Uskonnon luonne ja vaikutukset

Uskonnon luonne ja niiden vaikutuksista.

En pidä perusteltuna sellaista "teoriaa", että uskonnot (kaikki yhteensä tai vain jokin tietty uskonto) ovat pelkästään pahaa, huonoa ja harmia aiheuttavaa tai että ne ovat ainoastaan hyvää ja myönteistä vaikutuksiltaan (yksilöille ja yhteiskunnille sekä muulle kulttuurille, luontoa unohtamatta). 

Kysymys uskontojen luonteesta ja niiden vaikutuksista on monimuotoinen ja monitahoinen ja samankin uskonnon sisällä vaihteleva eri aikakausina ja historiallisissa tilanteissa. En usko mustavalkoiseen joko-tai -asetelmaan.

Ensinnäkin monikaan, on sitten koulutettu tai kouluttamaton, ei edes tiedä useita eri uskontoja, vaan heille ovat jollain tasolla tuttuja tai tiedettyjä vain nämä muutamat "maailmanuskonnot", juutalaisuus, kristinusko, islam, hindulaisuus ja buddhalaisuus. 

Todellisuudessa maailmassa lasketaan olevan miltei 10 000 eri uskontoa. Näistä uskonnoista vain noin kolmellasadalla on yli 500 000 kannattajaa. Ylivoimaisesti suurin osa (noin 97%) maailman uskonnoista on yleensä hyvin paikallisia, pieniä yhteisöjä ja käytäntöjä, eikä noilla uskonyhteisöillä edes ole välttämättä mitään pyhää kirjaa, jossa olisi kirjattuna kaikkia velvoittavat opit ja säännöt elämää varten. Kaikki uskonnot eivät edes tee mitään lähetystyötä, eikä niissä pidetä muiden ihmisten käännyttämistä tarpeellisena.

Uskonto ei esiinny aidoimmillaan eikä tyypillisimmillään näiden muutaman, yleisesti tunnetun maailmanuskonnon pyhissä kirjoissa, kuten Raamatussa ja Koraanissa sekä niiden virallisissa opinkappaleissa. On jopa niin nähtävästi, että uskonnoissa on yhteisintä ja perustavanlaatuisinta maailmansisäiseen toimintaan ankkuroituvat arkiset tavat, käytännöt ja uskomukset, eikä siis jokin tuonpuoleiseen kurkottava filosofis-teologinen maailmanselitys ja monimutkainen teologinen systeemi virallistettuja dogmeja. 

Tärkeintä on uskonnoissa yleisesti ottaen oikein tekeminen, oikea käytäntö (ortopraksia), eikä oikein uskominen opillisesti ja teoreettisesti.

Uskonnon vaikutukset ihmisissä ja yhteisöissä eivät edes tarvitse jumalan olemassaoloa (uskovan mielen ulkopuolella)

Uskontojen vaikutuksia kun sitten tarkastellaan, niin noiden vaikutuksien syntymiseksi ei edes tarvitse olettaa eikä edellyttää uskon kohteena olevan jumalan (tai muun henkiolennon) reaalista olemassaoloa jossain tuonpuoleisuudessa. 

Voisi sanoa jopa niin radikaalisti, että uskovalle ihmiselle ei ole merkitystä sillä, onko uskottu jumala / henki olemassa jossakin hänen aivojensa ulkopuolella vai ei (eikä ole tarpeen "todistaa filosofisesti" tms. uskon kohteena olevan olennon olemassaoloa, ja mitä se todistelu edes hyödyttäisi, sillä uskova uskoo jo valmiiksi). Olennaisin "pointti" on juurikin se uskominen ja uskoon yleensä liittyvä käytäntö niin vaikutuksia uskonnosta voidaan kokea. 

Ajatellaan vaikka rukoilemista. Rukouksella on monenlaista hyötyä, eikä esim. kristitty ajattele, että hänen Jumalansa tarvitsee tietoa kristityn tarpeista ja asioista voidakseen auttaa kristittyä ja sen takia hänen pitää rukoilla Jumalaa, joka ei mukamas muuten tiedä, mitä uskovainen tarvitsee (johan tuo asia on opetettu Raamatussa).

Rukoilu esimerkiksi lieventää ja vähentää ahdistuneisuutta, auttaa saamaan sisäistä rauhaa ja tyyneyttä sekä selkeyttää ajattelua ja voi johtaa merkittäviin oivalluksiin siitä, mitä hänen tulisi tehdä (ihan siitä riippumatta onko rukous - kuten ateistit sanovat - puhumista oman alitajuntansa kanssa tai ylipäätään puhumista omalle mielelleen, vai onko rukous yhteydenpitoa, vuorovaikutusta Jumalan kanssa, kuten kristitty ajattelee).

Sitä paitsi jokin uskonto opinkappaleina ja mahdollisina pyhinä kirjoina ei itsessään tee yhtään mitään, vaan uskonnon kannattajat tekevät asioita, joita voidaan sitten arvottaa hyviksi ja myönteisiksi tai pahoiksi ja negatiivisiksi. Ja riippuu näkökulmasta eli että kenen kannalta asiaa tarkastellaan tai mitä päämäärää halutaan ajaa, että onko jonkin uskonnon vaikutus myönteinen vai kielteinen. Sama uskonto voi olla jopa jollekin yksilölle, tarkastelukulmasta ja toivotuista tavoitteista riippuen, sekä hyvä että paha, myönteinen ja kielteinen hänen elämässään.

Uskontojen opettajilla ja johtohenkilöillä - toki myös tavallisilla uskovaisilla - on suuri vastuu juuri siinä, että millaisia aineksia ja korostuksia ja tulkintoja he opettavat uskontoperinteestään ja kuinka he soveltavat käytännön elämässä eri elämänalueilla uskontoaan. 

Sama uskonto voidaan tulkita niin rauhan kuin sodan uskonnoksi, sen mukaan miten uskonnon johto ja riviuskovat uskontoaan selittävät ja painottavat ja mitä aineksia he nostavat esiin tässä ajassa - ja miten he käytännössä elävät kuten kohtelevat eri tavalla uskovia ja ajattelevia ihmisiä. Sama uskonto voi edistää joko suvaitsevaisuutta tai sitten suvaitsematonta tuomiohenkisyyttä ja suorastaan syrjintää.

Jopa yhden ja saman henkilön kohdalla hänen uskontonsa voi vaikuttaa sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia ja joko edistää tai estää jonkin päämäärän saavuttamista elämässä.

Uskonnon kannattajat voivat valita joko bunkkeroitua ajateltuun muuttumattomaan uskoon ja vastustaa erilaisia nykyajan ilmiöitä, tai he voivat valita elää uskontonsa kanssa tässä ajassa ja uudelleentulkita ja muotoilla uskontoaan joustavammin niin että se voi elää nykyajan kulttuurissa ja yhteiskunnassa kitkattomammin - sekä hyväksyä tämän ajan ilmiöitä ja arvoja.