Raamattu vs. evoluutio

Raamattu vs. evoluutio

Somessa ja internetissä ylipäätään eräs ikuisuusaihe fundamentalistiuskovien ja evoluution hyväksyvien kristittyjen sekä ei-teistien välillä on evoluutio vs. Raamattu -väittely, jolle ei loppua ole näkyvillä. Tässä jotain näkökohtia evoluutio vs. Raamattu -keskusteluun.

HUOM! tulokulmani aiheeseen tässä artikkelissa lähtee modernista yleiskansankirkollisesta ajattelusta ja on Raamatulle myönteinen, mutta myös tieteen tulokset hyväksyvä, evoluutiota myöten. Olen kaikenkaikkiaan vahvasti antifundamentalisti ja antikreationisti ja haluan antaa tiedemiehille työrauhan sekä vapauden tutkia maailmaa ilman mitään uskonnollista dogmatismia tai sensuuria. Toisaalta arvostan myös henkisyyttä ja maltillista luterilaista kansankirkollisuutta. Mutta en ole puhtaasti ja sataprosenttisesti sen enempää liberaali tai konservatiivi, vaan jotain muuta.

Raamatun maailmankuvat ja uskon kehittyminen Raamatussa

Raamatussa on erilaisia maailmankuvia siivilöitävissä esiin kolme kappaletta. Raamattu ei siis ole kannesta kanteen vain yhtä ja samaa maailmankuvaa. Käsityksissä ja uskomuksissa maailmasta - ja Jumalasta - tapahtuu muutosta eli kehitystö aikojen kuluessa. Samoin eettisissä ja teologisissa asioissa ja uskomuksissa. Siten Raamattu on elävää, elämänmakuista ja ympäröivän todellisuuden huomioivaa sanaa ja jatkuvaa tradition uudelleentulkintaa.

Muinaisimmassa maailmankuvassa Jumala taistelee mytologisen kaaoshirviö Rahabin kanssa, vaikka ilmeisesti edes jyrkimmät nuoren maan kreationistit eivät usko kirjaimellisesti Jumalan joutuneen taistelemaan jotain myyttisiä hirviöitä vastaan. Kertomukset Jumalan taistelusta kaaoshirviötä vastaan kuuluvat myyttien ja vanhentuneiden tarujen maailmaan, edustaen Vanhan testamentin vanhimpia kerrostumia.

Mutta on tärkeää huomata, että se ei ole este sille, että Jumalan Henki on voinut antaa, uskon mukaan,  jumalallista – ja hengellisesti luotettavaa – ilmoitusta myös noiden myyttisten kertomuksien kautta. Se ydinilmoitus oli ja on, että Jumala on kaikkivaltias ja hän voittaa kaikki vihollisensa. Tätä ajatusta voidaan pitää Raamatun totuutena hengellisesti, on sitten maailmankuva ja tieteellinen tieto mitä tahansa eri aikakausina.

Genesiksen alkukertomuksissa puolestaan ei ole enää kaaoshirviöitä ja taisteluita, mutta nuokin kertomukset ovat myyttisiä ja esitieteellisiä, saaden vaikutteita Babylonian ja sumerien vanhemmista luomistaruista. Mutta Genesiksen luomistarujen kirjoittajat esittivät teologista kritiikkiä niitä vanhempia luomismyyttejä vastaan (kuten että taivaankappaleet eivät ole jumalia ja kritiikkiä ylipäätään polyteismiä kohtaan korottaen Raamatun Jumalan ainoaksi ja kaikkivaltiaaksi jumaluudeksi).

Ja näihinkin Genesiksen luomismyytteihin on - kristillisen vakaumuksen mukaan - Pyhä Henki ”laskeutunut” antamaan kaikkina aikakausina ja kaikenlaisten maailmankuvien vallitessa yleispätevää ilmoitustietoa: on yksi ainoa kaikkivaltias ja kaikkitietävä tosi Jumala, joka on tämän koko suunnattoman maailmankaikkeuden takana ja yläpuolella luojana. Jumala on erillinen tästä maailmankaikkeudesta. Ja lisäksi se, että Jumala teki kuvaksensa ihmisen.

