Uskovaisten hyväntekeväisyys

Vuonna 2015 Jean Decety ja avustajat raportoivat, että uskonnollisesti kasvatetut lapset olivat vähemmän anteliaita. Tutkimusartikkeli sai osakseen runsaasti huomiota, jopa yli 80 tiedotusvälineeltä mukaan lukien The Economist ja Scientific American. Kuten kuitenkin kävi ilmi, Decetyn tutkimuspaperi oli väärässä tuloksessaan.

Toinen tutkija, uskonnon ja sosiaalisen käytöksen johtava asiantuntija Azim Shariff yllättyi tuloksista, koska hänen oma tutkimus ja metaanalyysi (eli todisteiden yhdistäminen useiden tutkijoiden tutkimuksista) osoittivat, että uskonnollinen osallistuminen lisäsi useimmissa ympäristöissä uskovaisten anteliaisuutta. Shariff pyysi tietoja yrittääkseen ymmärtää selkeämmin, mikä voi selittää ristiriidat tuloksissa.

Decetyn kunniaksi sanottakoon, että hän julkaisi datan tekemästään tutkimuksesta. Ja uudelleenanalyysin jälkeen Shariff huomasi, mistä eroavuudet aiheutuivat: tulokset johtuivat koodausvirheestä (Lähde: Psychology Today).

Uskovien hyväntekeväisyys / anteliaisuus ja ateistit

Niinpä tällä kertaa ateistit ilakoivat ennen aikojaan, kun ateistit olivat pitkin internetiä levittäneet tuota virheelliseksi osoittautunutta Decetyn tutkimustulosta uskovien lapsien vähäisemmästä anteliaisuudesta ja käyttäneet sitä uskontokritiikissään hyväksensä.

Ei kannattaisi hutkia ennen kuin on tutkittu uudemman kerran dataa ja tehty vertaisarviointia. Alkuperäinen tulos voi hyvinkin muuttua, jopa päinvastaiseksi toisinaan. Nytkin Decetyn tutkimuksen - monia ateisteja miellyttävä - tulos oli perusteeton ja koodausvirhe.

Uskonnollisuus ei siis suinkaan vähennä hyväntekeväisyyttä ja anteliaisuutta, vaan päinvastoin lisää sitä useimmissa ympäristöissä. Onhan monen uskonnon moraaliopetuksissa kehotuksia harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja olla antelias apua tarvitseville. Ja auttaa hädässä olevia ihmisiä ylipäätään.

Kaikki uskontokritiikki ja antiteistiset väitteet ja päätelmät eivät aina kestä tarkempaa kriittistä analyysia.