Dinosaurukset Raamatussa 

Dinosaurukset Raamatussa? Raamatun oudot eläimet Behemoth ja Leviathan. Ovatko muka dinosaurukset ja ihmiset eläneet samaan aikaan? Mainitaanko dinosaurukset Raamatussa? Miten dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon? Millaisia todisteita kreationisti-fundamentalisteilla on väitteidensä tueksi?

”Lohikäärmeet” ja niin sanotut dinosauruskuvat

Mitä noihin kreationistien todisteinaan käyttämiin ”dinosauruskuviin” tulee, niin kuvat eivät edes vastaa todellisia eläneitä dinosauruksia, sillä esimerkiksi kuvien ”sauruksien” kaulat ovat luonnottoman näköisiä, aivan liian taipuisia. Sauropodien kaulat eivät olleet sellaisia kuin piirroksissa, joten jos kuvien tekijä näki sauropodeja (suurimpia dinosauruslajeja) niin miksi hän sitten ei osannut sitä kuvata oikein? Eräissä aidosti vanhoissa kuvissa on esitettynä pikemminkin jättimäinen kana kuin mikään hirmulisko. Piirrokset ovat selkeästi mielikuvituksen tuotetta ja toiseksi ne voivat perustua maan pinnalla Afrikassa ja Aasiassa paikoitelleen nähtävillä oleviin dinosauruksien luurankoihin. Ihmiset eivät tienneet muinoin fossiloitumisprosessin luonnetta, vaan uskoivat eläinten eläneen ja kuolleen hiljattain ja niin luurangoista otettiin virikkeitä kuvien piirtelyyn. 

Sama asia selittää täysin luontevasti Babylonin kaupungin sirruš-kuvat eli otuksen, jolla on kotkan kynnet ja jalat takajalkoina, etujalkoina leijonan jalat, otsassa yksi sarvi ja suussa on käärmeen kaksihaarainen kieli ja lisäksi olennolla on häntä.

Nämä sirruš-hahmot (lohikäärmeet, suomeksi ”loistava käärme”) on kuvattu aina yhdenmukaisesti, mutta selvää on, ettei tuollaista käärmeen, sarvikuonon, leijonan ja kotkan sekasikiötä ole ollut olemassa, vaan se on mytologinen, uskonnollinen hahmo. Sen innoittajana ovat voineet olla babylonialaisten kauppakumppaneiltaan Pohjois-Afrikasta ja muualta Aasiasta kuulemansa tarinat jättimäisten outojen eläinten luurangoista.

 

Tulta syöksevät dinosaurukset ja kreationismi – älä tingi milliäkään Raamatun erehtymättömyydestä! 

Eräs mielikuvituksellinen ja outo kreationisti-fundamentalistien väite on, että nuo muka ihmisten aikalaisina eläneet dinosaurukset olisivat syösseet tulta kidastaan(!) kuin satujen tultasyöksevät lohikäärmeet. Tällaisen oletuksen tueksi ei ole mitään todisteita biologian eikä fysiikan puolella (pommittajakuoriainen on aivan erilainen elämänmuoto niin kooltaan kuin kemiallisen aseensakin suhteen, ei sekään sentään tulta ammu ja pommittajakuoriaisen kemiallisen aseen kehitys on fysiikan puitteissa). 

Tulen syökseminen vaatii ei vain jotain polttoainetta, jota eläimen täytyisi osata tuottaa sekä vielä mekanismin sen sytyttämiseksi. Sekä melkoisen tulenkestävän kurkun ja suun sekä kielen! Ja jos moinen huippuase kuin tuli olisi ollut joillain eläimillä niin on perin erikoista, että moinen valtavan edun hyökkäyksessä ja puolustautumisessa antava ominaisuus olisi kadonnut evoluutiossa. Lisäksi ”tulen tekotaito” ei kuulunut millekään dinosauruslajille. 

