Absoluuttinen tyhjyys ja ateismi

Silloin tällöin näkee internetissä, että kreationistit irvailevat ateisteilla olevan sellaisen uskon, jonka mukaan oli niin sanottu absoluuttinen / täydellinen tyhjyys. Ja sitten tämä absoluuttinen tyhjyys muka räjähti itsestään ja synnytti maailmankaikkeuden ihan vaan sattumalta. 

Kyseessä on ensinnäkin argumentointivirhe olkiukko eli tässä tapauksessa kreationistit piirtävät ateistien ajattelusta naurettavan ja hölmön kuvauksen, jota vastaan kreationisteilla on sitten helpompi hyökätä, koettaen ilmeisesti sillä tavalla edistää omaa asiaansa.

Toiseksi moisessa kreationistien väitteessä on melkoinen luonnontieteellinen virhe. Fysiikan mukaan " ei mitään" (nothing) ja väitetty "absoluuttinen / täydellinen tyhjyys" on mahdottomuus fysikaalisesti. Sellaista ei ole fysiikan löytöjen perusteella edes olemassa eikä voikaan olla. 

Vaikka olisi millaisia rinnakkaisia maailmankaikkeuksia tai toisia ulottuvuuksia ja missä tahansa me olisimmekin tässä universumissa tai jossakin toisessa (oletus multiversumista) niin aina on olemassa jotakin.

Fysiikan tutkimustuloksien mukaan tyhjiö ei todellakaan ole tyhjä tai olemattomuus, eikä mitään absoluuttista tyhjiötä ole. Tyhjiö on täynnä tyhjiöenergiaa. Tyhjiö on hiukkasia poreileva "valtameri", eikä tämä ole mikään "uskomus",  tai ateistinen keksintö, vaan tosiasia, joka on tutkitusti olemassa.

Ateismiin ei siis sisälly mikään naurettava uskomus, jonka mukaan aikain alussa oli jokin täydellinen olemattomuus (nothing), joka sattumalta itsekseen päätti "räjähtää" ja siitä sitten kaikkeus sai alkunsa. Kreationistien kyseiset väitteet perustuvat silkkaan tietämättömyyteen luonnontieteistä ja ateismin (varsin lyhyestä ja yksinkertaisesta) sisällöstä. 

Mutta milloinka kreationismi (luomisusko) olisi perustunut luotettavaan tietoon ja faktoihin. Kreationistit eivät ymmärrä mitä varmaksi väittävät, eivätkä pysty esittämään objektiivisia todisteita luomisväitteilleen.

Edelleenkin ateismi ei ole kokonaisvaltainen kaiken teoria eikä ateistien tarvitse osata esittää mitään erityistä ja todistettua teoriaa siitä, miten ja miksi maailmankaikkeus (ja elämä maapallolla) on olemassa. Ihan hyvin ateistikin voi nöyrästi todeta, että hän ei tiedä vastauksia noihin suuriin kysymyksiin (ei uskovainenkaan tiedä oikeasti, kunhan vain uskottelee tietävänsä jonkin ns. totuuden). Voimme kaikki jäädä rauhassa odottamaan mitä tiedemiehet mahdollisesti tulevat saamaan selville vastaisuudessa näistä asioista. 

Ateismi on vain sitä, että ateisti ei ole vakuttuunut minkään uskottavaksi tarjotun teistisen uskonnon jumaluuksien olemassaolosta ja toiminnasta maailmassa. Ateisti ei ole vakuuttunut siitä, että mikään uskonto olisi onnistunut esittämään oikean ja pätevän vastauksen perimmäisiin kysymyksiin ja sisältäisi lopullisen totuuden. Ateisti haluaa nähdä objektiivisia, vakuuttavia todisteita uskon kohteiksi esitetyistä jumalista (ja monesti myös noiden uskontojen mahdollisten pyhien kirjojen maailmaa koskevien väitteiden pätevyydestä. Etenkin kun juuri se pyhä kirja on eräissä uskonnoissa keskeisin lähde olemassaoloväitteille jumalista yms. olennoista sekä niiden teoista).