Miksi kiinnostua uskonnoista?

On sellaisia ihmisiä enemmän tai vähemmän, etenkin länsimaissa, jotka sanovat, että he eivät ole lainkaan kiinnostuneita uskonnoista. He eivät halua ajatella mitään uskontoihin liittyvää, eivät keskustele uskontoihin liittyvistä asioista, eikä heitä kiinnosta tietää juuri mitään uskonnoista. He vain toivovat, että uskovaiset antavat heidän olla rauhassa, eikä kukaan tule käännyttämään ja heille on samantekevää mitä uskovaiset uskovat.

Niinpä niin, jokainen tyylillään ja kuka mistäkin kiinnostuu. Sinänsä toki ihan ymmärrettävää. Jos uskonnot ja niiden uskovaiset (kristityt, muslimit jne.) tyytyisivät olemaan omissa oloissaan, eivätkä yrittäisi käännyttää ketään, eivätkä koettaisi sekaantua yhteiskuntien lainsäädäntöön, eivätkä yrittäisi (tuomiohenkisyyden säestyksellä) pakottaa ei-uskovia elämään omaksumiensa oppien ja sääntöjen mukaan niin olisi ihan harmitonta ja merkityksetöntä se, mitä joku uskoo.

Mutta kun noin ei ole. Noiden suurien uskontojen uskovaisilla (etenkin konservatiiveilla / fundamentalisteilla) on totuusväitteitä ja -vaatimuksia, joiden uskovaiset katsovat koskevan ja velvoittavan kaikkia ihmisiä. Heillä on missiona lähetystyö, käännyttää kaikki ihmiset - myös ne uskonnoista kiinnostumattomat - siihen heidän ainoaan oikeaan tosi uskontoonsa. He kokevat käännyttämisen velvollisuukdekseen ja oikeudekseen.

Näiden suurien uskontojen monet kannattajat ovat aktiivisia politiikassa ja yhteiskunnassa ja he pyrkivät vaikuttamaan maidensa lainsäädäntöön - ja ne lait koskevat myös niitä uskonnoista kiinnostumattomia ihmisiä.

Toisin sanoen, sinä jota uskonnot eivät kiinnosta: onko sinulle ok jos konservatiiviset kristityt tai muslimit saisivat ylivallan valtiossa ja lainsäädännössä ja sinut velvoitetaan valtiollisen lainsäädännön ja väkivaltakoneiston voimalla esimerkiksi pukeutumaan, syömään ja juomaan tietyllä tavalla sekä sinun seksuaaliset ja omaan kehoosi liittyvät oikeudet ja vapaudet poistetaan?

Onko sinulle ihan samantekevää, että oikeastaan koko se sinun länsimainen, arvoliberaali elämäntyylisi arvoineen, tapoineen ja ajanvietteineen kielletään ja lakkautetaan ja alat kulkea hijab / burka päällä, eikä tule kuuloonkaan (valtiollisten lakien voimalla), että harrastat seksiä avioliiton ulkopuolella tai olet homoseksuaali (abortti kielletään tietysti myös ja ehkäisykin saatetaan kieltää)?

Ja että uskonnonvapaus sekä sananvapaus kumotaan ja laki jumalanpilkasta nostetaan korkealle ja siitä laista tulee ankara - tietysti myös uskontokritiikki kielletään?

Niin ja kouluista poistetaan tiede ja biologinen evoluutioteoria opetuksesta ja tilalle tulee kristillinen nuoren maan kreationismi tai islamilainen kreationismi eli luomisusko ja uskovaiset alkavat sensuroida ja kontrolloida tieteen tekemistä ja sen tuloksista tiedottamista? Onko ihan se ja sama sinulle, jos sekularisaatio kumotaan?

Miten siis on sinä uskonnoista kiinnostumaton länsimaalainen? Joko alkaa edes pikkuisen kiinnostaa ottaa asioista selvää ja ryhtyä vaikuttamaan asioihin, jos sinun nykyinen sekulaari (maallinen ja uskonnoton) elämäntyylisi ja kulttuurisi arvoineen ja tapoineen ovat sinulle tärkeitä?

Vai olisiko sinusta mukava, jos Suomi / EU muuttuu teokratiaksi, jossa ylivalta on kirkolla / moskeijalla / tms. uskonnollisella taholla? Huomaa, että oikeastaan kaikki esimerkiksi naisien asemaan, vapauksiin, oikeuksiin ja seksuaalivähemmistöjen asemaan liittyvät huononnuspyrkimykset nousevat uskonnoista, eikä mistään rationaalisesta, tieteellisestä tai muuten uskonnottomasta perustasta.

Joku voisi sanoa, että eihän tuollainen uskontodystopia ole edes mahdollinen länsimaissa. Niinpä niin, mutta ovatko sekularisaatio, liberaali demokratia ja nykyiset oikeudet sekä vapaudet - ja tieteen asema ja vapaus - jotain itsestäänselvyyksiä, jotka säilyvät tuosta vaan? Ilman noiden asioiden puolustamista?