Miksi ylipäätään ”tulen syökseminen kidasta” on eräille kreationistikristityille niin tärkeä asia puolustettavaksi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että Raamatussa Jobin kirjassa 41:10-11 kerrotaan kuinka Leviathanin aivastaessa näkyy ”leimahdus” ja sen ”kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan. Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan”. Koska Raamattu sanoo näin, on se erehtymätön totuus eikä Raamatussa ole mitään virhettä, joten on oltava tulta syökseviä hirmuliskoja ja niiden on oltava ihmisten kanssa samaan aikaan eläneitä. Tämä on koko argumentin motiivi, perusta ja päämäärä: todistaa Raamatun erehtymättömyys (ja siinä sivussa ”kumota evoluutioteoria” ja todistella nuoren maan kreationismia). 

Tämäkin kohta Jobin kirjasta osoittaa osaltaan, että kyseessä on mielikuvituksen tuote, joka on löyhästi ottanut virikkeitä krokotiilistä ja käyttänyt sitä aiheena myyttisen kaaoshirviön kuvaamiselle (jollaista ei ole koskaan ollutkaan olemassa). Täysin mahdotonta on kreationistien hyväksyä sitä, että Jobin luvut 40-41 ovat myyttistä runoilua.

 

Jobin kirja ja väitetyt ”dinosaurukset” Raamatussa: behemoth ja leviathan

Jobin kirjassa (40:15-41:26) kuvaillaan eloisan runollisesti kahta salaperäistä voimakasta eläintä, joista käytetään nimiä behemoth ja leviathan. Nimi leviathan esiintyy myös Job 3:8, Jes.27:1 ja Ps.104:26. 

Nämä kuvaukset ovat herättäneet myös kreationisteissa mielenkiintoa ja heidän keskuudessaan oletetaan, että behemoth ja leviathan ovat dinosauruksien kuvauksia. Kreationistit arvelevat saavansa näistä teksteistä tukea omalle kirjaimelliselle luomiskertomuksen tulkinnalleen ja evoluutioteorian vastustukselleen. Varsinkin sille (epätieteelliselle) käsitykselleen, että dinosaurukset ja ihmiset elivät samaan aikaan he koettavat saada tukea behemothista ja leviathanista.  

Kreationistien tulkinnat näistä VT:n teksteistä eivät saa kuitenkaan tukea teologisen tutkimuksen valtavirran piirissä, vaikkakin Behemoth-nimen tarkka merkitys on askarrattunut monia teologeja. Esimerkkinä otettakoon katolisen ensyklopedian artikkeli behemothista ja leviathanista:

”BEHEMOTH, is generally translated by ”great beasts”; in its wider signification it includes all mammals living on earth, but in the stricter sense is applied to domesticated quadrupeds at large. However in Job, xl, 10, where it is left untranslated and considered as a proper name, it indicates a particular animal. The description of this animal has long puzzled the commentators. Many of them now admit that it represents the hippopotamus, so well known to the ancient Egyptians; it might possibly correspond as well to the rhinoceros.” LEVIATHAN. — The word Leviathan (Hebrew, líweyãthãn), which occurs six times in the Hebrew Bible, seems to have puzzled not a little all ancient translators. The D.V. has kept this name, Job, iii, 8; xl, 20; Is., xxvii, 1; it is rendered by dragon Ps. lxxiii (Hebr., lxxiv), 14, and ciii (Hebr., civ), 26; The word leviathan means: (1) crocodile (Job, xl, 20 and Ps, lxxiii, 14); (2) a sea-monster (Ps. ciii, 26, Is., xxvii, 1); (3) possibly the Draco constellation (Job, iii, 8). Animals in the Bible 

Nykyisessä teologisessa tutkimuksessa behemothia pidetään yleisesti virtahevon, sarvikuonon tai minkä tahansa muun suuren eläimen edustajana. Leviathan/Leviatan on meren tarumainen alkuhirviö. Job 3:8 tekstissä viitataan kanaanilaisten mytologiseen uskomukseen, jonka mukaan Leviatan herättyään nielaisee auringon eli pimentää sen (kas kun kreationistien mielestä leviathan "dinosaurus" ei niele tähtiä!). 

