Messias-ennustukset ja Jeesus

Vanhan testamentin ennustuksista, joita on tulkittu messiaanisiksi ja Jeesuksessa täyttymyksensä saaneiksi - kriittinen tarkastelu. Samalla myös kriittisiä huomioita evankeliumeista sekä Jeesuksesta.

Vanhan testamentin "lukuisat messiaaniset profetiat Jeesuksesta"

Kristikunnassa ajatellaan, että VT sisältää lukuisia, jopa satoja, messiaanisia ennustuksia ja että ne kaikki ovat täyttyneet Jeesuksessa. Jo alkukirkon päivistä lähtien kristityt ovat väittäneet, että Jeesus on "VT:n keskus", "avain VT:n ymmärtämiseen" ja kaiken lisäksi kristittyjen mukaan Jeesuksen elämä ja kohtalo oli "ennalta ennustettu" VT:ssä. Matteuksen evankeliumin tekijä 70-80 jaa. johtaa hyvin luovasti ”Jeesus-ennustuksia” VT:stä ja VT:n profeettakirjojen sanoja vääristellen jopa (keksien vieläpä omasta päästään yhden ennustuksen!). Nykyään varsinkin konservatiiviset kristityt jatkavat samanlaista VT:n dogmaattista ja epähistoriallista käyttöä. 

Räikeimmillään miltei mikä tahansa VT:n kertomus ja teksti nähdään tavalla tai toisella "esikuvallisena" ennustuksena tai "tyyppinä" (typos) Jeesuksesta. Moderni Raamatun historiallinen tutkimus ei täysin perustellusti pidä uskottavana tätä perinteistä selitystapaa (väärin)käyttää VT:n tekstejä, sillä se on mielivaltaista, epähistoriallista ja piittaamatonta VT:n tekstien kontekstista niiden omassa historiallisessa tilanteessa. 

Tuskin kukaan meistä, eivät edes kristityt, ottaisi vakavasti, jos joku nykyihminen selittäisi jotain kirjaa samoilla metodeilla kuin Matteus tai Paavali. Silti Uuden testamentin kirjoittajien kohdalla samat mielivaltaiset selitystavat hyväksytään nikottelematta, mitä ei voi pitää johdonmukaisena.

Juutalaiset teologit luonnollisesti eivät ole alun perinkään vakuuttuneet kristittyjen harjoittamasta metodologialtaan erittäin mielivaltaisesta, väkinäisestä ja kauniisti sanoen luovasta Vanhan testamentin tekstien tulkinnasta. VT:stä on löydetty historiallisessa tutkimuksessa vain muutamia messiaanisia tekstejä: Jes.7:10-17;8.23-9:6; 11:1-9, Sak.9:9, Miika 5:1-4. Tästäkin messiaanisten tekstien luettelosta Miika 5:1-4 ja Jes.7:10-17 on katsottu vain suurin varauksin messiaanisiksi. 

Noissa tekstijaksoissa viitataan profeettojen oman ajan ihmisiin ja tapahtumiin, joiden toteutumista odotettiin heidän omalla kaudellaan, eikä satojen vuosien päästä tulevaisuudessa. "Messias-odotus" noihin teksteihin liittyen perustuu vasta myöhempään teologiseen tulkintaan. Aivan samoin on vain eräs uskonnollinen olettamus ja todistamaton teologinen väite, että VT:ssä olisi mitään nimenomaan Jeesukseen liittyviä "ennustuksia". Juutalaisessa teologiassa messiasta on pidetty pääasiassa poliittisena vapauttajana ja johtajana, vanhurskaasti hallitsevana kuninkaana. Koko messias eli voideltu-sana perustuu voitelemista tarkoittavaan verbiin ja öljyllä voitelun avulla kuningas asetettiin virkaansa.

Monet väitetyt messias-ennustukset eivät edes olleet profetioita

Useat konservatiivikristittyjen käyttämät "messiasennustukset" eivät edes ole mitään "profetioita" tiettyä ihmistä tarkoittaen, vaan esim. psalmeissa 16 ja 22 lauletaan hurskaan ihmisen - siis kenen tahansa Jahven hurskaan palvelijan - pelastumisesta kuoleman hädästä. Kun siis Jahve pelastaa hurskaansa ja kärsimyksistä. Mitään ennustamista niissä ei edes ole eikä niitä kohdisteta mihinkään satojen vuosien kuluttua saapuvaan "Jumalan poikaan". Psalmissa 2 on historiallisesti ottaen kyse kuninkaan valtaistuimelle noususta ("sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin") ja kuningas (siis tavallinen ihminen) oli Jahven poika (Ps.2:12).