Yksityiskohtaiset luomisen metodit, mekanismit ja ajankohdat sekä tapahtumajärjestys ovat sitten tieteen selvitettävissä olevia asioita järkeä käyttäen ja havaintoja tehden, ja muita asianmukaisia tutkimusmenetelmiä. Ne eivät ole mitään teologisia, pelastukseen vaikuttavia kysymyksiä. Ihmisen pelastumisen kannalta ei ole tarpeen tietää esim. maailmankaikkeuden ja elämän ikää, tai luomistapahtumien todellista tapahtumisjärjestystä, vaan nuo tuollaiset seikat kuuluvat tieteen tontille.

Vältettäviä virhepäätelmiä väittelyn osapuolilla

Nyt sitten on riskinä tehdä kaksi erilaista virhepäätelmää tästä yllä kuvaamastani asiantilasta. Ensimmäinen virhepäätelmä liittyy uskoviin, etenkin fundamentalistisiin kreationisteihin. Kreationistit kuten YEC-porukka takertuvat Genesiksen luomistarujen mytologisiin kehyksiin ja yksityiskohtiin harjoittaen raskasta raamatuntulkintaa ja vaativat kaikkia uskomaan kirjaimellisena luonnontieteellisenä ja historiallisena totuutena ne tarinat, väittäen Jumalan luoneen kuudessa päivässä kaikkeuden ja elämän. Lisäksi he kieltävät tieteen tulokset ja mm. evoluution - sekä vääristelevät surutta tiedettä tarkoitushakuisesti.

Mutta eivät ne ympäröiviltä korkeakulttuureilta lainatut myyttiset kuvat ole Pyhän Hengen varsinainen sanoma ja ilmoitus (sama juttu kuin jos jouluna saa lahjan ja takertuu lahjapakkaukseen ja sen ympärillä oleviin käärepapereihin eikä itse lahjaan).

Varsinainen asia ja ilmoitus on se hengellinen ja eettinen totuus, jonka kuvaamisessa Jumalan Henki vain käytti hyväksi kirjoittajille ja heidän ensimmäisille lukijoilleen tuttuja kuvia, käsitteitä, perinteitä ja maailmankuvallisia aineksia. Jos Jumalan Henki antaisi tänä aikana ilmoitusta luomisesta ja siihen liittyvistä hengellisistä ja eettisistä totuuksista niin Pyhä Henki epäilemättä käyttäisi sitä modernia tieteellistä maailmankuvaa ja siihen liittyviä kuvia ja käsitteitä – kuten evoluutio ja alkuräjähdys – ilmoittamansa asian sanoittamiseen. Evoluutio ja alkuräjähdys ovat tuttuja tämän ajan ihmisille, toisin kuin babylonialaiset ja sumerilaiset myytit.

Toisen virhepäätelmän tekevät Raamattua sen ”virheiden” takia arvostelevat ateistit ja antiteistit. Hekin takertuvat kreationistien tavoin noihin Jumalan ilmoituksen esitieteellisiin, myyttisiin kehyksiin ja kuviin hyläten samalla kertaa sekä ne mytologiset puitteet että niiden kautta annetun hengellisen ja eettisen sanoman, väittäen niitä kaikki ”vanhentuneiksi” ja perusteettomiksi.

Lisäksi he pilkkaavat monesti Genesiksen kertomuksia ”beduiinien nuotiosatuina”.  Ateistien ja antiteistien tulisi nähdä mytologisen kielen taakse ja läpi siihen varsinaiseen asiaan eikä takertua ”virheisiin” kertomuksien kirjaimessa, jotka ovatkin toki vanhentuneita luonnontieteen ja historian sekä arkeologian kannalta katsottuna. Mutta ne hengelliset ja eettiset totuudet ovat ajattomia, myös tälle ajalle sopivia ja tarkoitettuja.

Mikä voisikaan esim. jahvistisessa luomiskertomuksessa olla tärkeämpää ja erityisen ajankohtaista kuin kehotus viljellä ja varjella maata (tai alunperin sitä paratiisia, mutta ajatus soveltuu laajemmin koko tähän maapalloon ja edellyttää siten vastuullista viljelyä ja luonnonsuojelua).