Behemoth ja leviatan Vanhassa testamentissa ovat kaaoksen ja pahuuden symboleita, mytologisia alkuhirviöitä ensisijaisesti eivätkä suinkaan eläintieteellisiä kuvauksia esihistoriallisista eläimistä. 

Behemoth ei ole dinosaurus, vaan pikemminkin virtahepo, sillä Job 40:15s tekstissä ilmenee, että se on:

1) kasvissyöjä

2) hyvin voimakas, teksti kuvaa runollisesti eläimen voimaa.

3) eläin elää ilmeisesti osittain vedessä.

4) mahtuu paistattelemaan päivää lootuspensaan alle kaislojen kätkössä, joten selvästikään eläin ei ole merkittävän suurikokoinen.

Muutenkin kansojen myyteissä ja saduissa tulen syökseminen on tavallinen ominaisuus taruolennoilla. Lisäksi Jobin kirjan otuksien kaksinkertainen hammasrivistö ei pidä paikkaansa, mitä tulee dinosauruksiin: ei ole ensimmäistäkään dinosauruslajia, jolla olisi ollut kaksinkertainen hammasrivistö. Eikä petosauruksilla ollut selkäpanssaria (velociraptorit, tyrannosaurukset jne.). 

Petodinosauruksilla oli vain yksi rivi hampaita. Kreationistit ovat koettaneet väittää Jobin kirjan kuvauksen sopivan hadrosaurideihin, mutta ei se sovi niihinkään ja lisäksi kreationistit väittävät valheellisesti, että hadrosaurideilla olisi ollut krokotiilimäinen häntä. Sorsaliskoilla oli häntä, joka oli luusauvojen takia jäykkä, mutta sorsaliskot eivät eläneet vedessä, vaan kuivalla maalla, joten nekään eivät sovi Jobin kirjan runoiluun. 

Samoin leviathan on vesieläin, jota pyydystetään ”koukuilla, atraimilla ja harppuunoilla”. Tämä viittaa selkeästi krokotiiliin, ja niilinkrokotiili esiintyi Palestiinassa Vanhan testamentin aikoina ja aina 1900-luvulle asti. 

Sitä paitsi behemothia ja leviathania ei välttämättä luotu toisena luomispäivänä, vaan joidenkin rabbiini- ja apokryfikirjojen mukaan viidentenä, joten niitä ei voine samastaa normaaleihin eläimiin Raamatun viitekehyksessä. Behemoth ja leviathan ovat myyttisiä hahmoja, joiden alkuperä on enemmänkin syvällä muinaisen Lähi-idän myyteissä ja tavallisemmissa eläimissä eikä missään ”dinosaurushavainnoissa”. 

Behomothin juuret palautuvat ilmeisesti Mesopotamiaan Gilgamesh-eepokseen. Kuudennessa taulussa Anu lähettää Gilgameshin ja Enkidun kimppuun hirviömäisen (myrsky)demonin, taivaisen sonnin: 

”Kolmannella korskullaan se Enkiduun [karkasi].

Enkidu sen ryntäyksen torjua taisi.

Karkasi ylös Enkidu, tarttui sarvista sonniin,

Turvalleen vaahtoa pärskytti taivainen sonni,

Vahvalla hännällään se [Enkidua] iski. ”

[…]

”Enkidu syöksyi [kiinni tarttuakseen] taivaiseen sonniin.

Hän tarttui sitä kiinni vahvasta hännästä.” 

Tämänkin hirviön häntää korostetaan aivan kuin Jobin kirjassa Behemotin. Lisäksi, jos behemoth ymmärretään alunperin tarkoittaneen sonnia, niin se selittää senkin, miksi se on kasvissyöjä. Jewish Encyclopedian mukaan Psalmi 50:10 alkutekstissä ”tuhansien vuorten karjat” on : ”the behemoth [A. V. ”cattle”] upon a thousand hills”, eli sana ‘behemoth’ samastetaan karjaan. 