Siinäkään ei "ennusteta" mitään mistään tulevasta "Jumalan Pojasta ja syntien sovittajasta". Matteus kohdassa 2:14-15 uusiokäyttää mieleisekseen Hoosean tekstin 11:1-2 kontekstia. Hoosea puhuu menneisyyden tapahtumasta eikä tulevaisuudesta (siitä, että Jahve rakasti kansaansa Israelia ja kutsui poikansa, siis Israelin kansan, Egyptistä ja sen jälkeen Israelin kansa alkoi seurata muiden jumalien kutsuja ja uhrata Baaleille). Matteus sen sijaan väittää Jeesuksen ja hänen vanhempiensa menemistä Egyptiin Herodesta pakoon ja sieltä palaamista Hoosean (olemattoman) "profetian" täyttymykseksi!

"Jeesuksen ennustettu syntymä Betlehemissä"

Mitä tulee "ennustukseen Jeesuksen ihmeellisestä syntymästä Betlehemissä" niin Miikan 5.lukua on käsitelty jo edellä. Lisäksi on kyseenalaista ovatko Matteuksen ja Luukkaan keskenään ristiriitaiset ja myöhäisperäiset legendanomaiset lapsuuskertomukset Jeesuksen syntymästä ja varhaisvuosista historiallisia millään tavalla. UT:n toisissa traditioissa, kuten vanhimmassa evankeliumissa Markuksessa ei tiedetä mitään Betlehemistä Jeesuksen syntykaupunkina, eikä Jeesuksen väitetystä neitseellisestä sikiämisestä. Eikä viimeisessä evankeliumissa, Johanneksessa, ole mitään tietoa Jeesuksen syntymisestä Betlehemissä, vaan häntä pidetään Nasaretista kotoisin olevana galilealaisena profeettana, jota juuri siksi jotkut juutalaiset epäilivät, koska messiaan uskottiin tulevan Betlehemistä.

Joh.1:45 ...Jeesus, Joosefin poika Nasaretista".

Huom! Jeesus on "Johannekselle" siis Joosefin poika eikä neitseellisestä sikiämisestäkään Johannes tiedä mitään. Lisäksi Joh.7:40–42,52 juutalaiset tietävät Jeesuksen olevan Galileasta eikä Betlehemistä ja he totesivat VT:iin perustuen, että Galileasta ei nouse profeettaa.

Apostoli Paavali on varhaisimpia ellei varhaisin kirjallinen lähde Uudessa testamentissa, eikä Paavali puhu mitään Jeesuksen neitseellisestä syntymästä eikä lapsuudesta. Paavali mainitsee kirjeessään galatalaisille lyhyesti vain, että Jeesus on "naisesta syntynyt" (Gal.4:4).

Miten Jeesuksesta juhlallisesti ja ylimaallisesti "ilmoitetut" tiedot ja hänen syntymään ja lapsuuteen liittyneet merkittävät tapahtumat olisivat hävinneet ihmisten muistista, jos ne olisivat olleet historiallisia tapahtumia ja tietoja?

Jos Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeissaan kertomat asiat olisivat olleet historiallisesti tosia, on erittäin kummallista, että kaikki se tieto olisi hävinnyt kuin niistä ei olisi koskaan ollutkaan mitään tietoa ja ihmisillä olisi ollut niin väärät ja epäuskoiset käsitykset Jeesuksesta ja hänen syntyperästään (Sakariaan ja Elisabetin vaiheet Johannes Kastajan syntymän osalta ja enkelien ilmoitukset, monia muita enkeli-ilmestymisiä, ihmeellinen tähti taivaalla, idän viisaat, Jeesuksen hämmästyttävä ymmärrys ja viisaus lapsena Jerusalemin temppelissä). Luukas nimenomaan sanoo, että noista tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuorialueella ja kaikki olivat pelon vallassa (Luuk.1:64-66). Samoin ihmisten ja varsinkin Jeesuksen läheisten suuri epäusko Jeesusta kohtaan on psykologisesti täysin epäjohdonmukaista eikä ollenkaan luontevaa kaiken sen valossa, mitä Matteus ja Luukas olivat kertoneet (Marianhan piti kätkeä ne kaikki sanat sydämeensä ja tutkia niitä! - Luuk.2:19,51. lisäksi Jeesusta seurasi ihmisten suosio jo varhain. Miten tuo kaikki olisi menetetty tyystin?).

