Homoseksuaalisuus ja UT -johdanto 

Aiheen vaikeus ja monitulkintaisuus

Kysymys siitä, mikä on Uuden testamentin (ja laajemmin koko Raamatun) kirjoittajien kanta homoseksuaalisuuteen (ja jopa samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliittoon) on kaikkea muuta kuin helppo ja yksiselitteinen eksegeettinen ongelma. Aiheeseen liittyy mm. eräs vain erittäin vähän koineekreikassa käytetty sana, jonka oikea merkitys on kiistanalainen.

Eräiden muidenkin alkukielisten monitulkintaisten sanojen merkitys ja vaikutusalue seksuaalisuuden suhteen on ymmärrettävissä pätevästi eri tavoilla. Lisäksi kyseeseen tulevat historialliset ja kulttuuriset ongelmallisuudet. Termit asiasisältöineen kuten homoseksuaalisuus, biseksuaalisuus, seksuaalinen suuntautuneisuus (puhumattakaan käsitykset eri seksuaalisten suuntauksien ja seksuaalisuuden muotojen alkuperästä) ovat peräisin vasta modernilta ajalta. Raamatun rautakautisille ja antiikin aikaisille pyhien tekstien kirjoittajille nuo termit ja niihin liittyvä moderni tietämys olivat tuntemattomia ja vieraita.

Monet raamatunkommentaattorit ovat todenneet, että viittaukset homoseksuaalisuuteen Uudessa testamentissa tai Raamatussa yleensä on ymmärrettävä niiden oikeassa historiallisessa yhteydessä. On myös väitetty, että suurin osa tulkitsijoista kuitenkin tulkitsee Raamatussa olevia tekstejä sillä valmiilla ennakkokäsityksellä, joka heillä on siitä, mitä Raamatulla on sanottavaa normatiivisesta seksuaalisesta käyttäytymisestä (ja se puolestaan vaikuttaa myöhempiin tulkintoihin). 

Sana "homoseksuaalisuus" ja seksuaalisen suuntautumisen käsite erillään havaitusta maskuliinisuudesta tai naisellisuudesta (so. sukupuoli-identiteetistä) muodostuivat vasta 1800- luvulla. Lisäksi, vaikka jotkut muinaiset roomalaiset (ts. lääkärit, astrologit jne.) keskustelivat synnynnäisistä taipumuksista tuona aikana epäsovinnaisiin seksuaalitoimintoihin, kuten homoseksuaalisuuteen, tämä luokitus ei vastaa nykyaikaista psykologista, biologista ja geneettistä erottelua homoseksuaalisen, heteroseksuaalisen ja biseksuaalisen suuntautumisen välillä.

Gagnonin mukaan homoseksuaalisen suuntautumisen käsite ei kuitenkaan ollut täysin tuntematon kreikkalais-roomalaisessa ympäristössä. Lisäksi hän väittää, ettei ole mitään todisteita siitä, että nykyaikaisella orientaatioteorialla olisi ollut mitään vaikutusta siihen, että apostoli Paavali muuttaisi hänen voimakasta negatiivista (ainakin tietynlaisen) homoseksuaalisen käytöksen arvosteluaan.

Nykyaikainen seksuaalinen suuntautumiskäsitys on kehitetty sitä taustaa vasten, että geneettinen ja psykologinen teoria ei ollut antiikin maailmassa saatavilla. Sarah Ruden väittää kirjassaan ”Paul among the People” (2010), että ainoa homoseksuaalisen seksuaalisuuden muoto, joka oli yleisen ilmeistä Paavalin aikoina, oli hyväksikäyttävä pederastia, jossa aikuiset miehet raiskasivat orjapoikia usein hyvin väkivaltaisesti. Paavalin tuomitsevat sanat homoseksuaalisuudelle, Ruden väittää, voidaan tulkita uskottavimmin kritiikiksi tällaiselle julmasti nuoria poikia hyväksikäyttävälle seksuaaliselle toiminnalle. Tosin tuokin tulkinta on epävarma eikä ainoa mahdollinen.

Homoseksuaalisuus Uudessa testamentissa yleisesti

Uudessa testamentissa (UT) on ainakin kolme kohtaa, jotka viittaavat ainakin jonkinlaiseen homoseksuaaliseen toimintaan: Paavalin kirjeet Roomalaisille 1: 26–27, 1 Korintilaisille 6: 9–10 ja epäperäinen 1 kirje Timoteukselle 1: 9–10. Neljännen kohdan, Juudas 1: 7, tulkitaan usein viittaavan homoseksuaalisuuteen.

Jeesus puhuu avioliitosta vain heteroseksuaalisessa yhteydessä, kun hän lainaa Ensimmäistä Mooseksen kirjaa avioliitosta keskustelun aikana (Matteus 19: 4–6 ja Markus 10: 6–9). Viittaukset homoseksuaalisuuteen Uudessa testamentissa riippuvat kolmen kreikkalaisen sanan tulkinnasta: arsenokoitēs (ἀρσενοκοίτης), malakos (μαλακός) ja porneia (πορνεία) sekä sen sukulaiset.

Vaikka eksegeettisissä tutkimuksissa ei ole kiistetty sitä, että kyseisiä kreikkalaisia sanoja sovelletaan miesten (ja mahdollisesti naisten) välisiin seksisuhteisiin, jotkut tutkijat tulkitsevat asiaankuuluvat kohdat pederastian tai prostituution kieltämiseksi pikemminkin kuin homoseksuaalisuuden kielloiksi sinänsä.