Behemoth ja leviathan ymmärrettiin juutalaisissa apokryfikirjoissa myyttisenä parina, alkuhirviöinä, jotka olivat toistensa vastakohtia: leviathan oli naispuolinen hirviö joka asui vedessä kun taas behemoth oli miespuolinen ja asui maalla. Jewish Encyclopediassa viittataan tämän parin toiseen osapuolen, behemothin, härkämäisyyteen: 

”Those, says R. Judan bar Simon, who have not taken part in pagan sports will be allowed to participate in the hunting of the leviathan and of the behemoth (Lev. R. xiii. 3). Gabriel will be charged with the killing of the monster; but he will not be able to accomplish his task without the help of God, who will divide the monster with His sword. According to another haggadah, when Gabriel fails, God will order the leviathan to engage in a battle with the ox of the mountain (”shor habar”), which will result in death to both of them .” 

Miten ja milloin dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon? 

Tieteellinen tosiasia on, että liitukauden ja tertiäärikauden välissä on maailmanlaajuisesti havaittava rajavyöhyke eli K-T-raja (K tulee saksan liitua merkitsevästä sanasta), joka on Karibian meren alueella puolimetrinen, mutta esim. Kanadassa vain sentin paksuinen. Tämä tosiasia – muiden asteroiditörmäystä tukevien todisteiden lisäksi, kuten suuri määrä maapallolla muuten vähäistä iridiumia ko. ajan sedimenttikerrostumissa – osoittaa suuren asteroidin pudonneen Jukatanin niemimaalle nykyiseen Meksikoon Chicxulubiin 65 miljoonaa vuotta sitten Liitukauden lopussa. Törmäys aiheutti 180 km leveän kraaterin, joka sijaitsee kilometrin korkuisen karbonaattikerrostuman alla.

Dinosauruksien jäännöksiä esiintyy runsaasti tuon K-T-rajan alapuolella, mutta ei ollenkaan sen yläpuolella, josta alkaa kenotsooinen maailmankausi ja nisäkkäiden valtakausi. Dinosaurukset eivät kuitenkaan hävinneet lyhyessä ajassa asteroiditörmäyksen seurauksena, vaan kolmen pitemmän aikaa vaikuttaneen luonnonkatastrofin yhteisvaikutuksena. Dinosauruksien elinolot alkoivat heikentyä vähitellen liitukauden aikana usean miljoonan vuoden aikana ja ne olisivat todennäköisesti kuolleet sukupuuttoon ilman asteroiditörmäystä, mutta asteroidin törmäys oli kuin viimeinen niitti huono-onnisten dinosauruksien arkkuun.

Chicxulubin asteroiditörmäyksen aikaan oli jo 40 % dinosauruslajeista hävinnyt sukupuuttoon. Harva eläinryhmä on ollut maapallolla kuitenkin yhtä menestyksekäs kuin dinosaurukset, jotka hallitsivat maapalloa 140 miljoonaa vuotta. Ihmislajin valtakausi on siihen verrattuna todella lyhyt. 

Muutenkin asteroidien törmäyksiä on tapahtunut runsaasti maapallon historian aikana, mutta harvoin ne ovat olleet mitenkään yhteydessä eliölajien sukupuuttoihin tai erilaisiin sukupuuttoaaltoihin, joita on tapahtunut eri maailmankausina (esim. permikaudella). Sukupuuttojen syyt ovat sananmukaisesti maanläheisempiä yleensä eikä kosmisia: kaikki eliölajit ovat sopeutuneet elämään tietynlaisissa elinolosuhteissa ja ympäristöissä ja jos ne olosuhteet muuttuvat – esim. ravinnoksi käytetty kasvillisuus katoaa ilmastomuutoksen seurauksena – myös eliölajit tuhoutuvat (elleivät ne kykene sopeutumaan muutoksiin).

