Miksi uskoa jumalaan? 3

Miksi uskoa jumalaan? 3 Elämänmuutos todisteenako?

Näkökulmana elämän muuttuminen: onko uskottava jumalaan, että elämä muuttuisi paremmaksi (eli että esim. juoppo raitistuisi, avionrikkoja muuttuisi uskolliseksi tai jotta vapauduttaisiin syyllisyydestä)? Onko elämänmuutos riidaton todiste esim. kristillisen Jumalan olemassaolosta?

Tyypillinen varsinkin ns. herätyskristillisten uskovien argumentti Jumalan sekä Jeesuksen olemassaolon todisteena on vedota yksilöllisiin kokemuksiin siitä, miten heidän elämänsä on äkisti tai lyhyessä ajassa muuttunut olennaisesti paremmaksi kuin ennen uskoontuloa. Kuten että on vapauduttu huumeista ja alkoholismista, seksihurjasteluista ja muuta sellaista.

Tavallista on, että nämä herätyskristityt ”todistuspuheissaan” levittelevät sen ”jumalattomuutensa” kuulijakunnalle aivan kuin mässäillen sillä ”pahuudella” (ja ateistisuudellaan), missä he elivät ennen koittaen korostaa muutoksen suuruutta ja ”Jumalan voimaa”.

Onko tällaisilla subjektiivisilla elämänkokemuksilla ja –muutoksilla nyt sitten aukottomasti ja objektiivisesti todistettu, että ”Jeesus elää” ja että kristillinen Jumala on olemassa ja että Raamattu on ”totuus”? Ei ole. Mikään tuollainen subjektiivinen kokemus tai voimakas elämänmuutos ei ensinnäkään lakaise olemattomiin kaikkea sitä monipuolista kritiikkiä ja ongelmia, jota Raamattua ja kristillistä uskoa vastaan on esitetty kristinuskon olemassaolon aikana.

Nämä yksilöuskovien elämänmuutokset eivät vaikuta tieteelliseen tietoon ja havaintoihin maailmasta, maailmankaikkeuden historiaan, rakenteeseen, luonnonlakeihin, elämän evoluutiohistoriaan, Raamattuun liittyviin arkeologisiin tutkimustuloksiin, kuten ei myöskään Raamattuun liittyviin eksegeettisiin (selitysopillisiin) havaintoihin.

Toiseksi, ei ole mitenkään kristillinen etuoikeus kokea uskon aikaansaamia positiivisia elämänmuutoksia. Muidenkin uskontojen kuten vaikka islamin tunnustajat todistavat kokeneensa jumalansa Allahin läheisyyttä ja todellisuutta, elämän voimakasta muuttumista paremmaksi, sisäistä rauhaa, rukousvastauksia ja niin poispäin. Muslimit todistavat, miten heidän pyhä kirja Koraani puhuttelee heitä ja tarjoaa vastaukset kysymyksiin. Samalla logiikalla, mitä herätyskristityt käyttävät voitaisiin todistaa islam totuudeksi ja Allah oikeaksi jumalaksi ja muut jumalat vääriksi.

Näissä elämänmuutoksissa eri uskontojen piirissä juuri se usko on se, mikä vaikuttaa – aivan siitä riippumatta, kuka tai mikä on uskon kohde. Kun uskoo ja on vakuuttunut uskostaan, se usko auttaa ja saa aikaan elämänmuutoksia. Ihan kuten lumelääke parantaa ja auttaa, vaikka lumepillerissä ei ole mitään vaikuttavaa ainetta oikeasti. Myös terapia saa aikaan aivoissa rakenteellisia muutoksia ja muutosta ihmisen käyttäytymisessä sekä psyykkisten oireiden poistumista.

Aivan samantekevää onko uskon kohde Jeesus, Allah, Jahve tai vaikka Keijukaiskuningas: kun uskoo ja etsii todistetta tai merkkiä uskonsa kohteen vaikutuksesta ja olemassaolosta niin sen ”todistuksen” lopulta saa. Ihmisen kyky itsepetokseen ja itsensä suggerointiin on valtava.

