Kristittyjen ehdoton rakkaus?

Kristittyjen ehdoton rakkaus?

Useasti kuuluu sanottavan, että "Jumala / Jeesus rakastaa sinua ehtoja asettamattomalla rakkaudella". Mutta tuolta väitteeltä - jos se edes kestää kriittistä Raamatun eksegeettistä tarkastelua - syö uskottavuuden monien (ei kaikkien) kristittyjen käytännön suhtautuminen ihmisiin.

Varsin yleisesti näyttää asiantila olevan alla sanotun kaltainen:
"Tule sellaisena kuin olet, rakastamme sinua ehdoitta, mutta tultuasi et saa olla enää sellainen kuin olet, vaan sinun täytyy muuttua meidän kirkkomme / lahkomme oppien ja sääntöjen mukaiseksi. Tai et saa sitä meidän ehdotonta rakkautta ja armoa. Ja et ole mikään oikea uskovainen, ellet muutu".

Lisäksi korostetaan, että ihmisten on oltava "Jeesuksen kaltaisia" ollakseen tosi kristittyjä. Eräässä lahkossa väitetään, että "taivaaseen pääsee vain Kristuksen kaltaiseksi muuttunut luonne ja taivaassa me olemme Jeesuksen kaltaisia".

Mutta hetkinen...minnekäs katosi tuossa kohtaa oppi Jumalan / Kristuksen ehtoja asettamattomasta rakkaudesta ja edellyksettömästä armosta? Eli et siis kelpaa Jumalalle ja tämän Jumalan tahdon satavarmasti tietäville uskovaisille sellaisena kuin olet, vaan sinun on muututtava jopa "Jeesuksen kaltaiseksi".

Joten on siis kuitenkin ehtoja siinä uskovaisten "rakkaudessa" ja Jumalan väitetyssä ehdottomassa rakkaudessa. Mutta jos taivaassa kaikki ovat "Jeesuksen kaltaisia luonteeltaan" niin minne sitten katoaa jokaisen oma yksllöllinen, uniikki persoonallisuus? Kuka sinne taivaaseen lopulta sitten edes menee, ja onko ihminen enää sama, jos luonne ja persoonallisuus muuttuu? Ja jos ihmisestä karsitaan pois muistot esim. oman elämän vaikeista ajoista tai rakkaista, jotka loppusijoitettiin helvettiin? Jokin tässä ei oikein täsmää eikä kuulosta kovin taivaalliselta, toivottavalta olotilalta.

Se oma luonne pitää siis "kuolettaa". Ja jos näiden kristittyjen Jumala ei pysty käsittelemään ja hyväksymään siellä taivaassa muunlaisia ihmisiä kuin "Jeesuksen luonteen kaltaisia", niin miksi se Jumala ei luonut alunperin jo kaikki miljardit ihmiset suoraan Jeesuksen luonteen kopioiksi?

Eikö jokaisen omalla, uniikilla persoonallisuudella ja oman itsen toteuttamisella ole arvoa ja mitä pahaa siinä sitten on? Ai niin, on uskovaisia, joiden mukaan idea "itsensä toteuttamisesta" on syntiä suorastaan. Ja "itsensä kuolettaminen" on hyve ja tavoite - ei siis varaukseton ja ehdoton rakastaminen, saati hyväksyminen ilman muuttumisvaatimuksia. Niin että ota noista uskovaisista sitten selvää.

Vaikka itse en olekaan ateisti, vaan lähinnä agnostistinen teisti, joka välillä uskoo ja välillä epäilee niin täytyy sanoa, että monissa ei-uskovien ihmisten kriittisissä huomioissa ainakin eräiden uskovaisten ns. ehdotonta rakkautta kohtaan on suuri osuvuus ja terävyys. Ja itseäni tuollainen "rakkaus" harmittaa, enkä pidä sitä hyvänä asiana. Ja Jumalan armokin on eräissä uskovaispiireissä kuin jotain harvinaista säännöstelytavaraa, joka pitää oikeastaan ansaita olemalla ja käyttäytymällä tietyllä tavalla. Ja sitten vielä ihmetellään, kun ei-uskovia ihmisiä ei tuollainen uskonnollisuus kiinnosta eikä vedä puoleensa.