Mitä on synti?

Mitä on synti?

Teologista käsitettä synti ei ole helppo määritellä tyhjentävästi. Uuden testamentin erään määritelmän mukaan (1 Johanneksen kirjeessä) "synti on laittomuus", toisin sanoen Jumalan lain rikkomista / poikkeamista Jumalan käskyistä. Apostoli Paavalille synti on lisäksi paljon enemmän ja syvempää: synti on kosminen turmiovalta, koko maailmaa hallitseva demoninen mahti, jolta ei voi välttyä kukaan ihminen.

Synnin olemus

Synnin sisin olemus on epäuskoa (Joh.16:9). Tämä epäusko näkyy siten, että ihmiset ovat irrottautuneet Jumalasta eläen itsekästä, itsekeskeistä ja Jumalasta piittaamatonta elämää sen sijaan, etä he eläisivät kokonaan Jumalan yhteydessä ja noudattaisivat Jumalan (elämää suojelevia ja palvelevia) käskyjä.

Ihmisen tarkoitus on elää elämää, jonka määrää kokonaan Jumalan pyhä rakkaus (Matt.22:37; Mark.12:30). Synti on tuollaisen elämän täydellinen vastakohta: itseensä käpertyneisyyttä, itsekkyyttä, ajallisiin, maallisiin asioihin ja himoihin kiinnittymistä, epäuskoa (sekä väärää uskoa), aidon rakkauden puutetta luopuneena elävästä Jumalasta.

Ihmisen "sydän" eli sisin on luopunut Jumalasta ja se näkyy siten, että ihminen on tottelematon Jumalan ilmoittamaa tahtoa kohtaan (Mark.7:21s). Synnin olemus on epäuskon ja itsekkyyden lisäksi valhetta ja ylpeyttä, luodun asettamista Luojan tilalle ja asioiden väärää arvojärjestystä (eli ihminen ei piittaa Jumalasta ja hänen valtakunnastaan ja tahdostaan ensimmäisenä sekä tärkeimpänä arvona, kaiken muun perustana, vaan pelkästään ajallisista, katoavista ja näkyvistä asioista, kuten rahasta, terveydestä, huvituksista / viihteestä tai vallasta yms.).

Kaikki yksittäiset synnin ilmenemismuodot eli tekosynnit (ajatuksina, himoina, puheena, kätten tekoina sekä hyvien tekojen laiminlyönteinä) voidaan palauttaa synnin olemukseeen: epäuskoon, valheeseen, ylpeyteen sekä itsekkyyteen.

Synti on valheen ja ylpeyden määrittämä ihmisen kokonaisvaltainen yleistila, jossa he elävät itselleen, etsivät omaa etuaan sekä korottavat luodut asiat Luojan tilalle ja asemaan (Apt. 7:51-53; 2 Kor.5:15; 1 Kor.10:24; Room.1:25).

Syntiä ei vältä kukaan ihminen, eikä kukaan ole synnitön (Room.3:9-20; 1 Joh.1:8-10). Syntisyys periytyy perisyntinä kaikkiin ihmisiin (perisynti on ihmisen synnynnäinen taipumus pahaan, sillä me kaikki olemme samaa ihmiskuntaa, joka lankesi syntiin). Ks. Room.5:12-14.

Synti ja velka eli rangaistuksen kärsimisen velvollisuus

Synti tuo mukanaan velan, eli velvollisuuden kärsiä se rangaistus, jonka Jumala säätää synneistä. Synnin palkka eli lopullinen tulos on kuolema: fyysinen / ajallinen, hengellinen (yhteyden katkeaminen Jumalaan) ja ikuinen kuolema eli kadotus helvetissä (Room.3:19: 6:23; Matt.6:12; 18:23). Synnistä aiheutuvan velan ja rangaistuksen yhteys käy ilmi jo 1 Moos.3 lankeemuskertomuksessa.

Lisäksi synnin rangaistus on muuttunut asennoituminen muiden ihmisten lisäksi myös luontoon, joka saavuttaa huippunsa kaikenlaisessa fyysisessä ja psyykkisessä tuskassa, kärsimisessä ja kuolemassa, samoin luonnon saastumisena ja kärsimisenä syntisten ihmisten tähden (Room.8:18-23; Jes.24).

Jumalan laki on synnin voima ja laki saa aikaan syyllisyyden tunteeen (1 Kor.15:56; Room.3:19; 5:13-14,20; 7:7-16). 

Synti, Jumalan ominaisuudet ja synnin alkuperä

Monet Jumalan ominaisuudet olisivat jääneet ilmoittamatta ja ilmenemättä käytännössä, ellei syntiä olisi (Room.9:22-23). Jumala sallii synnin voidakseen osoittaa oikeutta sen rankaisemisessa ja armoa syntien anteeksiantamisessa. Synnin alkuperä on persoonallisessa pahassa, Saatanassa, joka petti ja eksytti ihmiskunnan, sillä Saatana on valheen isä Jeesuksen mukaan (Joh.8:44; 1 Joh.3:8). 

Synti ja pelastus: pelastuksen toteuttaa vain Isä, Poika ja Pyhä Henki hengellisesti kuolleelle ihmiselle ja koko luomakunalle

Ihminen ei voi epätäydellisenä syntisenä ja hengellisesti kuolleena (ilman elämänyhteyttä Jumalaan ja lisäksi Saatanan vankina) itse itseään pelastaa synnin rangaistuksista, eikä päästä Jumalan valtakuntaan omin voimin. Eikä ikään kuin nostaa itseään hiuksistaan ylös siitä luonnosta ja olotilasta, jossa hän synnin tähden on. Ainoastaan Jumalan tekona synti voidaan parantaa, sovittaa ja lunastaa (ks. esim. Ps. 49:8-10; Mark.8:37; 10:26-27).

Pelastuksen perusteisiin kuuluu Jumalan lahjana saatava synnintunto, eli se että ihminen tiedostaa syntisyytensä ja nöyrtyy pyytämään Jumalalta anteeksiantoa, myöntäen tarvitsevansa pelastusta kadotuksesta, turvautuen uskoen Jeesukseen Pelastajanaan.

Ja tämän täydellisen, ikuisesti riittävän sovituksen ja lunastuksen Jumala itse valmisti Poikansa Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa (Joh.3:14-16; 2 Kor.5:21; Matt.6:12; 27:46; Room.8:1-4). Lopuksi pelastus sulkee sisäänsä koko luomakunnan, joka odottaa lunastustaan. Pelastuksen täyttymys tapahtuu aikojen lopulla, jolloin Jumala luo kokonaan uuden maan ja taivaan eli ikuisen taivasten valtakunnan (Ilm.20-22 luvut).

Synti-käsitteen mielekkyys ja Jumalan olemassaolo

Käsite "synti" on mielekäs vain jumalauskon puitteissa, kuten juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa. Ellei Jumalaa ole olemassa, ei ole järkevää puhua synnistä. Siinä tapauksessa on parempi puhua vain valtiollisten lakien, inhimillisten moraalisääntöjen ja hyvien tapojen rikkomisesta.