesta rangaistuksesta (ja sen lisänä palkkion odotuksen toivo siellä taivaassa tai paratiisissa). 

Oikein tulisi tehdä sen itsensä tähden, siksi että tietty teko on oikein, kyselemättä mahdollisia rangaistuksia tai palkkioita joko tässä elämässä tai ajatellussa tulevassa elämässä. Uskonnollinen rangaistus-palkkio-motivaatio ei ansaitse moraalin nimeä, vaan se on lähinnä itsekästä opportunismia.

Ja eikö jumaluuteen uskomisen päämotiivi tulisi olla rakkaus jumaluuteen? Halu olla yhteydessä jumalansa kanssa ja vapaasti sekä laskelmoimattomasti tehdä jumalansa tahto. Eläen lähimmäisilleen iloksi ja siunaukseksi, kaikille hyvää tehden ja avun tarvitsijoita auttaen. Ilman pelkäämistä ja ilman itsekkään oman edun tavoittelua, palkkiot ja ansiot silmissä välkkyen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.