Markuksen Jeesus: Matteuksen ja Luukkaan kertomasta ihmeellisestä Jeesuksen syntymästä ja varhaishistoriasta ei tiedetä mitään

Markuksen mukaan Jeesuksen kotikaupungissa vallitsi suuri epäusko ja jopa Jeesuksen perhe piti Jeesusta suorastaan mieleltään häiriintyneenä ja he halusivat ottaa hänet huostaan (Mark.6:1-6). Miksi Maria niin ajatteli ja Jeesuksen muut perheenjäsenet, jos Maria oli tutkinut niitä jumalallisia sanoja ja oli kätkenyt ne mieleensä ja kaikki olivat tietoisia, että Jeesus on jumalihminen, jonka alkuperä on taivaallinen? 

Se, että tuo kaikki todella vaikuttava Jeesuksen varhaisvaiheisiin liittyvä tieto loistaa vain poissaolollaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikana ja että jopa Jeesuksen omaiset olivat kuin eivät olisi kuulleetkaan mistään enkelien ilmoituksista ja Jeesuksen varhaiskypsyydestä on vahva todiste sen puolesta, että Matteuksen ja Luukkaan kertoma Jeesuksen "varhaishistoria" on myöhäsyntyistä legendanomaista, epähistoriallista aineistoa, joka tuotettiin 2. kristillisen sukupolven aikana täyttämään vähitellen herännyt uteliaisuus ja tiedonhalu Jeesuksen alkuperää ja lapsuutta kohtaan.

Johanneksen evankeliumin tekijä (n. 90–95 jaa.) olisi evankeliumissaan voinut tuossa yhteydessä hyvin tehdä lukijoilleen oikaisun ja osoittaa Jeesuksen syntyneen Betlehemissä ja todeta juutalaisten olleen väitteessään Jeesuksen kotiseudusta väärässä, jos evankelistalla olisi ollut tietoa sellaisesta perimätiedosta (tai jos evankelista olisi hyväksynyt Matteuksen ja Luukkaan lapsuuskertomuksien kuvaukset Jeesuksen syntypaikasta). Evankelista sen sijaan pitäytyy traditioon, jossa Jeesus ei ole kotoisin Betlehemistä eikä ole neitseestä syntynyt, vaan on kotoisin Galileasta, Nasaretista. 

Johanneksen evankeliumin tekijä on selvästi ollut tietoinen juutalaisesta traditiosta, jonka mukaan messias syntyy Betlehemissä, mutta hän on hylännyt sen Jeesuksen alkuperän osalta. Johanneksen evankeliumijaksossa luvussa 7 pitäydytään markuslaiseen tai esi-markuslaiseen traditioon Jeesuksen galilealaisesta syntymäpaikasta. Johanneksella (luvussa 7) ei kukaan väkijoukosta, mukaan lukien hänen kannattajansa, uskonut Jeesuksen olevan Betlehemistä syntyisin.

Markus kertoo 1:9 ja 6:1 Jeesuksen kotikaupungin olevan nimenomaan Nasaret eikä Markuksen käyttämä varhainen perimätietoa tiedä mitään Betlehemistä, eikä edes Joosefista saati neitseellisestä syntymästä. Nämä kaikki keskenään ristiriidassa olevat kertomusperinteet Jeesuksesta todistavat, että alkukirkossa ei ollut 1. vuosisadalla mitään yleisesti tiedettyä ja kaikkien hyväksymää historiallista luotettavaa tietoa Jeesuksen elämästä, teoista ja opetuksista, vaan eri puolilla epäyhtenäistä ja hajanaista, keskenään kiistelevää alkukirkkoa oli toisilleen vastakkaisia, paikallisesti hyväksyttyjä historiallisuudeltaan kyseenalaisia perimätietoja ja uskomuksia Jeesuksesta.

Jeesuksen kärsimisen yksityiskohdat mahdollisesti sommiteltu Vanhan testamentin ja apokryfisten tekstien pohjalta

Psalmissa 22:17 on perinteisesti tulkittu olevan ennustus "Kristuksen ristiinnaulitsemisesta", sen on tulkittu puhuvan Kristuksen käsien ja jalkojen "lävistämisestä". Itse asiassa kyseessä on käännösvirhe. Heprealaisessa alkutekstissä ei puhuta lävistämisestä, vaan sana kaari on virheellisesti tulkittu lävistämiseksi. Kyseisen sana on sanallisesti "kuin leijona" (KR 92 puhuu "runtelemisesta"). Kiintoisaa on, että kaikki konservatiivikristityt eivät edes vetoa ps.22:7-9 kappaleeseen "Jeesuksen kärsimyksen ennustuksena" ja syy on helppo päätellä: se saa evankeliumien pääsiäiskertomukset näyttämään liian läpinäkyvästi suoraan VT:n kirjallisiin esikuviin perustuvilta ja niiden varaan rakennetuilta fiktiivisiltä luomuksilta. Esimerkiksi amerikkalainen Josh McDowell: Evidence That Demands a Verdict, 1979. Tuo kristinuskon puolustaja sivuuttaa ko. psalmin kohdan "todisteena".