 

Ei dinosauruksista jälkeäkään K-T-rajan yläpuolella 

Mesotsooisen ja kenotsooisen maailmankauden raja (K-T-raja) on kiistattomasti empiirisen havaintoaineiston perusteella rajaviiva dinosauruksien olemassaololle. Dinosauruksia ei kerta kaikkiaan ole esiintynyt pleistoseeni- tai kvartäärikaudella, mikä on ihmislajin aikakautta (alkoi 1,8 miljoonaa vuotta sitten). Tieteellinen tosiasia siten on, ettei ihminen ole elänyt dinosauruksien kanssa samaan aikaan, eivätkä ihmiset ole edes esihistoriansa varhaisimmissa vaiheissa olleet kosketuksissa dinosauruksiin. Mitään tieteellistä (so. paleontologista, geologista tai arkeologista) empiiristä todistusaineistoa ei ole sellaisen olettamuksen tueksi.

 

Mitä ”ongelmaa” edes olisi oletettujen joidenkin dinosauruksien elämisestä vielä historiallisena aikana evoluutiolle?

Mitä merkitystä lopultakaan edes olisi jos olisi niin, että dinosauruksia eli – tai eläisi nykyään – ihmisten kanssa? Mitä sillä saavutettaisiin todellisuudessa? On olemassa niin sanottuja eläviä fossiileita kuten varsieväkala (lähestulkoon samanlaisena vuosimiljoonien ajan säilynyt) latimeria, eikä se ole mikään ”ongelma evoluutiolle”. Silloin tällöin löydetään eliölajeja, jotka ovat säilyneet sukupuutolta satoja miljoonia vuosia, eikä mikään niistä ole mikään ongelma evoluutiolle tai evoluutioteorialle, saati löytö, joka ”kumoaisi evoluution”. 

Kreationistinen argumentointi ”dinosaurukset elivät samaan aikaan kuin ihmiset” on täysin yhtä asiaankuulumatonta, epäpätevää ja kestämätöntä kuin toinen kreationistinen lapsellinen kysymys ”miksi apinoita on vieläkin olemassa jos ihmiset polveutuivat apinoista?” 

Jos vaikka jostain Uuden-Guinean metsistä löytyisi jokin dinosauruslaji niin se tarkoittaa vain, että se laji onnistui selviämään dinosauruksien joukkotuhosta ja sopeutumaan muuttuneisiin olosuhteisiin. Toinen asia vain on, että niistä kreationistien väittämistä ”dinosauruksista” muutama tuhat vuotta sitten ei ole olemassa ensimmäistäkään fyysistä todistetta. Näin ollen se, että jokin tai joitain dinosauruslajeja eläisi vieläkin – mistä ei ole mitään todisteita – tai niitä olisi elänyt muutamia satoja vuosia sitten ei todista mitään maapallon ja elämän iästä. Mutta kreationistien kyseisen argumentin taka-ajatus on nimenomaan pyrkiä ”todistamaan” sen avulla maa ja elämä 6000 vuotta vanhaksi (sekä vielä vedenpaisumuskin samaan kokonaisuuteen). 

Sitä paitsi fossiiliaineisto osoittaa dinosauruksien kehittyneen ja muuntuneen huomattavasti olemassaolonsa aikana, joten jos jokin dinosauruslaji olisi säilynyt 65 miljoonaa vuotta olisi sen ollut suorastaan pakko muuttua eri tavoin sopeutuakseen vaihteleviin olosuhteisiin, kuten moneen kertaan muuttuneeseen ilmastoon ja ravintolähteiden muuttumiseen, joten sellainen hypoteettinen ”elävä dinosaurusfossiili” ei edes enää olisi samanlainen kuin muinaiset dinosaurukset. 

Titanosauruksen olisi aika vaikea piilotella Ugandan viidakoissa kenenkään huomaamatta ja Arabian aavikoilla sille olisi varsin niukasti ravintoa. Yhtä erikoista olisi, jos varsin näyttävät lentoliskot Pterosauria (jotka eivät kuuluneet dinosauruksiin) olisivat voineet lennellä asuttujen alueiden päällä historiallisina aikoina, eikä ensimmäistäkään fyysistä jäännettä niistä ole olemassa.