Mutta jotkut tutkijat puolustavat historiallista ja perinteistä kristillistä kantaa, että nämä kohdat kieltävät kaikki saman sukupuolen väliset seksuaaliset toimet ja suhteet eli homoseksuaalisuuden sen kaikissa muodoissa. Olipa kyseisten tutkijoiden mukaan ns. homoseksi sitten vapaaehtoisuuteen ja tasa-arvoisuuteen pohjautuvaa tai mitä muuta tahansa.

Näin ollen on varsin vaikea löytää Uudesta testamentista riidattomasti yhtä ainoaa yksimielisesti eksegeettisissä tutkimuksissa hyväksyttyä tulkintaa siitä, mikä on Uuden testamentin kirjoittajien kanta homoseksuaalisuuteen.

Tai erikseen vielä erittäin moderniin ideaan sukupuolineutraalista / samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliitosta.

Yksi mahdollinen kannanotto homoseksuaalisuuteen Jeesuksen talletetuissa puheissa evankeliumeissa

Evankeliumeihin on talletettu Jeesuksen sanomaksi mahdollisesti yksi kannanotto homoseksuaalisuudesta ja se löytyy Vuorisaarnasta Matteuksen evankeliumissa – riippuen siitä, miten alkukielen sana Matt.5:22 tulisi ymmärtää. Vuonna 1984 homoseksuaalisuuden historiaa tutkinut historioitsija Joseph Wallfield kirjoitti nimimerkillä Warren Johansson elvyttäen kirjoituksessaan saksalaisen filologin Friedrich Schulthessin vuonna 1922 esittämän ehdotuksen, jonka mukaan Matteuksen 5:22 sana "racha" olisi rinnastettava hepreankieliseen sanaan "rakh" eli "pehmeä" tai "heikko" tai "naisellinen henkilö".

Kyseisestä kreikan sanasta racha ja sen taustalla mahdollisesti olevasta heprean sanasta rakh on kuitenkin tehty ylitulkintaa joidenkin yksittäisten tutkijoiden taholla ja koetettu lukea sanoihin laajempia merkityksiä, kuin mihin Jeesuksen Vuorisaarnan konteksti antaa selkeitä perusteita. Niinpä jää ratkaisemattomaksi kysymykseksi onko UT:ssa mitään Jeesuksen näkemystä tai opetusta homoseksuaalisuuteen liittyen.

Raamattunäkemyksen ja siihen liittyvän raamatuntulkinnan vaikutus siihen, miten kristityt suhtautuvat esimerkiksi homoseksuaalisuuteen

On hyvin keskeinen merkitys sillä, millainen raamattunäkemys ja raamatuntulkintatapa on omaksuttu, kun kristityt miettivät, että mikä on Uuden testamentin kanta homoseksuaalisuuteen ja miten heidän pitäisi siihen asiaan suhtautua tässä ajassa. Ja kun he pohtivat sitä, mikä Raamatussa on seksuaalisuuteen ja avioliittoon liittyen pysyvästi normatiivista sekä kirkkoa sitovaa, ja mikä on vain oman aikakautensa kulttuuriin kuuluvaa tai suorastaan vain inhimillistä, eikä jumalallista ajattelua.

Mainitsen tässä artikkelissa vain yhden raamattunäkemyksen, jota arvioin tarkemmin. Kaiken kaikkiaan on olemassa neljä perusnäkemystä Raamatusta ja sen tulkinnasta.

Yksi näkemys siis on, että koko Raamattu on sitova (eli myös Vanha testamentti). Näkemystä suositaan fundamentalistien ja konservatiivisten uskovien parissa. Tässä raamattunäkemyksessä vaarana on, että Raamattu helposti muuttuu lyömäaseeksi, jota luetaan lakikirjana vaatien muita ihmisiä käyttäytymään, elämään ja uskomaan "Raamatun mukaisesti" (se on: sillä tavalla kuin fundamentalisti / konservatiivi on Raamatun tulkinnut. Tosin he itse väittävät, että he eivät tulkitse, vaan lukevat Raamattua kirjaimellisesti ja ”sellaisenaan”. Mutta se on mahdotonta).

Kuitenkin oheisen raamattunäkemyksen kannattajat eivät edes itse pysty noudattamaan koko Raamattua kirjaimellisesti kannesta kanteen, vaan he valikoivat sieltä kohtia, joiden noudattamista he vaativat. Ja samalla he hylkäävät toisia kohtia Raamatusta. Esimerkiksi 3 Mooseksen kirja sisältää noiden uskovaisten mielestä edelleen voimassa olevan tuomion ja kiellon homoseksuaalisuudelle, mutta kyseiset uskovaiset hylkäävät siinä samassa Raamatun kirjassa olevia muita lakeja, kuten kiellon syödä vaikkapa sianlihaa ja äyriäisiä.

Raamatun käytössä tulisi olla kuitenkin johdonmukainen. Tuollainen valikointi, jossa Raamatusta poimitaan vain ne kohdat, jotka sopivat omiin uskomuksiin (sekä omaan elämäntyyliin) ja heitetään sivuun ne, jotka eivät miellytä uskovaista (kuten Jeesuksen opetukset avioerosta ja uudelleen naimisiin menosta), ei ole vakavasti otettavaa raamatullisuutta. Se on omien mielipiteiden, elämäntyylin tai ennakkoluulojen pönkittämistä mielivaltaisesti valituilla Raamatun jakeilla, joiden historiallinen ymmärtäminen usein loistaa poissaolollaan myös.

Sitä paitsi jo senkään takia ei kukaan voi noudattaa kaikkia Raamatun käskyjä ja oppeja, koska samasta asiasta esiintyy keskenään ristiriitaisia tekstejä.