Miten Jumalasta ajatellaan?

Jumala -käsitettä käytetään maailman erilaisissa uskontoperinteissä ja eri konteksteissa hyvin eri tavoin. Onkin erikoista, että uskontotieteessä tämä seikka on jätetty monesti huomiota vaille ja käsitettä "jumala" on pidetty jonkinlaisena itsestäänselvyytenä. Monet tutkijat ovat olettaneet "jumala" -käsitteen yleismaailmalliseksi ja ettei sitä tarvitse perustella erikseen. Mutta taustalla on yleensä ollut vaikuttamassa vaihtelevissa määrin jumalakäsitys, joka on omaksuttu juutalais-kristillis-islamilaisesta perinteestä.

Kognitiivisessa uskontotutkimuksessa katsotaan, että uskonnollinen ajattelu vastaa mitä tahansa muuta ajattelua. Niin tehdään, sillä uskonnolliset käsitteet - kuten jumala - ovat käsitteitä mielessä kuten kaikki muutkin käsitteet. Käsite "jumala" on osa inhimillistä kieltä ja ajattelua, joten sitä ja sen monimuotoista käyttöä voidaan selittää kuten kaikkea muutakin inhimillistä.

Tutkimuskohteena ei siis ole mikään tuonpuoleinen, yliluonnollinen olento - sehän on mahdotonta tieteelle - vaan ne tavat, joilla käsitettä "jumala" käytetään inhimillisessä ajattelussa ja puheessa. Moderni kognitiivinen uskontotiede tutkii uskonnollista ajattelua sekä käyttäytymistä pelkästään ihmismielen kognitiivisten toimintojen tulokulmasta ottamatta kantaa noiden mielen sisältöjen referenssiin (eli siihen onko jollakin jumalarepresaantiolla vastinetta reaalisena olentona oletetussa tuonpuoleisuudessa vai ei).

Koska uskonnollista materiaalia tulkitaan siitä itsestään riippumattoman teorian avulla, se mahdollistaa uskontotieteelle puhtaasti tieteellisen tutkimuksen tekemisen.

Ranskalainen antropologi ja kognitiotieteilijä Pascal Boyer on päätynyt siihen, että uskonnolliset uskomukset ja käsitteet (uskonnolliset representaatiot) perustuvat jokaisessa kulttuurissa kaikkina aikoina samaan kognitiiviseen rakenteeseen. Boyer'n uskontoteoria perustuu kognitiivisen psykologian käsitykseen, jonka mukaan ihmisillä on yleismaailmallisesti samankaltaisia intuitiivisia oletuksia erilaisista ontologisista kategorioista ja niihin liittyvistä selitysperusteista kuten persoona, eläin, kasvi jne. Nämä oletukset ovat ihmisillä osin tiedostamattomia.

Boyer'n mukaan uskonnolliselle ajattelulle tyypillistä on juuri näiden intuitiivisten ontologisten kategorioiden loukkaaminen. Boyer toteaa, että uskonnolliset representaatiot ovat sopivassa määrin intuitionvastaisia, toisin sanoen kognitiivisesti optimaalisia. Tällöin ne omaksutaan helpommin ja ne pääsevät leviämään tehokkaammin.

Kristinuskon Jumala ja Boyer'n uskontoteoria

Kristinuskossa Jumala on suorastaan radikaalisti intuitionvastainen ja epämääräinen käsite kaikkivoipana olentona, jonka sisältöä ei ole mahdollista määrittää. Niinpä Boyer'n teoria on selvästi ristiriidassa kristillisen jumalakäsityksen kanssa.

Mutta Boyer koettaa ratkaista ristiriidan kognitiivisen optimin ja erittäin intuitionvastaisen kristillisen jumalakäsityksen välillä ideallaan "teologisesta korrektiudesta". Tuon idean mukaan suorasanaiset väitteet eli mitä ihmiset sanovat uskovansa (esim. "Jumala on kaikkitietävä") eivät tutkitusti kuitenkaan ilmaise uskonnollisten käsitteiden todellista rakennetta.

Arkisessa ajattelussa jumalakäsitykset muuttuvat huomattavasti yksinkertaisemmiksi, vaikka teologisissa opetuksissa Jumala määritetään erittäin intuitionvastaiseksi.

Näin ollen - Boyer'n mukaan - käytännön elämässä todellisesti esiintyvät uskonnolliset ideat (representaatiot) ovat kuitenkin kognitiivisesti optimaalisia, toisin sanoen ne loukkaavat vain yhdellä tavalla intuitiivista ontologiaa. Ne pystyvät leviämään ja kukoistamaan luonnollisesti, sillä ne saavat aikaan huomiota mutta samalla ne ovat helppoja mielessä käsiteltäviksi.

Kristillinenkin Jumala usein kuvataan ihmismäisenä olentona, kuten parrakkaana vanhana miehenä pilven reunalla valkoisissa vaatteissa ja hyväntahtoisena isähahmona, joka pitää huolta lapsistaan.

Yllä oleva Boyer'n oletus on saanut tutkimuksissa tukea (Barrett ja Keil).