 

Antiikin kirjoituksien maininnat ”lentävistä käärmeistä” tai ”lohikäärmeistä”- historian kirjoituksen luonteesta entisinä aikoina

Kreationisteilla on taipumus viitata myös joihinkin antiikin ajan kirjoituksiin ”lentävistä käärmeistä” ja ”lohikäärmeistä” (Publius Ovidius Naso, Homeros, Hesiodos ja satujen kirjoittaja Ovidius) sekä kaikenlaisiin muihin eri puolilta maailmaa peräisin oleviin myytteihin ja tarinoihin ”lohikäärmeistä” ja ”sulkakäärmeistä” yms. tarumaisista hirviöistä muka vakavasti otettavina todisteina ”dinosauruksien olemassaolosta samaan aikaan ihmisen kanssa”, jopa vain 2000-4000 vuotta sitten (!). 

Jopa ”yksisarvisenkin” olemassaololla jotkut kreationistit saattavat spekuloida (joillekin kreationisti-fundamentalisteille kelpaavat ”historiallisiksi lähteiksi” myös pyhimyslegendat, joissa kuvaillaan varhaiskirkon pyhimyksien ”tappaneen lohikäärmeitä”). 

Tuollaisiin väitteisiin ja spekulaatioihin ei kannata vastata enempää, kuin että missä on empiirinen evidenssi eli fossiilit dinosauruksista tai lentoliskoista (lentoliskot kuuluivat eri ryhmään kuin dinosaurukset) ”antiikin aikana Lähi-idässä - tai jossain muualla? Sitä paitsi tuollaista väitettä esittävät kreationistit eivät ole ymmärtäneet, että entisinä aikoina ”historian kirjoittamisessa” suhtauduttiin tosiasioihin ja fiktiiviseen materiaaliin täysin eri tavalla kuin modernissa tieteellisessä historiankirjoituksessa.

 

Ennen nykyaikaa sepitetyt tarinat ja kuulopuheet kelpasivat ”historioitsijoille” lähteiksi 

Faktat, sepitetyt tarinat ja tapahtumat sekä kuulopuheet kelpasivat yhtälailla lähteiksi. Entisaikojen kirjoitukset eivät olleet todellakaan mitään moderneilla objektiivisen historiankirjoituksen metodeilla ja lähdekritiikin avulla tuotettuja raportteja. Noita antiikkisia kirjoituksia itseään pitää sen sijaan tutkia normaaleilla modernin kirjallisuudentutkimuksen metodeilla, ja niihin kuuluu lähdekritiikki. 

Myös keskiajalla tehtiin ”historian kirjoitusta” samalla periaatteella ”luovasti” laittaen yhteen sekä faktoja että legendoja ja sepittäen tapahtumia omasta päästäkin keksien (palvelemaan jotain esim. poliittisia pyrkimyksiä). Siitä on hyvä esimerkki kuningas Arthuriin liittyvä traditio: Geoffrey Monmouthilaisen teos Historia Regum Britanniae vuodelta 1133, mistä tuli laajalle levinnyt silloisessa Euroopassa ja Britannian historian arvovaltainen esitys kolmeksisadaksi vuodeksi. Geoffrey Monmouthilainen loi luovasti kuningas Arthurin ja hänen Camelotinsa, vaikka todellisuudessa mitään mahtavaa kuningas Arthuria ja hänen Camelotiaan ja pyöreän pöydän ritareitaan ei ole ollut olemassa. 

Kiintoisana yksityiskohtana aiheeseen liittyen EU-maissa tehtiin aiemmin Eurobarometri-tiedekysely. Sen mukaan suomalaisista 21 % uskoi dinosauruksien eläneen samaan aikaan varhaisihmisten kanssa, ja EU-maissa 23%, mutta ruotsalaisista vain 9 % uskoi tuohon erheeseen. 

Suomessa on tiedeopetuksessa siten selviä puutteita verrattuna Ruotsiin. Työsarkaa tieteellisen parhaan saatavilla olevan tiedon levittämisessä on runsaasti Suomessa.