Pelastus ja Raamattu 2

Pelastus varhaisessa Jeesus-liikkeessä, kuten se välittyy synoptisissa evankeliumeissa (Markus, Matteus ja Luukas. Kyseisten evankeliumien tekijät ovat tuntemattomia. Vain myöhempi kirkollinen perinne on liittänyt kyseiset nimettömät kirjoitukset noihin henkilöihin).

Jeesus-liike ja varhainen kristinusko

Kaikissa neljässä kanonisessa evankeliumissa kuvataan Johannes Kastajaa ja tämän julistusta. Hän kutsui juutalaisia kääntymään ja hän vastusti luuloa, että pelkkä kuuluminen Abrahamin jälkeläisiin riittäisi Jumalan valtakuntaan pääsemiseen, vaikka ihminen ei edes eläisi lapseuden arvoisella tavalla. Kääntymisen lisäksi on tehtävä hedelmiä, joista kääntyminen näkyy. Kaste syntien anteeksi antamiseksi sinetöi kääntymyksen ja se tehtiin vain yhden kerran (juutalaisilla oli toistuvasti tehtyjä rituaalisia puhdistuspesuja). Johannes Kastaja kutsui yksilöihmisiä juutalaisen kansan keskeltä pelastautumaan lähestyvän lopunajallisen tuomion alta.

Myös Jeesus Nasaretilainen otti vastaan Johanneksen kutsun ja tuli kastettavaksi (vaikka Matteuksen evankeliumissa Johannes sitä koetti estellä, muissa evankeliumeissa ei nähty ongelmaa siinä, että Johannes kastaa Jeesuksen). Kyseessä oli vanhimman evankeliumin, Markuksen, mukaan nähtävästi adoptio: Isä Jumala adoptoi kasteessa Jeesuksen (jonka ihmeellisestä syntymästä Markus ei tiedä kertoa mitään) Pojakseen.

Jeesus arvosti Johannes Kastajaa ja Jeesuksen julistustyöhön liittyi nimenomaan kutsu kääntymykseen, sillä Jumalan valtakunta oli tullut lähelle (Jeesus on tutkimuksessa nähty apokalyptisena saarnaajana, joka odotti pian tapahtuvaa Jumalan tuomiota ja taivasten valtakunnan perustamista).

Synti on synoptisissa evankeliumeissa konkreettisia rikkomuksia. Pelastustie on kääntymys, jota seuraa syntien anteeksisaaminen sekä hyvän hedelmän tuottaminen (eli teot ja uusi elämäntyyli, jotka ovat uuden Jumalan lapseuden arvon mukaisia).

Jeesuksen suhtautuminen juutalaiseen liittoteologiaan on evankeliumitradition kuvaamana osittain jännitteinen. Mutta Jeesus piti voimassa Jumalan lain oikean jumalasuhteen perusteena, vaikka Jeesuksen tulkinnat eräistä käskyistä kuten sapatin noudattamisesta olivat erilaisia ja kiistaa aiheuttavia. Jeesus jopa opetti sapattia lukuun ottamatta lain käskyjä tavanomaista ankarammin ja syventäen niitä niin että esim. loukkaava sana ja vihastuminen ovat jo käskyn "älä tapa" rikkomista.

Jeesus vaati kuulijoitaan hyväksymään hänen persoonansa ja ottamaan vastaan hänen opettamansa sanoman. Kääntymys on oikeastaan Jeesuksen puolelle asettumista ja hänen seuraamistaan. Tuomion perusteeksi tulee ihmisten asenne Jeesusta kohtaan. 

Aivan kuten Johannes Kastaja, Jeesuskin yritti pelastaa ihmisiä lähellä olevasta lopunajallisesta tuomiosta ja helvetistä. Vain katuva ja kääntyvä Israelin jäännös pelastuu, ei koko kansa. "Piskuinen lauma" edustaa Israelin kahtatoista sukukuntaa. Lisäksi Jeesuken julistus sisälsi sosiaalisen rajanvedon. Juutalaisten tuli liittyä Jeesuksen joukkoon (joko kiertämällä maata hänen kanssaan tai vähintään siten, että auttaa ja tukee kierteleviä julistajia).

Tunnetussa kertomuksessa rikkaasta miehestä, joka tuli Jeesukselta kyselemään pelastuksesta, kyseinen rikas mies oli jo oikealla tiellä: hän oli noudattanut tooran käskyjä. Häneltä vain puuttui yksi asia: luopuminen koko omaisuudestaan ja Jeesuksen seuraajaksi ryhtyminen, mihin hintaan tahansa. 

Pelastuksen piiriin pääse siten se ihminen, joka elää Jumalan käskyjen mukaan ja sen lisäksi antaa elämänsä Jeesuksen käsiin ryhtyen hänen seuraajakseen. Jeesus-liikkeessä ajateltiin, että aitoa katumusta ja kääntymystä ei ole, ellei ihminen usko Jeesukseen.

Synoptisissa evankeliumeissa välähtää parisen kertaa ajatus Jeesuksen kuoleman pelastavasta merkityksestä, mutta ne tekstit jäävät kokonaisuudessa irrallisiksi ja on kiistanalaista palautuvatko ne Jeesukseen vai ovatko ne seurakuntateologiaa (jälkikäteen Jeesuksen sanoiksi lisättyä alkuseurakunnan teologista ajattelua ja tulkintaa).

On myös epäselvää ja kiisteltyä teologisessa tutkimuksessa, että ennakoiko Jeesus oman kuolemansa lähestymisen (saati että jo hän olisi antanut sille pelastavan merkityksen). 

Varhaisessa synoptikkojen lähteessä, Q-evankeliumissa, Jeesuksen kuolema on tyypillinen profeetan kohtalo. Tuo näkemys olisi vaikea ymmärtää, mikäli jo historian Jeesus olisi itse puhunut seuraajilleen kuolemansa pelastavasta merkityksestä ("syntien sovitus", "lunastus kaikkien puolesta").

Kirjallisuus:

Heikki Räisänen: Mitä varhaiset kristityt uskoivat, 2011