Jumalan ”puheen” voi nähdä vaikka auringon pilkahduksessa pilvien raosta rukoilemisen hetkellä, jos niin haluaa itselleen uskotella. Ei ole olemassa mitään objektiivista luotettavaa kriteeriä sen erottamiseksi, mikä noista oletetuista jumalista ja vapahtajista todella on olemassa ja mikä ei ja onko mikään noista entiteeteistä todellinen, vai pelkkä mielen konstruktio.

Syyllisyydestä vapaudutaan buddhalaisuudessakin Jeesusta tarvitsematta

Voidaan ottaa tutkittuna esimerkkinä vaikka buddhalaisuus. Kun psykologi Eleanor Rosch tutki yhteyttä buddhalaisuuteen liittyvän mietiskelyn (meditaatio) ja mielen välillä, hän huomasi, että ahdistus sekä syyllisyyskin vähenivät, kun ihmiset saivat mietiskelystä ymmärryksen siitä, että he ovat osa vuorovaikutuksen verkkoa, eikä ole tarpeen tuntea itsesyytöksiä ja voimattomuutta.

Hyvä olo ja mielenrauha sekä vapautuminen syyllisyydestä ei siten ole todellakaan saavutettavissa vain Jeesukseen ja kristilliseen Jumalaan uskomalla. Entä miten sitten kaikki se ihmiskunta, joka eli ja kuoli ennen Jeesusta ja juutalaisten Jahvestakaan mitään tietämättä? Mikä heidän kohtalo on ja eivätkö he osanneet elää tyydyttävää elämää ja kokea ”rauhaa” ja elämän sisältöä ilman Raamatun Jumalaa ja Jeesusta?

Mitä vielä voitaisiin sanoa yksilöiden elämän muuttumisesta paremmaksi ja sen todistusvoimasta?

Sitä paitsi on myös niin, että ihan ateistinenkin ihminen ilman mitään jumalauskoa voi vapautua päihteistä ja tupakasta, kun hän vain päättää niin tehdä ja löytyy tarpeeksi tahdonvoimaa. Herätyskristillisellä "logiikalla" tuollaiset elämänmuutokset ateistien parissa todistavat, että jumalaa ei ole eikä tarvita. Mutta edelleenkin yksilöiden kokemukset ovat riittämätön mittapuu, kun etsitään kiistattomia, objektiivisia todisteita jonkin metafyysisen, uskonnollisen entiteetin olemassaololle.

Toki voidaan sanoa, että kristittyjen kokemat elämänmuutokset ja vapautuminen syyllisyydestä ja siitä seuraava ilo sekä mielenrauha antavat osaltansa jonkinlaista tukea sille, että Raamatun opetuksissa on perää - ainakin jollakin tasolla. Raamatussa on todellakin ajatonta elämänviisautta, eikä Raamattu ole kokonaisuutena vain "keksittyjä satuja". Myönteistä elämän kohentumista voi sen muutoksen kokenut yksilö pitää subjektiivisena todisteena uskolleen, on se usko sitten kristillistä tai vaikka buddhalaista.

Mutta kuten sanottu, niin noista muutoksista ei riitä objektiivisiksi ja riidattomiksi todisteiksi minkään uskomusolennon olemassaolosta (niin että Jeesuksen / Jumalan / Allahin jne. olemassaolo muuttuisi vakuuttavaksi ja varmaksi kaikille ihmisille kiistattomasti).

Lisäksi on sekin seikka, että ei kaikkien kristittyjen tai ylipäätään minkään uskonnon uskovaisten elämä ole kovinkaan esikuvallista eikä ilmennä mitään korkeampaa moraalia. On olemassa uskovaisia, jotka pettävät puolisoaan ja ottavat avioeroja, harjoittavat pedofiliaa (pappeja myöten), katsovat pornoa, harrastavat vihapuheita ja tekevät ylipäätään samoja tekoja mitä ei-kristityt (ja ei-kristityissä on monia, jotka eivät tee yllä lueteltuja tekoja). Oli aika, jolloin kristityille oli yleisesti ihan hyväksyttävää ja Jumalan tahto, että he orjuuttivat muita ihmisiä ja tappoivat "noitia" sekä "kerettiläisiä".