Moni seikka pääsiäiskertomuksissa (ei vain se, että eri evankelistat kertovat samoista asioista vastakkaisella, toisena poissulkevalla tavalla) tukee niiden epähistoriallisuutta sellaisenaan kuin ne ovat evankeliumeihin kirjoitettu. Nämä monet ristiriidat ja toisistaan poikkeavat kertomusversiot todistavat, että kukaan evankelista, ei edes Markus, ollut silminnäkijä eikä kenelläkään heistä ole silminnäkijäaineistoa käytössään. 

Kukin evankelista käyttää kirjallisia lähteitä, ja myöhemmät evankeliumien tekijät (Matteus ja Luukas) lainaavat Markusta (kirjalliset riippuvuudet evankeliumien välillä ovat kiistattomat). Sitä paitsi Markuksen esityksessä näkyy selviä kirjallisia riippuvuuksia VT:n kreikannokseen Septuagintaan, mikä tukee sitä johtopäätöstä, että Markus on luonut kertomuksensa yksityiskohdat VT:n teksteistä löytyvien mallien perusteella tietämättä mitä todellisuudessa oli tapahtunut (muuten kuin korkeintaan hyvin epämääräisen yleisluonteisesti jos sitenkään). 

Miten muuten evankelistat olisivat tienneet mitä sanottiin ja tehtiin Jeesuksen kuulustelujen aikana juutalaisten neuvostossa tai Pilatuksen luona, sillä he eivät olleet edes paikalla? Markus on rakentanut esityksensä sen uskon varaan, että VT "ennustaa Jeesuksen kohtalon" ja muut evankelistat seuraavat häntä siinä teologisessa. Eli siinä alkukirkollisessa pelastususkossa, jonka näkökulmasta he alkoivat tulkita Jeesuksen kuolemaa ja sen merkitystä. 

Niinpä pääsiäiskertomuksien kärsimysvaiheiden merkittävin alkulähde ja kirjallinen malli ovat VT:n runolliset kirjat (myös Valitusvirret, Jes.53 luku ja apokryfinen Salomon Viisauden kirja, 2:17-20, missä puhutaan hurskaasta miehestä ja tämän kärsimyksistä, pilkasta ja kidutuksesta vihollistensa käsistä, mistä Jumala pelastaa hänet jos hurskas on Jumalan poika).

Niinpä juutalaisen Qumranin yhteisön teologista ja messias-uskosta voi todellakin mahdollisesti löytyä esikuva Kristus-hahmolle, joka UT:n teologioissa muotoiltiin noiden juutalaisten odotuksien mukaiseksi ja niitä vastaaviksi. Tämä vahvistaa sitä todennäköistä mahdollisuutta, että evankeliumien kuvaukset Jeesuksen teoista ja kohtalosta muovattiin juutalaisten (vanhatestamentillisten ja qumranilaisten) kirjallisten esikuvien perusteella vailla tosiasiallista vastaavuutta objektiivisessa historiassa. 

Eisenmanin mukaan tekstillä on hyvin kauaskantoinen merkitys, sillä se osoittaa, että mikä tahansa ryhmittymä noiden kirjoituksien taustalla onkin, niin ne syntyivät samoissa yleisissä varhaiskristillisyyden kirjallisissa ja messiaanisissa puitteissa. 

Qumranin yhteisö piti itseään valittuina, apokalyptisenä vanhurskaana jäännöksenä, joka valmisti tietä Herralle ja odotti Jumalan valtakunnan tulemista. Jeesuksella ja hänen seuraajillaan voidaan perustellusti löytää juurensa essealaisuudessa: Jeesus (tai ainakin joku niistä useista juutalaisista karismaattisista taivasten valtakunnan julistajista Kristus-uskon taustalla) oli mahdollisesti essealainen.

Mikä on evankeliumien todennäköinen historiallinen ydin?

Sanottakoon lopuksi, että todennäköisesti historiallista on Jeesuksen joutuminen juutalaisten uskonnollisten johtajien käsiin, luovuttaminen Pontius Pilatuksen tuomittavaksi ja teloitus ristiinnaulitsemalla. Noita tapahtumia voidaan pitää historiallisesti realistisina, mutta se ei tarkoita, että evankeliumeissa olevat eri henkilöiden kuten Pilatuksen vuorosanat ja puheet olisivat todenperäisiä.